”Auttaako Suomi kaikkein hädänalaisimpia – vai niitä, jotka marssivat ensimmäisinä ovelle?”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Päätoimittaja Erkki Meriluoto
© Niclas Mäkelä / Otavamedia
"Suomi ei voi auttaa kaikkia, joten turvapaikkapolitiikassa olisi syytä tehdä valintoja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien hyväksi", kirjoittaa Seuran päätoimittaja Erkki Meriluoto.

Lomaillessani Kyproksella Ayia Napan rantamaisemissa huomioni kiinnittyi meren edustalla pieneen muistomerkkiin. Se oli pystytetty paikallisen miehen, Neofytos Poulloun kunniaksi, kun tämä oli lähtenyt pelastamaan hukkuvaa turistia vuonna 1994. Tavallisesta tallaajasta oli tullut auttaja hetkessä.

Me suomalaisetkin yleensä pyyteettömästi autamme, kun sitä pyydetään. Harvoin tarvitsee edes pyytää. Esimerkiksi viime jouluna uutisoitiin erilaisten hyväntekeväisyyskeräysten rikkoneen ennätyksiä.

Joulupataan kilisee euroja, vähävaraisille ostetaan verkon kautta aterialahjoja ja erityisesti lasten ahdinko saa suomalaiset avaamaan kukkaronsa. Apua saavat keräysten kautta anonyymit, täysin tuntemattomat heikommassa asemassa olevat.

Tuntemattomia autettavia on maahamme tullut entistä enemmän myös ulkomailta. Viime vuosien pakolaiskriisi on asettanut suomalaisten auttamishalun uuteen puntariin. Mistä tunnistaa aidosti apua tarvitsevan? Turvaa hakevien joukossa kun on ollut niitäkin, jotka ovat itse aiheuttaneet turvattomuuden tunnetta.

Osa on syyllistynyt rikoksiin, joissa uhreiksi ovat joutuneet jopa alaikäiset. Poliisi tutkii ja oikeuslaitos tuomitsee Suomessa tehdyt rikokset normaaliin tapaan.

Katse kääntyy kuitenkin lakeihin ja poliitikkoihin. Auttaako Suomi kaikkein hädänalaisimpia vai niitä, jotka marssivat ensimmäisinä ovelle? Esimerkiksi Myanmarista Bangladeshiin paenneet miljoona rohingyaa ovat varmasti heikossa asemassa ja hengenvaarassa. Unicefin mukaan pakolaisleireillä syntyy joka päivä 60 uutta vauvaa – osa raiskauksen seurauksena.

Suomi ei voi auttaa kaikkia maailman hädänalaisia, joten silloin turvapaikkapolitiikassa olisi syytä tehdä valintoja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien hyväksi.

Ihmisten kahdenkeskisissä kohtaamisissa auttaminen onneksi toteutuu yleensä vilpittömästi ja molempia osapuolia ilahduttavasti.

Jokainen meistä voi olla avuksi. Joka viides suomalainen kärsii yksinäisyydestä. Joulunaikaan asia vielä korostuu. Yksinäiselle seuraa pitämällä tietää varmasti auttavansa.

Myös mereen hypännyt Neofytos Poullou tiesi auttavansa varmasti hädässä olevaa. Hän maksoi auttamisesta lopulta kalleimman hinnan. Muistomerkki kertoo hänen hukkuneen vain 34-vuotiaana.

X