Mattiesko Hytönen täyttää 80 vuotta – Näin hän palasi sairaalavuoteelta takaisin huippukuntoon: ”Melkein kuolin”
”Totean kuin Iso-Arska The Expendables 2 -elokuvassa: I’m back”, Mattiesko Hytönen kirjoittaa kolumnissaan.
Sillä hetkellä luulin kuolevani. Oli aamuyö. Olin noussut sängystä mennäkseni vessaan. Askeleen otettuani tuntui kuin joku olisi lyönyt minua halolla selkään. Lyyhistyin lattialle. Yritin nousta seisomaan, mutta pääsin vain kontalleni. Minua pelotti.
Aloin ryömiä vessaan. Etenin tuskaisesti. Selässäni istui terävähampainen mursu. Vessassa tingin miehuudestani. Pissasin istualtani. Ryömin takaisin makuuhuoneeseen. Sänky oli muuttunut Vuosaaren täyttömäeksi. Jäin lojumaan lattialle.
Oli marraskuun ensimmäinen yö viime syksynä. Olin yksin kotona. Tyttöystäväni oli työmatkalla Uumajassa. Kerroin hänelle yöllisestä via dolorosastani, kun hän iltapäivällä saapui kotiin. Arvelin, että minuun oli iskenyt noidannuoli.
Salitreeni olisi kannattanut jättää väliin
Burana 600:lla ja Panadol Fortella ladattuna karkasin seuraavana aamuna Atleettiklubin salille. Ei olisi kannattanut. Selkäkipu oli ottanut minusta niskalenkin. Vain etunojapunnerrukset sujuivat normaalisti, 35 toistoa. Salitreenit jäivät siihen.
Marraskuun puolivälissä lensimme Bangkokiin. Peninsula-hotellissa söin särkylääkkeitä ja kelluin 36-asteisessa altaassa. Paikallinen lääkäri iski kipupiikin pakaraani ja sanoi, että vuorokauden kuluttua selkäni olisi kuin uusi. Ei ollut.
Matkan jälkeen Ympyrätalon Mehiläisessä lääkäri veikkasi, että minulla oli munuaisaltaan tulehdus. Ultrassa selvisi, ettei ollut. Selkäkipuni oli siinä vaiheessa pahentunut dramaattisesti. Ultran jälkeen makasin ambulanssissa, tyttöystäväni istui vieressäni. Ambulanssi kiisi pillit ulvoen HUSin päivystykseen Meilahteen.
Verinäytteestäni tehtiin viljely. Se paljasti, kuka oli lyönyt minua halolla. Lyöjä oli bakteeri, streptokokki, joka oli livahtanut vereeni. Bakteeri oli aiheuttanut tulehduksen kahteen selkänikamaan. Pahimmillaan se tappaisi minut.
Päivystyksen pitkähiuksinen mieslääkäri kysyi, olinko Thaimaassa käyttänyt suonensisäisesti huumeita. Kerroin, että selkähelvettini oli alkanut ennen Bangkokin-matkaa.
Yllätys paljastui
Minut vietiin infektio-osastolle. Johtava lääkäri Iiro Jääskeläinen kertoi, että streptokokki oli päässyt vereeni ”pään alueelta”. Reitti jäi mysteeriksi. Hampaani olivat ehjät.
Magneettikuvauksessa paljastui yllätys. Olin joskus saanut pienen aivoinfarktin. Se oli meteoriitti, joka ei ollut Maahan iskeydyttyään synnyttänyt kraatteria.
Olin sairaalassa kolme viikkoa antibioottitippa kiinnitettynä käsivarteen. Pystyin nukkumaan vain vasemmalla kyljelläni. Sain kaksi opiaattipilleriä päivässä. Tyttöystäväni saapui joka päivä luokseni mukanaan café latte alakerran kahvilasta.
Pääsin jouluksi kotiin. Eteisen peili oli armoton. Lihakseni olivat kadonneet. Itku meinasi tulla. Vuodenvaihteessa aloin treenata. Siirryin Atleettiklubilta Töölö Gymille, jossa oli selkäystävällisemmät laitteet. Treenasin kuin hullu.
Viereinen kuva otettiin minusta muutama viikko sitten. Totean kuin Iso-Arska The Expendables 2 -elokuvassa: I’m back.
Mattiesko Hytönen viettää syntymäpäiviään 17. elokuuta.