Muutto vie ihmisestä mehut – ”Unohtuneet muistot asuvat esineissä ja herättävät tunteita”

”Kun tavaran määrä alkaa vähentyä, huomaan myös oloni keventyvän, kun kaikesta varaston täytteestä ainakin 80 prosenttia lähtee kiertoon”, Liina Putkonen kirjoittaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Liina Putkonen on Seura-lehden tuottaja.

”Kun tavaran määrä alkaa vähentyä, huomaan myös oloni keventyvän, kun kaikesta varaston täytteestä ainakin 80 prosenttia lähtee kiertoon”, Liina Putkonen kirjoittaa.
Teksti: Liina Putkonen

Kymmenen jätesäkillistä lähti tavaraa kierrätyskeskukseen. Portaanpielessä odottaa jo toiset kymmenen säkkiä, eikä kodin tyhjentäminen ole edes puolessa välissä. Välillä iskee toivottomuus, mutta silloin pitää mennä syömään, saunaan ja nukkumaan. Aamulla jaksaa taas.

”Muutto on askel uuteen”

Muutto vie ihmisestä mehut, niin fyysisesti, mutta myös henkisesti. Ainakin silloin, kun pitkäaikainen elämä pistetään pakettiin ja hyvästellään kaikki ne hetket ja tunteet, joita rakkaaseen kotiin liittyy. Me olemme sellaisen edessä, kun muutamme toistakymmentä vuotta palvelleesta tyttäreni lapsuuskodista lähemmäs kaupunkia ja helpompaa arkea.

Itkukin on tullut. Hyvästit ovat haikeat, mutta onneksi muutos ei ole pelkkää marraskuuta, vaan pilvien välistä paistaa myös aurinko. Muutto on askel uuteen. Kaunis, meille sopiva koti odottaa, ja elämä helpottaa palveluiden tullessa lähelle.

Kun tavaran määrä alkaa vähentyä, huomaan myös oloni keventyvän, kun kaikesta varaston täytteestä ainakin 80 prosenttia lähtee kiertoon. Tavarakasat ovat tainneet painaa alitajunnassa, vaikkei niitä ole miettinytkään aktiivisesti.

Yksi joulukoriste nostaa mielen kaikki joulut

Pakatessa huomaan myös, ettei muistoja varten tarvita laatikkokaupalla esineitä. Yksi kuva voi tuoda mieleen kokonaisen uintikesän, ja yksi joulukoriste kaikki joulut, jolloin joulupukki vielä kolkutteli ovella.

Kun vanhempani muuttivat pari vuotta sitten lapsuuteni omakotitalosta kerrostalokaksioon, olisin saanut hakea kotoa itselleni mitä vain mieli olisi tehnyt. Mukaan lähti lopulta pieni laatikko, jossa oli muutama tavara, jotka herättivät tunteita.

Esineet toimivat yllättävän tehokkaina muistin kimmokkeina.

Kaikesta komerontäytteestä en siksi halua luopua nytkään, vaikka se olisikin helpointa. Olen nimittäin muistanut pakatessa elämästäni paljon asioita, jotka olin tyystin unohtanut. Esineet toimivat yllättävän tehokkaina muistin kimmokkeina. Monta hymyä on noussut laatikkokasan keskellä kasvoille.

Haluan kokea saman joskus taas uudelleen, ja antaa muistamisen ilon myös tyttärellenikin, kun vuodet tästä vierivät. Siksi uuden kodin komeroon lähtee esimerkiksi vähän turhan iso kassi pehmoleluja.

Kävi nimittäin ilmi, että niillä jokaisella on tarinansa. Tyttäreni kertoi ne nyt pakatessamme. Ne muistot haluan kokea joskus vuosien päästä uudelleen, ehkä jopa niin, että mukana on seuraava polvi tarinoita kuulemassa.

Lue myös: Viihtyisää pesätunnelmaa – Tuulan kodin sisustus henkii 1970-lukua: ”Pitää olla kerrostumia menneestä elämästä” 

Tuulan Saarisen lempipaikka on telkkarihuoneen sohva, jossa hän virkkaa lämpötilapeittoa. Ideana on virkata yksi kerros päivässä päivän lämpötilan määrittämällä värillä.

Tuulan Saarisen lempipaikka on telkkarihuoneen sohva, jossa hän virkkaa lämpötilapeittoa. Ideana on virkata yksi kerros päivässä päivän lämpötilan määrittämällä värillä. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia © Tommi Tuomi/Otavamedia

X