”Hyvä on muistaa, että äänestyskopit ovat turhia silloin, kun puhevalta on tankeilla”, Koikkalainen pakinoi

Jaa kaverilleTilaa Seura
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.
© Otavamedia
"Jos poliitikko ei itse osaa hahmottaa kykyjään voimavarojaan, me äänestäjät voimme tehdä sen hänen puolestaan. Paikka on äänestyskoppi", muistuttaa Koikkalainen Seuran pakinassa.

Yöt pitenevät, aurinko ei jaksa enää nostaa hellelämpötiloja, merellä lentelevät etelää kohti samoavat pienet ja somat pääskysparvet. Totiseksi käynyt pieni katajainen kansa alkaa taas valmistautua maakunta- ja eurovaaleihin ja syksyn tuloon. Tätä kaikkea Koikkalaisella oli tällä kertaa ilo tarkkailla nykyisin Eurajokeen kuuluvan Luvian saaristossa.

Viikonloppu oli kaunis, mutta yöllä rymisteli ukkonen ja mainingit olivat päivällä kohtuullisen korkeita. Tuuli ei ollut myrskylukemissa, mutta tällä ikää ihminen alkaa jo oppia ja hyväksyä sen, että kaikkea ei voi vain saada.

Matkan varsinainen kohokohta olisi ollut Säpin 150-hehtaarinen majakkasaari, mutta sinne emme valitettavasti päässeet rantautumaan. Pikkupojasta saakka se on ollut yksi Koikkalaisen haaveista, mutta nytkään se ei toteutunut merenkäynnin vuoksi. Kovasti mielellään Koikkalainen olisi nähnyt vaikkapa vain vilauksen saaren harvinaisista ympärivuotisista asukkaista, muflonilampaista, mutta sekään ei ollut nyt mahdollista. Säpin majakka on sentään nähty, mutta vain kaukaa mereltä.

Vaikka kaikkea ei saakaan, jo pieni siivu Selkämeren kansallispuistoa riittää. Käsittämättömän upea on tämä länsirannikon saaristoalue, joka ulottuu Kustavista Merikarvialle 160 kilometrin kaistaleena. Luonto on monipuolinen, linnusto rikas ja ihmisen jättämät jäljet onneksi vähäiset. Silmään tökkäisevät Olkiluodon ydinvoimalan massiiviset rakennelmat, mutta niidenkin silhuetteihin alkaa jo tottua.

Matkailu avartaa aina. Se koulii suhteellisuudentajua ja opettaa, että asioilla voi olla monta eri puolta – eikä yksikään niistä täysin väärä tai se ainut oikea vaihtoehto. Emme puhu tässä nyt kuitenkaan siitä, onko laitapeliä, että kansanedustajat haluavat ottaa senkin, mitä on saatavissa tulevissa maakuntavaaleissa. Eikö eduskunta ja kunnanvaltuustot vielä riitä, pitääkö samojen naamojen täyttää myös maakuntavaltuustot?

Koikkalaisen mielestä ei, mutta jokainen ihmismielestä jotain ymmärtävä tietää, että hyvin todennäköisesti näin tapahtuu. Itseään korvaamattomina pitävien joukko on suuri eikä maalaisjärki varoittele yhtään siitä, että pitääkö naaman todellakin näkyä joka paikassa. Järki ei myöskään kyseenalaista sitä, voiko ihminen revetä joka suuntaan ja onko tervettä, että eri portaissa istuvat samat ihmiset päätöksiä tekemässä.

Loppukesän lämmin tuuli humisee Selkämeren kansallispuiston puissa, isoissa koivuissa, käkkyräisissä katajissa, maata viistävissä kuusissa. Meri välkehtii, kotkat kaartelevat taivaalla; mieli on hyvä ja hiukan kaihoisa. Onko nytkin pakko ajatella tunkkaisia valtuustosaleja, esityslistoja, pitkäpiimäisiä puheita ja jokaisessa vallanrippeessäkin epätoivoisesti roikkuvia poliitikkoja? Ei ole pakko, mutta tällaisiakin ajatuksia pyörii päässä m/s Sympaatin kannella. Syksy, talvi tai kesä, satoi tai paistoi, kasakka ei nuku silmällistäkään ja ottaa aina sen, mikä on löysästi kiinni.

Ilmassa on toivon kipinä. Vaikuttaakin voi eikä se edellytä edes kovin suurta toimeliaisuutta. Jos poliitikko ei itse osaa hahmottaa kykyjään voimavarojaan, me äänestäjät voimme tehdä sen hänen puolestaan. Paikka on äänestyskoppi.

Näitä aikoja 50 vuotta sitten Varsovan liiton joukot miehittivät dramaattisesti Tšekkoslovakian. Hyvä on muistaa, että äänestyskopit ovat turhia silloin, kun puhevalta on tankeilla.

Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.

X