Olympialaisten todellisia esikuvia eivät ole pelkät mitalisankarit, vaan hyvän urheiluhengen edistäjät

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Erkki Meriluoto
Päätoimittaja Erkki Meriluoto. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Iivo Niskanen toi Suomelle kolme olympiamitalia, mutta hänet muistetaan myös kauniista eleestä.

Vuonna 1998 Naganon olympialaisissa 10 kilometrin perinteisen hiihdossa Norjan Björn Dählie sivakoi voittoon. Kilpailu oli tiukka. Hopeaa napannut Itävallan Markus Gandler hävisi vain seitsemän sekuntia. Pronssille hiihtänyt Mika Myllylä jäi norjalaislegendasta reilut 15 sekuntia.

Tapahtuma jäi historiaan myös hetkistä maaliintulon jälkeen. Voittaja Dählie viivästytti kisan jälkeistä kukitusseremoniaa, koska halusi jäädä vastaanottamaan erästä paljon myöhemmin maaliin saapuvaa hiihtäjää. Kyseinen hiihtäjä oli kenialainen kalenjin-heimoon kuuluva Philip Boit.

Keskimatkojen juoksijana aiemmin urheillut Boit oli aloittanut hiihtämisen vasta pari vuotta ennen olympiakisoja – ja harjoitellut talvilajia missäpä muuallakaan kuin Suomessa. Hän nappasi maansa ainoan olympiapaikan ja sijoittui kilpailussa 92. sijalle eli viimeiseksi. Sillä ei kuitenkaan ollut merkitystä. Mies selvisi kunnialla maaliin ja vastassa oli tuore olympiavoittaja Dählie.

Hiihtäjien halatessa maalialueella ilmeissä hihkui riemu – aito olympiahenki. Norjalaisen ele kosketti kenialaista niin paljon, että hän antoi jopa yhdelle pojistaan nimeksi Dählie Boit.

Lue myös: Iivo Niskanen on kaikkien aikojen hiihtokuningas

Historia toistui hyvässä hengessä

Juuri päättyneissä Pekingin olympialaisissa nähtiin samankaltainen tilanne. 15 kilometrin perinteisen kultaa hiihtänyt Iivo Niskanen jäi maalialueelle odottamaan viimeistä maaliintulijaa, 95. sijalle jäänyttä Kolumbian Carlos Andres Quintanaa. Suomalainen onnitteli eteläamerikkalaista sisukkaasta suorituksesta.

Kuvat sydämellisestä eleestä levisivät ympäri maailman. Otos päätyi myös 50 miljoonan asukkaan Kolumbian suurimman sanomalehden El Tiempon etusivulle. Kuinkahan moni lukijoista edes tiesi, että talviolympialaiset ovat menossa? Saatika oli kokeillut meille niin tuttua lajia. Kenian Boitin tapaan myös Quintana oli urheillut aiemmin juoksijana.

”Olympiatasolla jokainen suoritus ja urheilija on arvokas ja arvostettava”, Niskanen kuvaili tempaustaan.

Urheiluhenkeä koettiin myös naisleijonien puolivälierän jälkeen. Japanin pelaajat ottivat tappionsa raskaasti ja kyynelehtien. Suomalaiset kävivät lohduttamassa heidän kapteeniaan Chico Osawaa.

Muitakin myötäelämisiä ja heikompien kannustuksia nähtiin. Kisat päättyivät, mutta kauniit eleet muistetaan.

X