Tuoko ADHD haasteita parisuhteen arkeen? Diagnoosin taakse ei voi piiloutua – Näin taklaat ristiriitoja ja saat avaimet tasapuoliseen arkeen
Monessa parisuhteessa ja perheessä eletään arkea ADHD-diagnoosin kanssa. Tämä tuo haasteita, mutta on hyvä muistaa, että tarkkaavaisuushäiriö voi tuoda suhteeseen myös hyviä asioita. Lue neuvot!
ADHD-diagnoosi voi olla myös tärkeä alkusysäys avun ja tuen hakemiselle itselle ja kumppanille, kun arki parisuhteessa ja perheessä sakkaa.
ADHD aikuisella oireilee usein ylivilkkautena, impulsiivisena käytöksenä tai keskittymisvaikeutena. Toisaalta se voi näyttäytyä myös ylikeskittymisenä johonkin tiettyyn elämän osa-alueeseen tai aihepiiriin.
”On hyvä, että oireita tunnistetaan ja tutkitaan aikuisiälläkin”, Parisuhdekeskus Katajan asiantuntija Laura Huuskonen sanoo.
Vaikka diagnoosin saaminen voi herättää huolta, usein se on myös helpotus. Moni on kamppaillut keskittymisvaikeuksista johtuvien haasteiden kanssa lapsuudesta saakka. Diagnoosi voi olla myös tärkeä alkusysäys avun ja tuen hakemiselle itselle ja kumppanille, kun arki parisuhteessa ja perheessä sakkaa.
ADHD aikuisella – Miten tasavetoinen, tasapuolinen arki olisi mahdollista?
Jokaisella on parisuhteessa oikeus tasaiseen ja turvalliseen arkeen, johon kuuluu olennaisena osana tasapuolinen vastuun jakautuminen, Laura Huuskonen muistuttaa.
Jos ADHD hankaloittaa arjen hallintaa, vastuunotto lankeaa helposti sille parisuhteen osapuolelle, jolle organisointi ja aikatauluttaminen on helpompaa.
Ruuhkavuosissa, kuten pikkulapsiarjessa, parisuhteen epätasainen asetelma voi korostua entisestään.
”Jos kumppani alinomaa hukkaa tavaroita tai sovitut yhteiset menot ja kalenterimerkinnät unohtuvat, riita on helposti valmis.”
Joskus tarkkaavaisuushäiriö voi viedä toisen koko huomion yhden asian äärelle intensiivisesti ja pitkäjänteisesti, mikä sekin tuo haastetta arkeen.
”Lähtökohtaisesti on vahvuus kyetä ottamaan asioista syvällisesti selvää, mutta puolison näkökulmasta se voi tuntua turhauttavalta – taas toinen on unohtunut kesken siivouspäivän järjestelemään kirjahyllyä, kun siitä piti vain pyyhkiä pölyt.”
Ristiriitatilanteiden vähentämiseksi vastuiden jakamista kannattaa Huuskosen mukaan istua rauhassa miettimään, mitkä arjen konkreettiset toimet ja teot auttavat omaa parisuhdetta ja perhettä voimaan paremmin. Se voi olla yhteinen kalenteri näkyvällä paikalla jääkaapin ovessa, tai muistutukset puhelimessa.
Diagnoosi on saatu – Riittäisikö jatkossa pelkkä lääkitys?
Jos tarkkaavaisuushäiriö pohdituttaa omalla tai kumppanin kohdalla, asiaa voi lähteä kartoittamaan esimerkiksi terveyskeskuksen tai oman työterveyshuollon kautta.
Vaikka lääkäri määräisikin lääkereseptin tarkkaavaisuushäiriöstä aiheutuvien oireiden tasaamiseksi, Laura Huuskonen kannustaa hakemaan keskusteluapua esimerkiksi vertaisryhmästä tai terapiasta uuteen elämäntilanteeseen.
Yhdessä ja erikseen kumppanin kanssa on hyvä pohtia, mitä haasteita tarkkaavaisuushäiriö tuo juuri omaan parisuhteeseen.
”Diagnoosi ei aina johda lääkehoitoon. Ratkaiseva ja riittävä apu voi löytyä pelkästään terveydenhuollon osoittamasta keskustelu- ja vertaistuesta. Kun itseä ja omaa mieltä oppii tuntemaan, leimahdukset ja räjähdysalttiit hetket arjessa on helpompi estää ennalta. Se kuitenkin edellyttää tunnistamista – mitä et tunnista, siihen et voi vaikuttaa”, Laura Huuskonen sanoo.
Parisuhde saa tunnekuormaa, kun puolisolla on ADHD
Moni aikuinen on joutunut painiskelemaan tarkkaavaisuushäiriön kanssa lapsuudesta saakka. Esimerkiksi ADHD voi herkästi jäädä piiloon rinnalla kulkevien liitännäissairauksien taakse, joista yksi on masennus.
”Moni on saanut laiskan tai huolimattoman leiman jo lapsuudenkodissa, koulussa ja harrastuksissa, kun kaiken aikaa kyse on ollut tarkkaavaisuushäiriöstä. Kokemukset vaikuttavat itsetuntoon, mikä vuorostaan heijastuu parisuhteeseen. ADHD-diagnoosin saanut voi tuntea huonommuutta tai alemmuutta suhteessa kumppaniin.”
Voi käydä myös niin, että ADHD-diagnoosin taakse piiloudutaan vastuilta.
”’Minä nyt vain olen tällainen’ ei kuitenkaan kelpaa selitykseksi missään parisuhteessa, joka on lähtökohtaisesti aina kahden vastuullisen aikuisen suhde. Tasaveroisuudesta ja hyvinvoinnista ei tarvitse tinkiä diagnoosin takia, kuten ei muutenkaan”, Laura Huuskonen sanoo.
Kukaan ei ole täydellinen, mutta tärkeintä on se, että molemmat yhdessä pyrkivät sujuvampaan arkeen ja keskusteluyhteyteen.
Miehetkin puhuvat – Tarkkaavaisuushäiriö voi tuoda suhteeseen myös hyviä asioita
Heterosuhteissa parisuhde- ja keskusteluterapiaan on perinteisesti hakeuduttu naisen aloitteesta, Laura Huuskonen sanoo.
”Perinteisessä suhdemallissa hoivaajan ja tunnevastuun kantajan roolia on tarjottu naisille, mikä ei palvele parisuhteessa kumpaakaan osapuolta. On todella uuvuttavaa kantaa vastuuta sekä omista että kumppanin tunteista ja hyvinvoinnista.”
Myös suhdepuhe on ollut vuosia vahvasti naisten käsissä. Siksi on hienoa, että yhä useampi mies on viime vuosina löytänyt muun muassa Perhekeskus Katajan tukipalveluiden pariin, Laura Huuskonen sanoo.
”Yhteiskunta on rakennettu melko tiukkoihin raameihin. Jos itsellä tai kumppanilla on piirre, joka ei sovi näihin puitteisiin, se voi synnyttää voimakkaan ulkopuolisuuden kokemuksen. Terapiassa myötätunto toista kohtaan voi kasvaa, mikä lisää ymmärrystä kumppania kohtaan. Se on yhteisellä matkalla tärkeää, ongelmat kun eivät häviää taikaiskusta diagnoosin myötä.”
Huuskonen kannustaa lämpimästi myös diagnoosin saaneen kumppania pitämään huolta itsestään ottamalla omaa aikaa asioihin, joista itse saa mielihyvää. Omia voimavaroja kannattaa kuulostella säännöllisesti ja tarvittaessa hakea apua matalalla kynnyksellä.
Tarkkaavaisuushäiriö voi tuoda suhteeseen myös hyviä asioita:
”Spontaanius ja uskallus heittäytyä uusiin kokemuksiin ja seikkailuihin, tai yhteisen uuden urheiluharrastuksen aloittaminen voi hitsata suhdetta tiiviimmäksi”, Laura Huuskonen sanoo.
