Kulttuurin rahoista on helppo leikata – mutta väärä säästäminen vaarantaa jopa kansallista turvallisuutta

Jaa artikkeli
Kulttuuri luo meille yhteisiä elämyksiä ja rakentaa kansallista identiteettiämme. Kuva Taiteiden Yöstä Helsingistä. © Otavamedia / Piia Arnould
Kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön tukemisesta on helppo leikata, mutta siinä piilee iso psykologinen riski. Moni vähävaraisten perheiden nuori on sinnitellyt pandemian yli yhteiskunnan tukemien harrastusmahdollisuuksien varassa. Jos valtio karsii aina ensimmäisenä nuorilta, miksi he aikanaan puolustaisivat tätä maata?

Hallituksen tämän viikon budjettiriidassa kulttuurin toimijoita ei jännittänyt, vähenevätkö alan saamat tukimiljoonat, koska se on väistämättä edessä. Aiemmin ala sai toimintavaroja Veikkauksen tuotoista – eli rahansa menettäneiltä uhkapelaajilta – mutta tämä hana on muutenkin sulkeutumassa. Kyse oli lähinnä siitä, milloin tukirahojen alaskirjaus alkaa.

Alun perin taiteen ja kulttuurin tukemiselta oli jo tänä vuonna lähtemässä 18,4, liikunnalta 11,9 ja nuorisotyöltä 4,3 miljoonaa euroa. Koko hallitus oli jo ehtinyt siunata vähennysaikeet, mutta perjantai-iltana ne peruttiin näyttävästi: vielä tänä vuonna veikkaustuottojen vaje kompensoidaan valtion varoista ja ala saa tukensa.

Tukirahoissa ei ole kyse pelkistä euroista. Eikä siitä, pitääkö oman kotikunnan kesäteatteri lomauttaa kuukaudeksi, tai perutaanko jonkun nuorison liikuntahallin vessaremontti. Tai, kuten populistit usein ilmaisevat, jääkö joku toiseuttamista kuvaava queer-feministinen katutaideprojekti tekemättä.

Oikeasti nämä nyt pelkiksi leikkauskohteiksi typistetyt alat ovat avainasemassa, kun puhutaan kansallisen mielenmaiseman kehittamisestä, sijoittamisesta tulevaisuuden suomalaisiin ja suomalaisuuteen.

Monille vähävaraisten perheiden nuorille tuetut tai maksuttomat kulttuuri- ja liikuntapalvelut, e-kirjastot ja hoidetut urheilupuistot olivat olennainen apu korona-ajasta selviämiseen.

Näiden palveluiden poistaminen on kuin märkä rätti silmille: viedään heiltä, joilla on jo valmiiksi vähemmän.

Jos hallitus jollain lyhytnäköisellä leikkauslistallaan antaa nuorille tunteen, että Suomi aina ensimmäisenä karsii heiltä, heidän arjessaan olennaisen tärkeitä asioita, miksi nämä nuoret muutamaa vuotta tai vuosikymmentä myöhemmin haluaisivat vastineeksi puolustaa tätä maata?

Tai jos leikkauksilla vaikeutetaan kotimaisen kulttuurin pärjäämistä ulkomaisten kaupallisten palveluiden ylitarjonnan keskellä, kuinka pitkään kulttuurin rakenteet säilyvät sisimmältään suomalaisina?

Nämä kaikki tekijät ovat pieniä rakennuspalikoita psykologisessa turvallisuudentunteessamme, osa tulevaisuudenuskon elementtejämme – ja ne vaikuttavat näin kansallisen turvallisuuden tilaamme.

Kansallisen kulttuurin kohtelu osoittaa, miten arvostamme suomalaisuutta

Kansallinen kulttuuri on erityisen haavoittuvaa näin globaalien hybridiuhkien ja suurvaltajännitteiden aikakautena.

Elokuva, taide, musiikki, kirjallisuus, kirjastot, teatterit, kulttuurin vienti ja erityisesti nuorison kulttuuritoiminnan tukeminen vahvistavat kansallista psykologista mielenmaisemaa ja estävät turhaa polarisaatiota, mustavalkoista vastakkainasettelua.

Lukutaitoinen ja ennen kaikkea lukuhaluinen, monipuolisesti musiikkia, sanaa, kuvaa ja visuaalista ilmaisua ymmärtävä kansalainen on jokaiselle yhteiskunnalle kullan arvoinen: tällaiset ihmiset eivät ole erilaisten ismien ja pahantahtoisen disinformaation vietävissä.

Erityisen tärkeää tämä on Suomen kaltaisten pienten kulttuurialueiden ihmisille. Me emme pärjäisi tai säilyisi kansana yhtä elinvoimaisena, jos olisimme vain Netflixin, Instagramin, TikTokin ja Idols-kisojen varassa.

Me tarvitsemme niiden rinnalle – ei tilalle – edelleen vanhoja ja uusia kansallisia symboleita, uusia versiointeja ja jalostusta niistä.

Se tarkoittaa uudelleen tulkittuja Tuntemattomia SotilaitaPaula Vesalaa laulamassa Kaivopuistossa Finlandiaa Leijonien kultajuhlissa. Alman Cowboy-musiikkivideota, josta tunnistamme helposti vaakunaleijonat ja siniristit.

Läpi historiamme erilaiset kansalliset kulttuurin ylpeilynaiheet ovat olleet avainasemassa, kun ulkoinen uhka tai sisäiset poliittiset jännitteet ovat meitä uhanneet. Olemme yhdistyneet hetkeksi tunne-elämysten kautta, tai ainakin sietäneet hetken ajan paremmin toisiamme.

Elämysten aiheet ja kansalliset sankarit muuttuvat ajan mukana: vuoden 2021 elokapinalainen voi fanittaa Mannerheimiä, punkkari hyräillä Sibeliusta, kansallismielinen impivaaralainen voi nauttia täysin rinnoin Erja Lyytisen tai Karita Mattilan menestyksestä – ja kaikki voivat hurrata juniorien lätkämestaruuksille.

Meillä on kokemuksia jokaiselta itsenäisyyden vuosikymmeniltä, kuinka juuri kulttuuri tai urheilumenestys on ollut jännitteitä laukaiseva tekijä ja asettanut poliittiset ääripäät lopulta ruotuun.

Suomalaisuuden olemus muuttuu ajan mukana.

Suomalaisuuden olemus elää ja muuttuu ajan mukana. > © Otavamedia / Markus Pentikäinen

Vaikka näistä on helppo leikata – juuri siksi sen tekemistä pitää varoa

Kulttuurista – kuten myös  nuorille tarjotuista liikuntapalveluista – on monesta syystä helppo leikata.

Kulttuurin tai lastenliikunnan toimijat ovat hajallaan, vailla vahvojen ammattiyhdistysten tai edunvalvontakoneistojen historiallista verkostoa.

Budjettileikkauksia tehdessä päätöksissä ja linjanvedoissa näkyy, että Suomi on stereotyyppisesti  “insinöörimaa”. Se ei tietenkään ei ole huono asia.

Mutta olemme olleet aika huonoja näkemään aineettomien, mielihyvää, kunniantunnetta ja ylpeyttä tuovien asioiden konkreettisia vaikutuksia.

Kulttuurissa ja liikunnassakin on kyse juuri niistä: asioista joiden arvoa tai merkitystä on vaikea mitata.

Kansakunta tarvitsee leipää ja kättäpidempää pahan päivän varalle, mutta myös omaleimaista, meistä itsestämme lähtevää kulttuuria. Koska muuten Suomellakaan ei ole oikeastaan mitään, mitä puolustaa.

 

Filosofian tohtori Aki-Mauri Huhtinen on kriisinsietokykyyn perehtynyt sotilasprofessori Maanpuolustuskorkeakoulussa.

 

Juttua muokattu 15.10. klo 21:11. Lisätty tieto hallituksen päätöksestä kompensoida Veikkauksen tuotoista saatujen tukieurojen väheneminen valtion varoista.

X