”Meillä ei ole katujengejä” – Vastavirran poliisi Jari Taponen muistuttaa, että rikoksia tekevä nuoriso ja organisoitu rikollisuus ovat eri asioita
Ylikomisario Jari Taponen ymmärtää ihmisten pelkoja, mutta puhe katujengeistä luo hänen mielestään nuorisosta väärän kuvan.
”Kaikki mittarit näyttävät, että meillä on entistä turvallisempaa”, Jari Taponen sanoo. ”Ja mitä turvallisempi yhteiskunta, sitä herkempiä olemme havaitsemaan pieniäkin poikkeamia turvallisuudesta.”
Kun Jari Taponen oli nuori, isä antoi hänelle yhden ainoan neuvon: tee ihan mitä vaan, mutta älä poliisiksi ainakaan rupea.
Isä oli pikkupomona tehtaalla Imatralla, ja niissä piireissä poliisit olivat lähinnä vitsin aiheita. Eikä poliisin ura nuorta Taposta kiinnostanutkaan. Hän opiskeli matkailualaa Turussa, teki vahtimestarin hommia vastaanottokeskuksessa Lahdessa ja piti videovuokraamoa Lappeenrannassa.
Mutta kerran lounastauolla lehdestä sattui silmään ilmoitus, jossa kerrottiin, että poliisikouluun haluavat voisivat käydä samalla paikkakunnalla haastattelussa ja jättämässä hakemuksen. Hetken mielijohteesta Taponen osallistui.
Hänestä tuli kuin tulikin poliisi ja vieläpä sellainen, joka ei ole pelännyt päätymistä vitsin aiheeksi. Hän on pitänyt kiinni näkemyksistään, joita moni pitää väärinä, jopa naurettavina.
Yksi kiistellyimmistä Taposen väitteistä on se, että Suomessa ei ole katujengejä.
”Meillä ei ole asuinalueita, joita jokin katujengi pitäisi hallussaan ja kontrolloisi. Jos joku muuta väittää, niin lähdetään katsomaan. Tällä kriteerillä meillä ei ole katujengejä”, Taponen sanoo.
Sama koskee Taposen mielipiteitä nuorisoväkivallasta. Ristiriita on mielenkiintoinen: samaan aikaan kun nuorisoväkivallan tilannetta pidetään julkisuudessa katastrofaalisena, osin myös poliisin taholta, Taponen jaksaa muistuttaa, että sekä nuorison vahingonteot että väkivalta ovat vähenemään päin.
Miten tilannekuva voi olla niin erilainen?
Luottamus poliisiin vaatii poliisin läsnäoloa
Vuonna 2012 Helsingissä muutettiin poliisin organisaatiota, minkä yhteydessä perustettiin uusi ennalta estävän toiminnan yksikkö.
Yksikön johtoon valittiin komisario Jari Taponen.
”Kenelläkään ei oikeastaan ollut mitään hajua siitä, mitä ennalta estävä toiminta tarkoittaa, miten sitä pitäisi tehdä, mitä sillä tavoitellaan tai miten sitä mitataan”, Taponen sanoo.
Poliisissa on yleensä tyydytty mittaamaan toimintaa, kuten sitä, miten paljon poliisi vaikkapa valvoo tiettyä aluetta. Taposen mielestä se ei riittänyt, vaan piti löytää jokin tapa mitata toiminnan vaikuttavuutta.
Viimeiset neljä vuotta ennalta ehkäisevän toiminnan yksikkö on seurannut nuoria, jotka ovat olleet toimenpiteiden kohteina. Esimerkiksi viime vuonna näitä nuoria oli Helsingissä 348, ja heidän rikoksensa vähenivät 63 prosenttia, kun heidän rikoshistoriaansa tarkasteltiin puoli vuotta ennen ja jälkeen poliisin väliintuloa.
Tai oikeammin poliisin ja yhteistyökumppaneiden väliintuloa – poliisi ei voi yksin ennaltaehkäistä rikoksia. Mukana on paitsi esimerkiksi nuoriso- ja sosiaalityö myös kolmas sektori eli erilaiset yhdistykset ja järjestöt.
Yksikön ydintyötä on olla mahdollisimman paljon läsnä alueilla, jotka ovat eriytymisvaarassa. Tavoitteena on lisätä luottamusta poliisiin esimerkiksi vähemmistöyhteisöissä. Huono-osaisuuden kasaantuminen alueilla, joilla on paljon maahanmuuttajia, voi saada yhteisön kääntymään sisäänpäin, mikä on lopulta turvallisuusuhka.
Suomalaiset luottavat perinteisesti poliisiin, mutta niin luottavat Suomessa maahanmuuttajatkin: tutkimusten mukaan poliisiin luottaa 91 prosenttia suomalaisista ja maahanmuuttajistakin 88 prosenttia.
”Tämä on hyvä muistaa. Ei ole niin, että tänne olisi tultu oman maan ajatukset mukana siinä, ettei luoteta viranomaisiin.”
Vaikka ennalta estävän toiminnan kohteena ei ole vain nuoriso, Taposella voi sanoa olevan yli kymmenen vuoden kokemus pääkaupunkiseudun nuorison rikollisuudesta.
Ja kun tullaan siihen aiheeseen, Taponen huokaa syvään.
Mielikuvilla on merkitystä
Helsingin keskustassa liikkuu nyt joukoissa yli sata mahdollisesti vaarallista nuorta, otsikoi Helsingin Sanomat muutama vuosi sitten.
Jari Taposen mielestä koko viime vuosien keskusteluaalto nuorisoväkivallasta lähti liikkeelle tästä otsikosta.
”Helsingissä on 112 000 alle 18-vuotiasta, ja heistä 150 nuoren väkivaltaisesta käyttäytymisestä piti olla huolissaan. Se ei tarkoittanut, että kyseessä on yksi porukka, mutta se uutisoitiin niin, mikä loi vahvan mielikuvan”, Taponen sanoo.
Mielikuvilla ja yksittäisillä sanoillakin on merkitystä yleisen turvallisuudentunteen kannalta. Kun keskustelua käyvät moraaliselta pohjalta keski-ikäiset ihmiset, joilla ei ole todellista kosketusta nuorisokulttuuriin, uhkakuvien maalailu alkaa helposti.
Mutta keski-ikäisenkin on helppo ymmärtää se, miten naurettavaa oli esimerkiksi hevimusiikin yhdistäminen saatananpalvontaan 1980–90-luvuilla.
”Nythän on puhuttu paljon tästä roadman-ilmiöstä. Siihen liittyy tietynlainen uhoaminen ja tietynlaiset vaatteet ja käyttäytyminen, auktoriteetinvastaisuus ja muu. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ne nuoret olisivat oikeasti väkivaltaisia, vaan se on tietynlaista nuorisokulttuuria.”
Taponen muistuttaa, että nuoruus on aina rikosaktiivista ikää, johon liittyy impulsiivisuus ja kehittymätön käsitys syy- ja seuraussuhteista.
Onko tämä nyt sitä hyssyttelyä, josta Taposta on syytetty? Mediasta kun voi jatkuvasti lukea esimerkiksi nuorten tekemistä ryöstöistä, joissa on käytetty teräasetta.
”Mutta onko nuorisoväkivalta aiempaa pahempaa? Se on hyvä kysymys. Median uutisointien perusteella siitä ei päästä mihinkään järkevään lopputulokseen. Pelkoja ja huolia ei pidä väheksyä, mutta pitäisi ymmärtää, mistä ne johtuvat.”
Mitä tulee esimerkiksi teräaseisiin, niin nuorilta Helsingissä takavarikoitujen puukkojen määrä ei ole viime vuosina noussut.
Toisaalta Taponen varoittaa tuijottamasta liikaa poliisin tilastoja. Väkivaltarikollisuudesta vain reilu kymmenen prosenttia päätyy tilastoihin, jolloin määrän heilahtelu voi kertoa muustakin kuin ihmisten käyttäytymisen muutoksista.
Jari Taponen pitää puhetta Ruotsin tiestä ”hähmäisenä”
Katujengeistä alettiin puhua Suomessa muutama vuosi sitten. Viime vuonna Poliisihallitus muutti katujengin määritelmää siten, ettei yhtenä kriteerinä pidetä enää sitä, että jengi pitää tiettyä aluetta ikään kuin hallussaan.
Määritelmästä riippumatta koko sana on Jari Taposen mielestä huono.
”Kun ruvettiin puhumaan katujengeistä, tiesin, miten tässä tulee käymään. Arvelin, että tässä menee sekaisin nuoret, jotka tekevät rikoksia yhdessä, ja organisoitu rikollisuus eli ammattimainen huumekauppa.”
Huumekauppaan syntyi joitakin vuosia sitten tyhjiö, kun paljon tekijöitä jäi kiinni. Se avasi tien uusille yhteyksille esimerkiksi Ruotsiin, josta Suomeen rantautui paljon puhuttu Dödspatrullen-verkosto.
Se on todellinen ongelma – ja aivan eri asia kuin kaduilla parveilevat nuorisojoukot.
”Rikollisjengi on parempi sana kuin katujengi. Katujengi tuo asian sille tasolle, että aletaan katsoa nuorisoporukoita kuin he olisivat kaikki potentiaalisia rikollisia.”
Eräs poliisijohtaja lausui äskettäin, että Suomessa on käytetty liikaa aikaa inttämiseen siitä, onko katujengejä vai ei. Toinen taas sanoi, että katujengirikollisuuden torjumisessa ollaan vuosia jäljessä, koska sen olemassaoloa ei ole pystytty myöntämään.
Taposen mielestä tällaisten kommenttien lausujat eivät yksinkertaisesti ole perillä siitä, mitä asioille tehdään ja on tehty.
Kun puhutaan niin sanotuista katujengeistä eli rikollisjengeistä, tehokkainta ennalta ehkäisyä on se, että poliisi toimii.
”Rikokset pitää selvittää ja tekijä saattaa vastuuseen, ettei niitä tekoja tarvitse lähteä kostamaan. Ettei siitä tule heille kunnia-asia, kun yhteiskunta ei siihen puutu.”
Taponen huomauttaa, että esimerkiksi Ruotsissa rikollisjengien tekemien henkirikosten selvittämisprosentti on todella alhainen. Jos halutaan välttää ”Ruotsin tielle” joutuminen, rikollisjengien keskinäiset yhteenotot on laitettava poliisin prioriteettilistan kärkeen.
Lue myös: Seura selvitti: Onko Suomi Ruotsin tiellä? – Rikollisjengit kahmivat yhä enemmän valtaa
Sinänsä puhe Ruotsin tiestä on Taposen mielestä hyvin hähmäistä.
”Jos sillä tarkoitetaan, että on maahanmuuttajajengejä, jotka ampuvat toisiaan ja että Suomessa mennään nyt väistämättä siihen suuntaan, olen täysin toista mieltä.”
Taponen ei yritä kiistää maahanmuuttoon liittyviä ongelmia, jotka ovat Ruotsissa toista luokkaa kuin meillä. Mutta hän muistuttaa, että maahanmuutosta on yhteiskunnalle myös taloudellista hyötyä.
”Ruotsin talous buustaa tällä hetkellä, kun meillä mennään alaspäin. Onko Ruotsin tie se, että talous lähtee kasvuun, ja olisiko sitten hyvä, että oltaisiin sillä tiellä?”