Itsekkäät kaaharit hidastavat pitkällä aikavälillä meidän tunnollisen ajamista

Olen kohtuullisen ripeä autoilija, yli 40 vuoden kokemuksella ja autourheilutaustalla, mutta en aja ylinopeutta kuin vahingossa. Sellainen sattui, ja sain kesälomalla elämäni ensimmäisen kirjallisen huomautuksen. Ylikonstaapeli X ilmoitti, että Luumäen peltipoliisi oli välähtänyt. Ajoin pientä ylinopeutta hyvällä kelillä. Se kirje on nyt jääkaapin ovessa muistuttamassa.

Hyvä, että valvonta pelaa, mutta saisi se osua tarkemmin myös todellisiin maantiekiitäjiin. Äskettäin ajelin taas samaa reittiä keskellä yllättävää venäläisrekkasumaa. Useampi kuin yksi kuljettaja veteli kertalaakista rekkajonon ohi, rapsakalla ylinopeudella rankkasateessa. Muu autokansa sai väistää pientareille Euroopan omistajien tieltä. Useissa tapauksissa ajovalot korvasi kuljettajan järjen valo – eikä kumpikaan käytössä. Puuttui vain vesiliirto, nokkakolari ja aamen.

En usko, että maantienopeuksien alentaminen hidastaisi paatuneimpien oman oikeuden harjoittajien menoa. Hidastaneeko isompi rikesakkokaan.

Nopeusrajoitukset (kuten promillerajatkin) koskevat meitä kaikkia, mutta eivät pysäytä kaahareita eivätkä kännäreitä. Näiden itsekkäiden puuhat kuitenkin entisestään lisäävät painetta alentaa nopeuksia ja kiristää promillerajoja, joita säntillinen enemmistö noudattaa nykyäänkin. Meno hidastuu ja hankaloituu meiltä kaikilta. Olemme entistä pitempään tien päällä ilmaa pilaamassa ja ruuhkia kasvattamassa.

Maantiellä jos missä huomaa, mitä yksilönvapaus monille merkitsee: vapautta toimia ihan miten lystää.

PS. Mielenilmausperjantain ruuhkattomuus paljasti, että julkisen liikenteen työmatkat voisikin hoitaa Facebook-avusteisina kimppakyyteinä. Säästöä syntyisi, mutta verottaja tuskin kiittelisi yhteisöllisyydestä. Ajatelkaa: Bussikaistat parempaan käyttöön ja kansalaiset tutustumaan toisiinsa ja näihin uusiin, joita on tullut bussilasteittain! Kimppakyytiautossa on tunnelmaa…