Kirsin puoliso löi mutta kiisti myöhemmin tekonsa – Tästä syystä perheväkivallan sovittelusta halutaan eroon

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Istocphoto
Perheväkivallan uhriksi joutunut Kirsi on kokenut sovittelun varjopuolet nahoissaan. Järjestelmä on hampaaton, jos toinen osapuoli heittäytyy hankalaksi.

Kirsi oli raskaana ja odotti toista lastaan, kun humalainen puoliso löi häntä. Pahoinpitelyn silminnäkijänä oli pariskunnan esikoinen.

”Soitin saman tien poliisit, koska pelkäsin. Pakkasin tavarat ja lähdin vanhempieni luokse saman tien. Poliisit kysyivät, haluanko tehdä rikosilmoituksen. Olin niin shokissa ja sekaisin, että sanoin etten tiedä. Poliisi sanoi, että sen voi tehdä myöhemminkin.”

Miksi Kirsi ei halunnut tehdä rikosilmoitusta pahoinpitelystä?

”Entinen puolisoni on aika vaikea ihminen. Ajattelin, että se saattaisi vaikeuttaa lapsiin liittyviä asioita, jos tekisin rikosilmoituksen. Me erosimme saman tien.”

Kaikki tuntui menevän hyvin eron jälkeiset ensimmäiset kahdeksan kuukautta, kunnes puoliso tuli Kirsin luo hakemaan esikoisen tavaroita tapaamista varten.

”Hän sanoi, ettei ollut koskaan lyönytkään minua, ja naureskeli vielä asialle. Minulla meni se tunteisiin. Se tuntui, ettei hän ymmärtänyt mitä oli tehnyt. Tein hänestä rikosilmoituksen kahdeksan kuukautta myöhemmin.”

Mitä vikaa sovittelussa?

Yhdeksän järjestöä jätti joulukuussa 2018 perhe- ja peruspalveluministeri Annikka Saarikolle kannanoton, jossa ne ilmaisevat huolensa siitä, että sovittelu nykyisessä muodossaan sopii huonosti lähisuhdevaltatapauksiin.

Kannanotossa todetaan, että lähisuhdeväkivallan sovitteluun sisältyy vakavia riskejä uhrin kannalta, eivätkä sovitteluprosessit ole tuoneet muutosta tilanteeseen. Järjestöt esittävät, että lähisuhdeväkivallan sovittelusta nykyisessä muodossaan tulisi luopua.

Kannanoton ovat allekirjoittaneet Amnesty International Suomen osasto ry, Ensi- ja turvakotien liitto ry, Lyömätön Linja Espoossa ry, Monika-Naiset liitto ry, Naisasialiitto Unioni ry, Nicehearts ry, Seta ry, Setlementti Tampere ry, Tukikeskus Varjo ja Viola ry.

Seuraavana päivänä poliisi soitti Kirsille ja kysyi, suostuuko hän sovitteluun.

”Sanoin, että suostun. Sovittelutoimistosta soitettiin ja kutsuttiin tapaamiseen. Ensin meidät haastateltiin erikseen. Sitten piti olla yhteinen tapaaminen.”

Sitä ei koskaan tullut. Kirsin entinen puoliso ilmoitti viime tipassa, että sovittu aika ei käy, vaan sitä pitää siirtää.

Sovittiin uusi aika, josta ex-puoliso ilmoitti tapaamispäivän aamuna, että sekään ei käynyt.

”Tiesin, että hän oli tuolloin samalla paikkakunnalla. Silloin tein päätökseni. Soitin sovittelutoimistoon, että sovittelu loppuu. Sanoin, että minä olen uhri ja tekijän pitäisi kokea herätys siitä, mitä hän on tehnyt.”

Pahoinpitely etenee nyt tavallisen rikostutkinnan protokollan mukaisesti. Kirsillä itsellään ei olisi ollut mitään sovittelua vastaan, kunhan se olisi sopinut ex-puolisolle.

”Minua jännitti se, että olisimme tavanneet, koska ei me ikinä olla puhuttu siitä, mitä sinä yönä tapahtui. Kaikista lasten asioista ollaan kyllä puhuttu, mutta ei pahoinpitelystä. Olisin halunnut päästä puhumaan, mutta en tiennyt jatkaisiko hän sillä linjalla, että ei ole mielestään koskaan lyönyt minua.”

Mitä todella tapahtui?

Kirsin tapauksessa on hämmästyttävää se, kuinka raskaana olevan puolisonsa pahoinpitelijä voi kiistää tekonsa kuukausia sen jälkeen.

”Olimme tuolloin  keskustelleet lapsen tapaamiseen liittyvistä asioista. Hän oli muuttanut toiselle paikkakunnalle ja olisi halunnut viedä esikoisemme mukanaan sinne, kun oli hänen tapaamisvuoronsa.”

Tämä ei Kirsille sopinut, koska lapsi oli vielä pieni ja ex-puolison koti oli toisella puolella Suomea.

”Hän ajatteli, että me olemme eronneet sellaisen asian takia, että hän olisi tahtonut muuttaa mutta minä en, että meidän eromme syy olisi ollut tällainen ristiriita. Meillä oli kyllä ollut aikaisemmin puhetta muuttamisesta, mutta nyt hän oli kuin unohtanut sen mitä kahdeksan kuukautta aiemmin tapahtui.”

”Sanoin, että sinä löit ja sen takia me erosimme. Ehkä hän esitti unohtaneensa. Ehkä hän ei muistanut mitä tapahtui, koska oli kovassa humalassa.”

Yksi kerta riitti

Pahoinpitelyn vastaisena iltana Kirsin puoliso oli ollut baarissa. Koska hän oli sanonut, että ei mene pitkään, Kirsi oli yrittänyt soittaa, huonolla menestyksellä.

”Hän tuli kotiin. Kysyin, että mikä homma, kun nyt vasta tulet kotiin. Huomasin että hän oli päihtynyt. Menin takaisin makuuhuoneeseen, jonne hän tuli raivoamaan. Hän huusi ja hajotti paikkoja. Sanoin, että älä koske. Silloin hän löi kasvoihin.”

Pariskunnan pieni lapsi oli samassa huoneessa ja hereillä, ja näki ja kuuli kaiken.

”Lapsi on myöhemmin puhunut asiasta niin kuin se meni, että isä huusi ja äiti itki. Sitten tuli poliisi ja me lähdettiin mummolaan.”

Shokissa poliisia vastassa

Kirsi oli soittanut poliisin välittömästi lyönnin jälkeen. Sitä hän ei tiedä, myönsikö päihtynyt puoliso tekoaan. Ulkoisia jälkiä ei jäänyt ja poliisi puhutteli ex-puolisoa ulkona.

”Poliisi kysyi, täyttääkö teko lievän pahoinpitelyn kriteerit, johon vastasin, että en tiedä.”

Kirsi oli sokissa, kun virkavalta saapui. Hän muistaa kokeneensa, että poliisi otti asian kevyesti.

”Totta kai he näkevät paljon pahempia tapauksia, mutta kun siinä oli oma elämä hajonnut palasiksi, se tuntui siltä.”

Poliisi kysyi, viedäänkö mies, vai voiko perhe jäädä samaan kotiin.

”Sanoin, että ainoa toiveeni on että viette sen pois. Tyrmistyin, että miten ne voivat edes ajatella, että hän voisi jäädä. Itselläni oli ensimmäisenä ajatus, että haluan pois, että ei tapahdu enää mitään muuta.”

Poliisit veivät Kirsin ex-puolison mukanaan. Kirsi ei uskaltanut jäädä kotiin, koska hän ei tiennyt koska puoliso palaisi, vaan vietti loppuyön vanhempiensa luona.

Kun sovittelu ei toimi

Kahdeksan kuukautta myöhemmin tapahtuneesta Kirsi teki rikosilmoituksen. Poliisi soitti ja kysyi, miksi Kirsi tekee rikosilmoituksen vasta nyt. Kirsi kertoi syyksi, että ex-puoliso oli kiistänyt pahoinpitelyn.

”Poliisi kysyi suoraan, suostunko sovitteluun. Häkellyin, mutta poliisi selitti mitä sovittelu tarkoittaa, ja että sillä on saatu hyviä tuloksia aikaan. Parhaimmassa tapauksessa tekijä ymmärtää, mitä on tehnyt. Se kuulosti tosi hyvältä, koska emme olleet kertaakaan puhuneet tapahtuneesta.”

Kirsistä tuntui, että sovittelu oli ainoa hyvä ratkaisu, ja että sitä poliisi myös hänelle vahvasti suositteli.

”Kun kerroin kokemastani sovittelutoimistossa, he olivat ihan asiallisia ja puolueettomia. Pahoittelivat ja sanoivat, että he ovat onnellisia, että minulla on asiat hyvin. Se oli kuin olisin naapurille kertonut tarinani. Eivät he siihen kantaa ottaneet. Kertominen kyllä tuntui pahalta, kun piti käydä kaikki seikkaperäisesti läpi. Kun siihen vielä liittyy lapset, minun piti ponnistella, etten sekoita siihen mitään mikä olisi epäolennaista.”

Yhteiset tapaamiset ex-puolison kanssa

Kirsi päätti luopua sovittelusta, koska ex-puoliso teki yhteisestä tapaamisesta mahdotonta.

”Alkoi pelottaa, että hän jatkaa sen väittämistä, että ei ole lyönytkään minua. Pelotti, millaiseen sopimukseen me pääsemme. Tämä oli tapaus, jossa oli sana sanaa vastaan.”

Ja lisäksi poliisin lausunto yöstä, jona Kirsi oli soittanut apua pahoinpitelyn jälkeen.

”Olen tehnyt vuoden töitä, jotta en vähättelisi sitä mitä olen kokenut. Tiedän, että on ihmisiä, joille käy pahemmin. Minua lyötiin vain kerran, mutta olen yrittänyt ajatella, että ei tämä ole sen vähäisempää kuin muillakaan.”

Tunteet ovat olleet ristiriitaiset.

”Toisaalta ymmärrän poliisia, he näkevät kaikenlaista ja minun kokemani on lievimmästä päästä, mutta hyväksyttävää se ei ole. En ole kokenut, että minua olisi vähätelty.”

Kirsi on myös miettinyt sovittelun mahdollisuutta.

”Monta kertaa on ollut tilanteita, joissa olisin voinut syyttää itseäni kaikesta, ajatella että näin pienestä hajoitin perheeni. Jos puoliso olisi osoittanut, että hän haluaa parantaa itsensä ja tehdä töitä sen eteen, ettei näin kävisi toista kertaa, sovittelusta olisi ollut paljon hyötyä. Mutta minun ex-puolisoni ei edes enää myönnä. Miten sellaista voisi muuttaa?”

Kirsi ei esiinny haastattelussa oikealla nimellään. 

X