Kun tarkastelemme kaikkein syvimpiä asioita, emme olekaan niin erilaisia – Rakkaus, ihmisyys ja turva ovat tämän päivän suomalaisen pyhä kolminaisuus
Suomalaiset pitävät pyhinä melko samoja asioita, mutta pieniä eroja on havaittavassa muun muassa asuinpaikan, iän ja poliittisen kannan mukaan.
Kirkkososiologian professori Anne Birgitta Pessi, valtiotieteiden tutkijat Ville Pitkänen ja Jussi Westinen sekä yliopistolehtori Henrietta Grönlund selvittivät yhdessä e2-tutkimuksen neljännessä osassa, mitä asioita suomalaiset kokevat pyhiksi.
Mutta mitä pyhä oikeastaan on?
”Määritelmällisesti, jos katsotaan käsitteitä ja teorioita, niin pyhä on jotakin korotettua, koskematonta ja suojeltavaa. Pyhä on esikristillinen käsite, ja se on jotakin muusta erotettua. Se on ihmismielelle tyypillinen rajanteko kulttuurista riippumatta”, Anne Birgitta Pessi kuvailee.
Tutkimuksessa pyhä erotettiin arvoista. Se ei siis ole pelkästään arvojen arvo tai erittäin tärkeänä pidetty asia. Pyhän kokemus on henkilökohtainen, ja sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä uskonnon kanssa.
”Tämä raportti on tehty sille hypoteesille rakentaen, että jokaiselle meistä jokin tässä elämässä on pyhää. On se sitten vähemmän, enemmän tai ei lainkaan uskonnollista”, Pessi selittää.
Suurin niistä on rakkaus
Tutkijoiden hypoteesi osoittautui oikeaksi, sillä suomalaiset eivät vierastaneet pyhän käsitettä. Kaksi kolmasosaa suomalaisista nimesi jopa 4–10 pyhänä pitämäänsä asiaa. Vain yhdelle prosentille tutkimukseen vastanneesta 6 398 ihmisestä mikään ei ollut pyhää. Kaksi prosenttia ei osannut tai halunnut vastata.
”Suomalaisista 68 prosenttia on sitä mieltä, että rakkaus on pyhää – se ja läheiset ihmiset. Reilu 50 prosenttia oli sitä mieltä, että pyhyys liittyy rauhaan, lepoon, turvallisuuteen ja ihmisarvoon. Nämä kaikki tiivistäisin sanoihin rakkaus, ihmisyys ja turva – ne ovat tämän päivän suomalaisen pyhyyden pyhä kolminaisuus”, Anne Birgitta Pessi kertoo.
Pessin luettelemien asioiden lisäksi yli 40 prosenttia vastaajista piti terveyttä, kotimaata ja itsenäisyyttä pyhinä.
”Tässä en malta olla alleviivaamatta sitä, että nämä kaikki ovat noin puolen tai yli puolen suomalaisista jakamia. Jaettu pohja on siis vahva.”
Yli kolmannes vastaajista koki pyhäksi luonnon, yksilönvapauden, uuden elämän, auttamisen ja yhteisöllisyyden. Korkeita lukemia saivat myös kuolema, taide, tiede ja traditio.
”Kun tätä listaa katsoo, niin mielestäni tästä kuultaa niin pohjoismainen hyvinvointivaltion eetos kuin suomalaisen kansalaisyhteiskunnan luottamuskin. Se on se meidän ihanne, ja suorastaan pyhyyden ydin tänä päivänä.”
© iStock
Uskonto, henkisyys ja oma mielipide hännillä
Sen sijaan uskonto, kirkko ja henkisyys olivat listan hännillä. Pessin mukaan luterilaisen perinnön vaikutus näkyy kuitenkin muissa pyhinä pidetyissä asioissa, sillä ne ovat linjassa kirkon näkemysten kanssa.
”Olemme hirveän helposti individualistisen retoriikan sumentamia, mutta me kaikki tulemme kulttuurisista juurista. Ne näkyvät näissä pyhyyden kokemuksissakin”, Anne Birgitta Pessi selittää.
Kaikkein vähiten pyhänä pidettiin omaa itseä ja omaa mielipidettä. Itseään tai mielipidettään pyhänä piti joka kuudes.
”Se on aika kova luku. Joka kuudes meistä ajattelee, että minä itse, tai minun mielipiteeni ovat pyhiä. Mehän ei tiedetä tarkasti, mitä nämä ihmiset ajattelevat, mutta toivon heidän mielipiteidensä painottavan yhteisöllisyyttä, orientoituneisuutta ja solidaarisuutta”, Pessi toteaa.
Kansalaisryhmien välillä oli hyvin pieniä eroja
Toisin kuin monissa muissa asenne- ja arvokysymyksissä, ei tutkijoiden ollut helppo löytää selkeitä eroja eri kansalaisryhmien väliltä pyhiksi koetuissa asioissa.
”Joitain pieniä eroja sieltä kuitenkin löytyi. Sukupuoli ei selitä oikeastaan lainkaan ihmisen käsityksiä pyhyydestä, mutta koulutus ja asuinpaikka antoivat joissain kategorioissa pieniä eroja. Korkeasti koulutetut painottavat hieman enemmän tiedettä kuin keskimääräinen kansalainen ja vähemmän koulutetut puolestaan kotimaata ja itsenäisyyttä”, kertoo Ville Pitkänen.
Tiede ja taide korostuivat hieman suurten kaupunkien keskustoissa, kun taas itsenäisyys, Suomi ja suomalaisuus maaseudulla.
”On mielenkiintoista, että tilastojen mukaan maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla kirkkoon kuuluminen on vähän aktiivisempaa, mutta tässä tutkimuksessa erot uskontoa ja kirkkoa pyhinä pitävien osuuksissa isoissa kaupungeissa ja maaseudulla asuvien välillä ovat aika pienet”, Pitkänen tuumii.
Myös ikäryhmien väliltä löytyi pieniä eroja. Nuorten kohdalla painottui hieman enemmän oman itsen ja oman mielipiteen pyhänä pitäminen.
”Se herättää pohtimaan, miten nuoret ovat tämän ymmärtäneet tai onko tässä kyse jonkinlaisista sukupolvieroista. Onko uusi sukupolvi jollain tapaa individualistisempi kuin aiemmat? Vai onko kyse jonkinlaisesta elinkaarikehityksestä – ovatko nuoret rakentamassa identiteettiään, ja sitä kautta minä ja minun mielipiteeni korostuvat sitten pyhinä?” Pitkänen miettii.
Myös tiede korostui hieman nuorten vastaajien kohdalla, kun taas vanhemmat vastaajat painottivat kotimaata ja itsenäisyyttä.
© iStock
Arvoliberaalien ja arvokonservatiivien välillä erot suurimmat, myös puoluekannalla vaikutusta
Tutkijat mittasivat osallistujien asettumista arvokonservatiivi-arvoliberaali-janalle nollasta kymmeneen asteikolla, johon henkilö sai itse sijoittaa itsensä.
”Arvoliberaalit painottavat ihmisarvoa, yksilönvapautta, tiedettä ja taidetta. Arvokonservatiiveilla korostuvat kotimaa, kirkko, uskonto, traditiot, perinteet, henkisyys ja uskonnollisuus”, Pitkänen kertoo.
Myös puoluekanta toi esiin eroja.
”Keskustan, kokoomuksen, perussuomalaisten ja sinisten kannattajia yhdistää se, että yli puolet heistä pitää Suomen itsenäisyyttä pyhänä”, kertoo Jussi Westinen.
Toisaalta eri puolueiden kannattajien väliltä löytyi myös erityispiirteitä. Keskustan kannattajat korostivat keskimääräistä enemmän kollektiivisuutta, uskonnollisuutta, kirkkoa ja uskontoa. Kokoomuksella korostui vain kotimaa, joka erottui yli 10 prosenttia keskiarvosta. Perussuomalaisten kannattajilla korostui minä ja mielipiteeni-kategoria kahdeksalla prosentilla keskiarvosta.
Perussuomalaisten ja sinisten kannattajien keskuudessa ihmisarvoa pyhänä pitäviä oli huomattavasti keskimääräistä vähemmän, kun taas vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajat korostivat sitä muita enemmän.
”Se ehkä korostaa sitä, miten ihmisarvon pyhyys on politisoitunut kansallispopulististen puolueiden ja vihervasemmiston väliseksi taistelukentäksi”, Westinen toteaa.
Vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajilla Suomen, Suomen itsenäisyyden ja suomalaisuuden kokemista pyhänä esiintyi keskimääräistä vähemmän. Vihreillä korostui luonto, vasemmistoliiton kannattajilla taas taide- ja tiede, joita sinisten kannattajat taas pitivät pyhinä harvemmin. SDP ei erottunut missään kategoriassa keskiarvosta juuri ollenkaan.
Ruotsinkielisille kynnys pitää asioita pyhinä oli hieman matalampi kuin suomenkielisille. RKP:n kannattajien kohdalla erottuu yksilönvapaus, mutta samalla myös traditiot ja perinteet.
”Se ehkä heijastaa suomenruotsalaista yhteisöllisyyttä”, Westinen tuumii.
Kristillisdemokraateilla korostuivat henkisyys ja kirkko, erottumalla noin 50 prosenttia keskiarvosta.
”Se on tietysti huomionarvoista, että noin kolmasosa kristillisdemokraateista ei pidä uskontoa ja uskonnollisuutta pyhänä”, Westinen huomauttaa.
© iStock
Pyhyyskäsitykset eivät välttämättä sulje toisiaan pois, vaikka tuntuisivatkin ristiriitaisilta
Yhden asian pitäminen pyhänä ei välttämättä sulje pois toista, vaikka asiat olisivatkin hyvin erilaiset.
”Esimerkiksi nuorilla uusi tieto ja omat mielipiteet korostuvat, mutta heillä korostuu myös yhteisöllisyys. Nämäkään teemat eivät ole toisiaan poissulkevia”, Pessi toteaa.
Myöskään se, että ei pidä jotain asiaa pyhänä, ei tarkoita, etteikö pitäisi sitä arvokkaana.
”Moni pitää isänmaallisuutta erittäin myönteisenä asiana, mutta samat vastaajat eivät välttämättä koe itsenäisyyttä pyhäksi”, Pessi selittää.