Lapinporokoira Cumma sokeutui – Etenevä verkkokalvon rappeuma on rodun yleinen vitsaus, tuoko geenitesti vihdoin avun?
Outi Uusitalon lapinporokoira Cumma todettiin sokeaksi vuonna 2017 perinnöllisestä etenevästä verkkokalvon rappeumasta PRA:sta johtuen. Reipas Cumma on pärjännyt sokeudesta huolimatta hienosti.
Etenevä verkkokalvon rappeuma (PRA) on lapinporokoirilla yleinen riesa. Helsingin yliopiston tuoreessa koirageenitutkimuksessa löytyi PRA:ta aiheuttava geeni. 28 prosenttia mukana olleista lapinporokoirista kantoi geenimuunnosta.
”Lapinporokoirista on löydetty aiemmin kaksi eri silmäsairausgeeniä, ne eivät ole selittäneet kaikkia tapauksia”, ELT Maria Kaukonen kertoo Helsingin Yliopiston tiedotteessa.
Professori Hannes Lohen työryhmä hyödynsi tutkimuksessaan yhteensä yli tuhannen lapinporokoiran ja suomenlapinkoiran aineistoa koirien DNA-pankista.
Outi Uusitalo oli jo aiemmin toimittanut koirageeniryhmälle kaikkien koiriensa näytteet tukeakseen tieteellistä työtä. Hänen koirallaan Cummalla todettiin tutkimuksen yhteydessä etenevä verkkokalvon rappeuma vuonna 2017.
”Tulos tuli vähän puskista, koska Cumma oli ennen tätä tarkistettu viisi kertaa terveeksi. Vanhempiensa tulosten perusteella sen piti olla terve”, Outi Uusitalo kertoo.
Koiran omistaja ajatteli ensin, että Cummalla olisi harmaakaihi, koska sen veljillä on kaihia. Cumman silmät olivat myös oudon näköiset.
”En ensin huomannut sen näössä mitään vikaa. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, ettei sen pitäisi enää juurikaan nähdä mitään”, Uusitalo sanoo.
”Huomasin Cumman tukeutuvan enemmän minuun ja meidän muihin koiriin”
Cumman näkö alkoi hiljalleen heiketä. Itsenäisen ja mevevän luonteen omaava koira alkoi hakea omistajaltaan turvaa. Se ei enää intoillut riistan hajujen perään, vaan pysyi melko lähellä omistajaansa.
”Hämärän aikoihin huomasin Cumman tukeutuvan enemmän minuun ja meidän muihin koiriin.”
Toissa syksynä koira kuitenkin ulkoili vielä vapaana lenkeillä.
”Cumma tarvitsi ojien ylityksissä, muttei koskaan törmäillyt puihin tai toisiin koiriin, joten aika paljon se pystyi vielä hahmottamaan asioita.”
Toissa talvena Cumma ei enää erottanut pinnan muotoja lumesta ja liikkuminen oli entistä hapuilevampaa ja hitaampaa.
”Innokasta kyllä edelleenkin”, Uusitalo kertoo.
”Cumma törmäilee seiniin ja huonekaluihin, osaksi se tuntuu olevan sen tapa liikkua”
Vuosi sitten Outi Uusitalo totesi Cumman näön olevan niin heikko, ettei sitä enää otettu lenkeille mukaan.
”Hihnalenkit olin lopettanut jo aiemmin sen kanssa, sillä niistä se ei ole koskaan pitänyt.”
Kotona Cumma pärjää tosi hyvin, niin ulkona kuin sisällä.
Lapinkoira on oppinut suunnistamaan nenällään hyvin. Se tökkää nenänsä esimerkiksi huonekaluihin, ihmisen jalkaan tai toisen koiran kylkeen.
”Cumma törmäilee seiniin ja huonekaluihin, osaksi se tuntuu olevan sen tapa liikkua. Kun se törmää nenällään esimerkiksi tv-tasoon, siitä se sitten tietää lähteä tiettyyn suuntaan.”
Omistajansa mukaan muut koirat suhtautuvat Cummaan kukin tavallaan.
”Piika nuorimpana hoitaa sitä. Mahla ja Ihme ovat ihan rennosti ja mutkattomasti sen kanssa, mutta Sädettä kyllä nyrppii tosissaan, jos Cumma vaikka kävelee makaavan Säteen päälle. Sen tekisi mieli löylyttää sitä niinkin röyhkeästä käytöksestä.”
Säde ei tee mitään, kun omistaja on läsnä. Kun koirat ovat keskenään kotona, ne erotellaan kahteen laumaan. Maailman kiltein Mahla pitää Cummalle tällöin seuraa.
Verkkokalvon rappeuma vei Cumman näön vanhalla iällä
Sokeutuminen voi olla kivulias prosessi koiralle, jotkut koirat kärsivät sokeutumisesta myös henkisesti. Koirista saattaa sokaistuessaan tulla niin vihaisia tai arkoja, että ne on pakko lopettaa.
Onneksi Cumma sokeutui vasta vanhalla iällä ja aina ollut hyvä ja vahvahermoinen koira, joka luottaa omistajaansa kuin kallioon.
Ainoa ero nuoreen ja näkevään Cummaan on sen rauhallisuus ja seesteisyys. Se ei pidä muille koirille niin kovaa kuria kuin nuorena.
”Se ei ole enää niin topakka akka kuin nuorempana, eikä komentele muita koiria lainkaan, koska tiedostaa heikkoutensa”, Outi Uusitalo kertoo.
Nyt 15-vuotias Cumma vaikuttaa sokeudestaan huolimatta onnelliselta. Sille tärkeintä on olla lähellä Outia ja saada ruokaa, mieluiten paljon.
Geenitesti apuna jalostuksessa ja sairauden hoidossa
Helsingin yliopiston tutkimuksen geenilöydön perusteella kehitetyn geenitestin avulla voidaan välttää kantaja–kantaja-yhdistelmiä ja estää näin helposti sairaiden koirien syntyminen.
Professori Hannes Lohi kertoo Helsingin Yliopiston tiedotteessa, että verkkokalvon rappeuma periytyy peittyvästi siten, että sokeutuva koira saa geenimuunnoksen molemmilta kantajavanhemmiltaan.
”Geenitestien avulla voidaan nyt helposti erottaa eri geeneihin liittyvät verkkokalvorappeumat roduissa, millä on merkitystä sairauden seurannalle, ennustetta annettaessa ja uusien hoitojen kehittämisessä”, kertoo ELT Maria Kaukonen.