Nosework on koiran ja ihmisen hauska yhteinen harrastus – Näin pääset hajutyöskentelyssä alkuun

Jaa artikkeliTilaa Seura
Hajutyöskentely ja nosework
Bordercollie Saarni on menestynyt noseworkissä ja edennyt ylimpään eli kolmanteen koeluokkaan. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Kaipaatko hauskaa yhteistä harrastusta koirasi kanssa? Nosework-hajustyöskentely sopii ihan kaiken karvaisille koirille − ja myös kissoille! Eläintenkouluttaja ja nosework-lajin ylituomari Miira Hellsten kertoo lajista, jota voi harrastaa myös kotona ja ulkotiloissa.

Nosework on hajuerottelulaji, joka on alun perin kehitetty USA:ssa löytökoirien parissa. Ajatuksena oli lajin avulla saada löytökoirille positiivisia kokemuksia ympäristöstä ja ihmisistä sekä auttaa niitä oppimaan. Lajin ideana on, että koira oppii erottamaan etsittävän hajun muista hajuista, löytämään sen ja vielä ilmaisemaan sen olinpaikan ohjaajalleen.

Koira on yhtä nenää − sen hajuaisti on noin miljoona kertaa ihmisen hajuaistia tarkempi. Esimerkiksi koira voi löytää ruumiin ja ilmaista sen olinpaikan jopa kilometrin syvyydestä. Jos ihminen haistaa hampurilaisen, koira haistaa joka ikisen ainesosan siitä. Hajutyölajit auttavat omistajaa ymmärtämään koiraa lajina.

nosework koirien hajutyöskentely

Parsonrussellinterrieri Kookos on noussut kokeissa hajutyöskentelyssä kakkosluokkaan. © Tommi Tuomi / Otavamedia

1. Minkä rotuisille ja kokoisille koirille nosework sopii?

Tämä on siitä kiva laji, että se sopii ihan kaiken kokoisille, rotuisille, ikäisille ja luonteisille koirille. Toki eri koirien lähtötilanne voi olla erilainen. Vaikka koiralla olisi esimerkiksi tassuvamma, näkö- tai kuulovammaa, sen nenä toimii.

Laji sopii mainiosti myös aroille koirille ja niille, jotka sietävät huonosti muita koiria lähellään, koska etsintäalueella on vain yksi koira kerrallaan.

koirien nosework hajutyöskentely

© Tommi Tuomi / Otavamedia

2. Millaisia hajuja noseworkissa etsitään?

Suomessa ja Ruotsissakin etsittävä haju on hydrolaatin muodossa oleva eukalyptus, laakerinlehti ja laventeli. Hydrolaatti on jämävettä, joka syntyy, kun tehdään eteeristä öljyä.

Pullossa olevaa hydrolaattia ravistetaan huolella ja siirretään pipetillä tipan verran siirrännäiseen. Siirrännäinen voi olla pieni sideharsopalanen, huopatassu, vanulapun palanen tai vanupuikon pää. Sitten siirrännäinen piilotetaan koiran löydettäväks..

On oltava tarkkana, ettei etsittävää hajua tule omiin sormiin ja hajua on vain siinä kätkössä, minne sitä on tarkoitettukin. Kädet on siis pestävä huolella, ja on hyvä käyttää pinsettejä apuna siirrännäisen kätkemisessä. Toki haju leviää ilmassa, ja niin pitääkin.

On myös ymmärrettävä, että etsittävään hajuun liittyy aina muitakin hajua, esimerkiksi omistajan tai kätkön piilottajan hajua ja esimerkiksi siirrännäisen, kuten huopatassun ominaishaju. Jos koira oppii etsimään aina hydrolaattia, jota on imeytetty huopatassuun, se etsii aina myös huopatassun hajua. Hajukuva on siis tärkeä miettiä.

Kun nosework-tuomarina kätken hajun, istuskelen siellä itse hetken, kosken mahdollisimman moneen paikkaan ja tuon omaa hajuni häiriöksi. Ja toki kätköissä voi olla muiden koirien ja eläinten hajuja puhumattakaan muusta hälinästä ja häiriöstä.

Kun lajin harrastus aloitetaan, ensimmäisenä hajuna on yleensä eukalyptus-hydrolaatti. Alkuun hajua etsitään niin, että ohjaaja tietää, minne se on piilotettu. Hyvin pian siirrytään sokkoetsintään, koska lajin ideana on, että kätkö ei ole ohjaajallakaan tiedossa. Tällöin ohjaaja joutuu opettelemaan koiran hajutyöskentelyä ja elekieltä ihan uudella tavalla.

Koirien hajutyöskentely ja nosework

© Tommi Tuomi / Otavamedia

3. Miten koiraa motivoidaan ja palkitaan noseworkissa?

Kuten kaikessa eläimen koulutuksessa, koira oppii parhaiten palkitsemismenetelmin. Palkan pitäisi tulla oikeaan aikaan. Noseworkissa opetetaan ensin palkkiomerkki, joka voi olla naksutin tai kielimerkki, esimerkiksi naksautus kielellä.

Heti naksautuksen jälkeen koiralle annetaan palkka, joka voi olla ruokaa tai leikkiä. Toisin sanoen ensin naksu, sitten maksu. Naksautuksen idea on, että koira yhdistää sen herkkuun tai leikkiin ja palkkio tulee juuri oikeaan aikaan, jolloin koira tietää toimineensa oikein.

Palkan, esimerkiksi ruoan, voi antaa koiralle monella eri tavalla. Sen voi heittää koppina ilmaan tai maahan tai antaa nuolla kupista.

Koirien hajutyöskentely ja nosework

© Tommi Tuomi / Otavamedia

4. Mistä tietää, mikä on nosework-hajua ja mikä jotain muuta hajua, josta koira on kiinnostunut?

Koiran elekieltä pitää oppia seuraamaan ja tulkitsemaan. Se on tärkeää ihan kaikessa koiran kanssa elämisessä. Mitä paremmin tulkitsemme koiraamme, sitä paremman suhteen saamme.

Elekieli ei ole rakettitiedettä. Toisin kuin monet luulevat, nuuskuttelu ei ole huonoa käytöstä koiralta. Lenkillä nuuskuttelun tarkoituksena on usein rauhoittaa stressaantunutta ohjaajaa tai vastaantulevaa koiraa tai lukea maasta ”päivän sanomalehti” ja muista mielenkiintoisia tuoksuja. Nuuskuttelu rauhoittaa.

Kun koira on etsittävän hydrolaatin hajupilvessä kiinni, se alkaa tarkentaa hajua. On tärkeää kouluttaa koiralle myös ilmaisu, kun se on löytänyt oikean hajun. Se voi olla tuijotusta hajukohteeseen tai kuonokohdennus, jolloin kuono pysyy kiinni lähellä kätköpaikkaa.

Koira voi istahtaa hajun viereen, asettua makaamaan tai tuijottaa ohjaajaansa. Ilmaisun olisi oltava sen verran pitkä, että koira pysyy siinä muutamia sekunteja tai sen verran, että ohjaaja osaa lukea koiransa ilmaisun.

Sokkokätköillä tuomari tai kouluttaja vahvistaa heti, onko löytö oikein. Säännöissä ei ole säädelty, mikä ilmaisu on, kunhan ohjaaja osaa lukea koira elekieltä.

nosework hajutyöskentely

© Tommi Tuomi / Otavamedia

5. Miten nosework sitten käytännössä etenee?

Ensin koira ehdollisestaan etsittävään hajuun. Sille tarjotaan purkista hajua haistettavaksi ja palkitaan (ensi naksu, sitten maksu), kun se on nuuhkaissut hajua. Sitten haju piilotetaan koiran etsittäväksi. On tärkeää, että kätkö on ensin todella helppo, jotta koira oppii etsimään itsenäisesti hajua.

Yleensä koira etsii hajua hihnassa, eikä ohjaajan saa nykiä hihnaa. Myöhemmin kätköjä vaikeutetaan, ja ohjaajan tehtävä on tarkistaa, että koira käy läpi etsittävän alueen kaikki kohteet ja tarvittaessa ohjaa koiraa.

6. Missä kaikkialla etsittävä hajukätkö voi olla?

Noseworkissa on neljä eri etsintäaluemuotoa. Kätköt ovat jokaisella etsintäalueella sellaisia, ettei koira pääse niihin tassuilla eikä koira tai ohjaaja voi nähdä kätköä. Tällöin koira varmasti etsii hajuaistin avulla.

Yksi muoto on sisäetsintä, jolloin piilo voi olla lattialla, huonekaluissa tai muissa esineissä, seinässä, mutta ei kuitenkaan katossa.

Toinen on ulkoetsintä. Ulkoetsintäalueet ovat erilaisia ulkotiloja, jolloin kätkö voi olla esimerkiksi esineessä, puussa, seinässä tai vaikka jalkojenpyyhintärallissa, mutta ei suoraan maassa niin, että joku saattaisi potkaista sen vahingossa tai kaivaa pois.

Kolmas on ajoneuvoetsintä. Tällöin piilo on ajoneuvon ulkopinnalta ja aina pienimmän etsintään osallistuvan koiran kuonon korkeudella, eli hyvin alhaalta. Neljäs on laatikkoetsintä.

Lajin ykkösluokassa kätkö on kiinteissä, suljetuissa pahvilaatikoissa, kakkosluokassa pahvilaatikoissa tai esimerkiksi repuissa. Kolmosluokassa voi olla mukana esimerkiksi matkalaukkuja, salkkuja tai kannellisia ämpäreitä.

Nosework siirtyi vuonna 2020 Kennelliiton alaiseksi koelajiksi. Kokeissa voi olla yhden etsintämuodon kokeita, eli neljä samaa etsintämuotoa, esimerkiksi sisäetsintää.

Yleisin koemuoto on kaikkien etsintämuotojen koe, jossa on yksi sisäetsintä, yksi ulkoetsintä, yksi ajoneuvoetsintä ja yksi laatikkoetsintä. Harjoittelu aloitetaan yleensä sisäetsinnästä, muuten järjestys kokeissa voi vaihdella.

7. Miten nosework-harrastuksessa pääsee alkuun?

Helpointa on mennä yksityiskoulutukseen tai ryhmään, jossa on lajiin vihkiytynyt kouluttaja opastamassa. Alkeiskurssilla koira on näköesteiden takana tai vaikkapa autossa odottamassa vuoroaan.

Ryhmässä on vaihtelevasti esimerkiksi kahdesta neljään koirakkoa, ja jokainen koira etsii ohjaajansa kanssa yksi kerrallaan hajua. Jos koirakko edistyy hyvin, jo alkeiskurssilla tehdään sokkokätköjä, jolloin ohjaaja eikä koira saa nähdä hajukätkön piilotusta.

Kun on oppinut lajin perusteet, sitä voi harrastaa kotona ja ulkona itsenäisestikin. Tosin hajujen piilottamisessa on hyvä olla joku auttamassa, jos haluaa harrastaa lajia sokkona. Jos hajuja piilottelee puistoon tai muualle ulko- tai sisätilaan, hajukätkö on aina etsinnän jälkeen poistettava ja laitettava roskiin.

Noseworkia voi harrastaa niin aktivointi- kuin koemielessä. Kokeessa on lisäksi mukana tuomari ja ajanottaja.

8. Mitä koira saa noseworkista?

Paljon! Jo tekeminen itsessään on koiralle kivaa. Koirat, myös ne rähjätassut, rohkaistuvat, pääsevät loistamaan ja kehittävät itsetuntoa, ja samalla ohjaajan ja koiran suhde paranee.

Tämä hurjan hauska laji ei ole tosikoille. Noseworkissa olosuhteet, kuten sää ja ilmastointi, voivat vaihtua paljonkin, mikä vaikuttaa etsintään.

Noseworkiin kannattaa tulla rennolla asenteella ajatuksella, että menemme yhdessä koiran kanssa pitämään hauskaa yhdessä. Lajissa voi kehittyä, mutta kokeissa voi käydä mitä tahansa kenelle tahansa.

Katso myös video!

Asiantuntijana Miira Hellsten, joka on ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja, Kennelliiton nosework-lajin ylituomari ja Heiluva Häntä koira- ja kissakoulun perustaja.

Lue myös: Koirien hinnat karkasivat käsistä – Jopa sairaista roduista maksetaan ylihintaa ja sekarotuisista kilpaillaan

X