Katujengit värväävät maahanmuuttajien poikia Ruotsissa – Diamant Salihu tutki jengiytymisen taustoja: ”He rakastavat äitejään mutta pelkäävät isiään”
Toimittaja Diamant Salihu tutki katujengiläisten taustoja, monia yhdistää vaikea suhde isään: ”Se on jonkinlaista halveksuntaa, koska isät eivät ole läsnä tai tarpeeksi kiinnostuneita heistä.”
Diamant Salihu vieraili Helsingissä 12.5.2023. Hänen palkittu kirjansa Kunnes kaikki kuolevat kuvaa kahden katujengin sotaa Tukholman Rinkebyssä
Diamant Salihu on sekä kirjailija että Ruotsin yleisradion SVT:n toimittaja, joka on uutisoinut jengirikollisuudesta vuosien ajan. Hän on myös itse maahanmuuttaja, joka tuli Ruotsiin 7-vuotiaana Kosovosta.
Salihu keskusteli eri ihmisten kanssa siitä, millaista oli kasvaa Rinkebyssä. Hänelle välittyi ristiriitainen kuva. Ympäristöä kuvattiin rakastavaksi, koska ihmiset tunsivat toisensa, mutta toisaalta myös kovaksi ja machokulttuurin läpäisemäksi, varsinkin poikien keskuudessa.
”Katujengeihin kuuluville pojille kyse on elämästä ja kuolemasta. He kokevat olevansa sodassa, jos he eivät ammu, he voivat joutua itse ammutuksi”, Diamant Salihu sanoo.
Olemalla kova ja väkivaltainen saa nopeasti statusta heidän radikalisoituneessa maailmassaan, jossa murhat vähäpätöisistäkin syistä ovat moraalisesti hyväksyttyjä.
Silmiinpistävän samanlainen henkilöhistoria
Diamant Salihu etsi Rinkebyn jengisodan keskeisten henkilöiden lapsuus- ja teinivuosista tietoa, joka auttaisi häntä ymmärtämään. Hän luki koulun- ja sosiaalitoimen raportteja ja selvityksiä, keskusteli opettajien ja ystävien kanssa. Melkein kaikkien hänen tutkimiensa jengiläisten henkilöhistoria näytti silmiinpistävän samanlaiselta.
Pojat olivat syntyneet Ruotsissa ja heidän vanhempansa olivat maahanmuuttajia Somaliasta. He kasvoivat köyhissä ja monilapsisissa perheissä.
Perheissä oli usein monenlaisia haasteita. Äiti oli uupunut, vanhemmat olivat eronneet ja isän suhde poikaan on vaikea.
”He rakastavat äitejään, mutta pelkäävät tai vihaavat isiään. Se on jonkinlaista halveksuntaa, koska isät eivät ole läsnä tai tarpeeksi kiinnostuneita heistä”, Salihu sanoo.
Kun isästä ei ole heille roolimalliksi, he etsivät muita roolimalleja jengeistä itseään muutamaa vuotta vanhemmista nuorista miehistä.
”Seitsemäntoistavuotias voi löytää itselleen roolimallin yhdeksäntoistavuotiaasta”, Salihu sanoo.
Isä ei koskaan osoittanut rakkautta
Jengimaailman jättänyt Khaled kertoo Diamant Salihun Kunnes kaikki kuolevat -kirjassa (Johnny Kniga 2022), kuinka hän on yrittänyt aina todistaa isälleen kelpaavansa. Kirja kuvaa kahden katujengin Dödspatrullenin ja Shottazin sotaa Tukholman Rinkebyssä.
Khaled oli yhdeksänvuotias, kun naapurin poika löi häntä pihalla ja hän alkoi itkeä. Kun Khaledin isä kuuli, mitä oli tapahtunut hän käski poikansa menemään ja lyömään takaisin, muuten kotiin ei olisi tulemista. Khaledia pelotti, mutta hän nieli pelkonsa. Hän kaatoi naapurin pojan maahan ja alkoi lyödä ja repiä tätä.
Khaled kertoo isänsä viettäneen paljon aikaa moskeijassa muiden isien seurassa. Hänen äiti oli väsynyt poikansa ja tämän sisarusten kaitsemisesta.
Khaled kokee, että isä ei koskaan osoittanut hänelle rakkautta.
Katujengi tarjoaa jotakin, johon kuulua
Diamant Salihu ajattelee, että mekanismi jengiin liittymisessä on samanlainen oli kyse millaisesta ääriliikkeestä tahansa.
Katujengeihin kuuluvilla maahanmuuttajataustaisilla pojilla on tunne, että he ovat vailla identiteettiä. Vanhempiensa kotimaassa he eivät välttämättä ole koskaan käyneet, mutta he eivät myöskään tunne kuuluvansa Ruotsiin. Lisäksi on haasteita kotona ja koulussa. Sitten on tarjolla jotain, johon voi tuntea kuuluvansa, heidän tapauksessaan katujengit.
”Heillä on silti paljon yhteistä kantasuomalaisten- tai ruotsalaisten kanssa, jotka liittyvät erilaisiin radikaaliryhmiin löytääkseen jonkinlaisen identiteetin”, Salihu sanoo.
Hän haastatteli kirjaan myös jengiläisten siskoja. He kokevat, että veljet elävät kuin kuplassa maailmassaan, joka edellyttää kuolemaan johtavaa väkivaltaa.
Yksi haastateltu sisar kertoi aiemmin arvelleensa jengeihin liittymisen syyksi halun elää ylellistä elämää. Hänen veljellään kyse ei ollut siitä, sillä heidän vanhempansa olivat uurastaneet hankkiakseen pojalle kaikkea, mitä tämä tarvitsi. Sisar pohtii Kunnes kaikki kuolevat -kirjassa, että ehkä kyse oli “mieheydestä” tai siitä, millainen Rinkeby on, niin monet myyvät huumeita.
Toisen jengiläisen sisko nostaa esiin vanhempien psyykkiset ongelmat, jotka hänen mielestään vaikuttavat poikiin. Aihe on somalikulttuurissa tabu, vanhemmat eivät halua näyttää heikoilta lastensa tai yhteisön silmissä ja hakevat harvoin apua.
Voima, joka vetää puoleensa
Monet somaliyhteisön jäsenet puhuvat kollektiivisen kasvatuksen puutteesta, he kokevat sen olevan yksi syy poikien jengiytymiseen. Kun vanhemmat itse kasvoivat Somaliassa, lasten kasvatuksessa auttoi koko yhteisö.
Individualistisessa Ruotsissa on toisin.
Diamant Salihu sanoo, että jengit kiinnostavat nyt myös lapsia, joiden vanhemmilla ei ole maahanmuuttaja taustaa.
Yhdeksi syyksi tähän Salihu nostaa katujengien ja niihin linkittyvien räppäreiden “propagandavideot”, joita lapset näkevät sosiaalisessa mediassa. Hän sanoo jengien olevan taitavia rakentamaan ja vahvistamaan omaa “brändiään” musiikilla ja videoilla.
Salihu kertoo tuntevansa ruotsalaisia hyvin toimeentulevia vanhempia, jotka ovat huolissaan teini-ikäisistä pojistaan, joita jengimaailma kiehtoo. Nuorimmat pojista ovat vain 12-vuotiaita. Vanhemmat tuntevat itsensä avuttomiksi, eivätkä tiedä, mitä tehdä.
”Se on kuin voima, joka vetää puoleensa.”
Haastattelu tehty Helsinki Lit -tapahtuman yhteydessä 12.5.2023
Diamant Salihu tuli Ruotsiin 7-vuotiaana maahanmuuttajana Kosovosta. © Jonne Räsänen