Heli Mäenpää nosti hylätyt kissat valokeilaan: ”Välillä henki salpautui tuskasta, kun kuulin, mitä kaikkea kissat ovat joutuneet kokemaan”
Suomessa elää julmasti heitteillä tälläkin hetkellä yli 20 00 kissaa. Heli Mäenpää haluaa nostaa kissan arvoa ja oikoa kissoihin liitettyjä myyttejä.
Löytökissojen kohtalo on pääosin eläinsuojeluyhdistysten vapaaehtoisten uutteran työn varassa. Heli Mäenpää uskoo, että kaikki kissat haluavat tulla löydetyksi ja päästä ihmisen hoiviin.
Kissoja, kissoja, kissoja.
Kissat ovat vilisseet visuaalisen markkinoinnin asiantuntija ja eläinsuojelija Heli Mäenpään mielessä viimeisen parin vuoden ajan. Suloisia, pörröisiä ja leikkisiä kissaystäviä. Karanneita, vahingossa vapaaksi päässeitä, luonnon armoilla eläviä entisiä lemmikkejä, jotka eivät ole löytäneet takaisin kotiin. Tai hylättyjä, aliravittuja ja sairaita populaatiokissoja, jotka ovat villiintyneet ja joita kukaan ei enää kaipaa.
Suomessa elää noin miljoona kissaa, joista arviolta 20 000 hylätään vuosittain syystä tai toisesta. Osa löytökissoista päätyy eläinsuojeluyhdistysten vapaaehtoisten auttajien avulla hoitoon ja uuteen kotiin. Mutta valtaosa hylätyistä kissoista jää oman onnensa varaan kamppailemaan Suomen luonnossa, jossa kissa on vieraslaji.
Heli Mäenpää lähti tutustumaan näiden eri puolella Suomea elävien löytö- tai populaatiokissojen kohtaloihin, vaikka hänellä itsellään ei koskaan ole ollut omaa kissaa. Sen sijaan hän on kahdeksan vanhan ja sairaan rescuekoiran oma ihminen. Mäenpää pitää seniorikoirien saattokotia, Stray Dog Cabaret’ta kotonaan Lahnajärvellä.
Eläinrakkaana ihmisenä hän koki kaltoinkohdeltujen kissojen kärsimyksen niin vakavana ongelmana, että halusi nostaa kissat valokeilaan. Tuloksena on kirja Arvon kissa, joka kertoo parinkymmenen rankoista elämänvaiheista selvinneen kissan tarinan.
”Kissojen valtava kärsimys yllätti minut. Välillä henki salpautui tuskasta, kun kuulin, mitä kaikkea kissat ovat joutuneet kokemaan”, Heli Mäenpää kertoo.
Hän päätti käydä läpi rankan kirjoitusprosessin, koska Suomessa on kissakriisi.
Kun villikissa kesyyntyy
Muutama vuosi sitten Hyvinkään eläinsuojeluyhdistyksessä saatiin tietää alueella elävästä sairaiden kissojen populaatiosta. Kun eläinsuojeluyhdistyksen vapaaehtoistyöntekijä lähti pelastamaan kissoja, näky oli hänen mittavan eläinsuojelu-uransa kauhein. Ruoan houkuttelemina paikalle hoiperteli lauma nälkäisiä, sokeita ja epämuodostuneita kissoja, joiden takkuiset turkit olivat lian peitossa. Joku kissoista oksenteli matoja.
Järkyttynyt pelastaja nimesi kissalauman Stephen King -populaatioksi kauhukirjailijan mukaan.
Populaatiosta saatiin loukutettua eläinyhdistyksen suojiin 12 kissaa, joista eläinlääkärin tarkastuksen perusteella vain yksi todettiin elinkelpoiseksi. Muut kissat määrättiin eutanasiaan, koska niiden sairauksien aiheuttamat kärsimykset olisivat olleet liian suuret.
Stephen King -populaatioon aiemmin kuulunut iso, oranssiturkkinen kolli löytyi myöhemmin samalta alueelta. Kissa oli elänyt jo pitkään omillaan ja vieraantunut ihmisistä. Vähitellen se kuitenkin kesyyntyi eläinsuojeluyhdistyksen hoivissa. Tämä Iso-Allaniksi nimetty kissa komeilee nyt Mäenpään kirjan kannessa.
”Iso-Allan on esimerkki siitä, miten kissojen eteen nähty vaiva kannattaa. Vain muutama viikko pelastamisensa jälkeen jo villiintyneeksi päässeestä kissasta tuli ihmisystävällinen kotikissa. Nyt se elää uutta elämää rakastavan adoptioperheen hoidossa.”
Kissat eläinsuojelulain piiriin
Mäenpää on haastatellut kirjaansa varten lähes sataa henkilöä ja kuullut noin kolmensadan hylätyksi joutuneen kissan tarinan. Kirja kertoo kissojen kohtaloista ennen ja jälkeen pääsyä eläinsuojelutoimijoiden hoiviin. Tarinoista nousee esille ihmisten yleisiä väärinymmärryksiä kissojen lajityypillisiä ominaisuuksia kohtaan.
”Kissa ei pärjää Suomen luonnossa omillaan. Vaarana ovat sairaudet, petoeläimet, liikenne, ihmisten julmuus ja talven kylmyys. Siksi kissaa ei pitäisi koskaan päästää kulkemaan yksin valvomatta”, Heli Mäenpää sanoo.
Kissojen tarinoiden taustalta löytyy usein ihmisiä, jotka joko tietämättömyyden tai välinpitämättömyyden vuoksi pitävät yllä leikkaamattomien kissojen populaatioita. He ovat ruokkijoita, jotka aliravitsevat kissoja esimerkiksi ruoan tähteillä, mutta eivät huolehdi kissojen hyvinvoinnista. Näin kissat saattavat pysyä juuri ja juuri hengissä, mutta sairastuvat hoidon puutteessa. Lisäksi leikkaamattomina ne lisääntyvät hallitsemattomasti.
Monelle kissanomistajalle on yllätys, kuinka nopeasti kissat lisääntyvät. Naaras voi tulla tiineeksi jo kahden viikon kuluttua synnytyksestä, ja se voi saada jopa kolme poikuetta vuodessa. Kissojen sterilointi olisikin erittäin tärkeää, mikäli kyseessä ei ole harkittu lisääntyminen hallituissa olosuhteissa.
Eläinsuojeluihmiset ovat pitkään ajaneet kissojen hallitsemattoman lisääntymisen kieltämistä. Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen tavoitteena on saada eläinsuojelulakia täydentävä kissa-asetus, joka kieltää leikkaamattomien kissojen vapaana pitämisen.
Tällä hetkellä Maa- ja metsätalousministeriössä valmistellaan asetusta kissojen tunnistamisesta ja rekisteröinnistä. Lähtökohtana on, että vuodesta 2026 lähtien kissat tulee ilmoittaa viranomaisrekisteriin, jota hallinnoi Ruokavirasto.
Tietoa puuttuu
Kissoihin liitetään yleisesti myyttejä niiden monesta elämästä ja villistä luonteesta. Tosiasiassa kissat tarvitsevat ihmisen huolenpitoa siinä missä muutkin lemmikit, ja eksyttyään ne kaipaavat takaisin ihmisen hoiviin. Kissan kipua voi myös olla vaikeampi huomata kuin vaikkapa koiran. Terveen näköinen kissa voi olla viimeisillään raskaana tai loiseläinten lihottama.
”Koska ihminen on aikoinaan kesyttänyt kissan lemmikikseen, sen elämä on nykyään ihmisen vastuulla. Vapaana kulkevasta kissasta pitäisi aina tehdä ilmoitus ja saattaa se eläinsuojelun piiriin, mikäli omistajaa ei löydy.”
On myös harhaluulo, ettei kissaa voi kouluttaa tai ettei se opi kulkemaan valjaissa. Monet kokemukset kertovat, että kärsivällisellä totuttamisella suurin osa kissoista oppii nauttimaan ulkoilutuksesta valjaissa.
”Kissa toki kulkisi mielellään vapaana luonnossa, mutta silloin se on alttiina monille vaaroille. Tuhansia kissoja kuolee vuosittain liikenteessä. Kissan turvallisuus on aina ihmisestä kiinni.”
Henkisesti raskasta työtä
Tehdessään tutkimusta kirjaansa varten Mäenpää osallistui erään kissapopulaation pelastusoperaatioon eläinsuojeluyhdistys Dewin kanssa. Hän odotteli tuntikausia autossa talvipakkasella, että hylätyt kissat saataisiin loukutettua. Hän oli myös mukana neuvottelemassa populaation ruokkijoiden kanssa siitä, että nämä luopuisivat sairaista kissoistaan, joita he eivät pysty hoitamaan.
”Eläinsuojelu on välillä sekä henkisesti että fyysisesti raskasta. On ihmisiä, jotka kyllä rakastavat kissojaan, mutta eivät huolehdi niiden hyvinvoinnista. On järkyttävää nähdä kaltoinkohdeltujen kissojen pahoinvointi ja ihmisarkuus.”
Mäenpään kirja on kunnianosoitus eläinsuojeluyhdistysten vapaaehtoisille, joiden koko yhteiskuntaa hyödyttävä työpanos jää usein noteeraamatta. Esimerkiksi Jiro-kissan tarina kertoo eräästä omistautuneesta eläinsuojelijasta, Elina Katajasta, joka pelasti 16 kissan populaation Ypäjältä. Yksi kissoista oli raskaana ja synnytti pian kissataloon saapumisensa jälkeen pikkuaivojen kehityshäiriöstä kärsivän Jiro-pennun. Vamma johtui oletettavasti emon raskausaikana sairastaneesta kissarutosta.
Jirolla on ongelmia motoriikassa: sen pää heiluu ja liikkuminen on kömpelöä. Hyvällä hoidolla Iiro on kuitenkin kehittynyt ja elää täyttä elämää leikkisänä ja sosiaalisena Katajankulman kissatalon asukkina. Sosiaalisessa mediassa Jirosta on tullut yleisön suosikki, ja se on voittanut jopa Suomen söpöin kissa -palkinnon.
Jiron tarina kertoo, että eläimellä on aina arvonsa huolimatta siitä, täyttääkö se ihmisten asettamia standardeja. Mäenpään mielestä ihmisen pitäisi tunnustaa eläimen arvo sellaisenaan, riippumatta hyödystä tai statuksesta, jota eläinten omistamisella haetaan.
Mäenpää kokee, että asennemuutos eläimiä kohtaan on jo käynnissä. Esimerkiksi tuotantoeläinten hyötykäyttöä kyseenalaistetaan yleisesti.
”Tutkimusten mukaan eläimillä on hyvin kehittynyt tunne-elämä.”
Ihmiskunnan historiassa kissalla on ollut tärkeä rooli viljavarastojen suojelijana jyrsijöitä vastaan. Egyptissä kissoja palvottiin jumalina, mutta nyky-Suomessa kissan arvo esimerkiksi laissa rinnastuu esineeseen.
”En halua puhua eläinten omistamisesta. Puhun eläinkumppaneista, joiden kanssa ihminen saa jakaa elämäänsä.” n