Anna-lehti: Juha ja Raija Tapio alkoivat seurustella jo lukiossa: ”Kaikista Juhan biiseistä suosikkini on Olen tahtonut sinut”
Raija Tapio, 49, ja laulaja-lauluntekijä puoliso Juha Tapio, 48, ovat löytäneet yhteisen sävelen liikunnasta.
Raija Tapio nimitettiin Aavan ja Pikkujätin toimitusjohtajaksi. Koulutukseltaan hän on laboratoriohoitaja. Hierarkiseksi mielletyllä terveydenhoitoalalla on poikkeuksellista, että hoitajasta on tullut lääkäreiden pomo.
”Olen nöyrin mielin mutta hyvilläni siitä, että uskalsin lähteä tehtävään”, Raija Tapio kertoo Anna-lehdessä.
Rakkauden melodiat
Raijan puoliso on laulaja ja laulujen tekijä Juha Tapio. Pari alkoi seurustella lukiolaisina Ylistarossa Etelä-Pohjanmaalla, ja nyt he ovat jo viettäneet hopeahääpäiväänsä.
”Olemme saaneet elää Juhan kanssa mielenkiintoista elämää yhdessä”, Raija
sanoo.
Raija ja Juha ovat molemmat helposti innostuvia ja intohimoisia luonteiltaan.
”Haluamme elää täysillä. Siihen liittyy toisen kunnioittaminen, kannustaminen ja rohkaisu. Tuemme toisiamme. ”
Tavallisena arki-iltana Juha istuu usein sohvalla ja näppäilee kitaraa. Uuden melodian Raija tunnistaa heti ja tarttuu siihen, jos se kuulostaa hyvältä.
”Kaikista Juhan biiseistä suosikkini on Olen tahtonut sinut.”
Liikunta yhdistää perhettä
Tapioiden koti on ollut 18 vuotta Tuusulassa, ja heillä on kaksi poikaa, Mikael, 20,
ja Akseli, 17.
Kaksi vuotta sitten Mikael muutti kotoa Hämeenlinnaan pelatakseen jääkiekkoa HPK:n A-junioreissa. Tänä syksynä hän on saanut peliaikaa myös HPK:n SM-liigajoukkueessa.
Perheen on aina ollut helppo keksiä yhteistä tekemistä. He ovat käyneet yhdessä pelaamassa muun muassa salibandya ja padelia.
”Olen ollut ihan fiiliksissä siitä, että pärjään miesten kanssa pelikentällä. Juhan kanssa
lenkkeilemme paljon yhdessä.”
Poikien urheiluharrastus aiheuttaa ajoittain kuitenkin myös huolta. Perheessä keskustellaan menestymisestä, sen hinnasta ja siitä, mikä riittää.
”Lätkän tai salibandyn voi lopettaa koska vain, tai lajeja voi harrastaa rennosti omaksi iloksi. Olemme yrittäneet vahvistaa poikien tunnetta, että he riittävät meille aina.”