Isän oppi nousi mieleen ensimmäisenä työpäivänä – Vivan uusi tuottaja Outi Rastas: ”Pienetkin elämänmuutokset näyttäytyvät ensin vuoren korkuisina”

Syö lautanen tyhjäksi äläkä pure opettajaa. Niin isälläni oli tapana opastaa minua aamuisin, kansakoulusta lukioon.

Isää tokaisu jaksoi vuodesta toiseen naurattaa, minua ei. Pikkukoululaisena väitin vastaan, teininä tuskin viitsin tuhahtaa.

Kun aamuruuhkassa matkasin kohti Vivan toimitusta, isän neuvo pompahti mieleen. Hymyilytti, vaikka olo oli uuteen työpaikkaan mennessä hutera kuin ekaluokkalaisena. Jännitys oli repinyt yöunet, aamu­pala jäänyt kiireessä kesken.

Edesmenneen isän opein selviäisin ehkä ensimmäisestä päivästä, mutta entä sen jälkeen? Miten saan uudet asiat jäämään päähäni, kun jo muutaman viikon loma tyhjentää sen tyystin?

Opittavaa on paljon: uusi lehti ja sen aiheet, tekijät ja haastateltavat. Laitteet, käytännöt ja tietokoneohjelmat. Osaanko, pystynkö, riitänkö?

Hätäilyni hämmästytti vieressä istuvaa jälkikasvua. Esikoinen oli samaan aikaan matkalla aloittamaan opiskelun uudessa paikassa ja uudella alalla, täysin tyynenä.

”Olisiko niin, että uuden aloittaminen on vanhempana vaikeampaa kuin nuorena”, kaksikymppinen yritti lohduttaa.

Enpä usko. Luulen, että ihmiskunta vain jakautuu meihin jännittäjiin ja luontaisiin viilipyttyihin.

Todellisuudessa asioiden ajatteleminen uusiksi vaatii ponnistelua kaikilta. Meille vähän vanhemmille on vain saattanut tarttua niin paljon kahlitsevia rutiineja, että pienetkin elämänmuutokset näyttäytyvät aluksi vuoren korkuisina.

Sitä suurempi on kuitenkin uuden oppisen tuoma palkinto, kun ikää kertyy. Tutkijat vakuuttavat, että jatkuva opiskelu auttaa pitämään aivot terävinä.

Siitä en tiedä, mutta ainakin se on hauskaa, ja helpottuu koko ajan, kun uusi nojautuu jo opittuun.

Ystävä, ilon tuoja ja neuvonantaja

Ensimmäisenä työpäivänä pääni höyrysi, seuraava sujui jo helpommin. Lounas on maistunut enkä ole joutunut käsirysyyn.

Opittavaa on yhä massoittain, mutta jo nyt tiedän, että Vivaa tehdään sydämellä.

Olen oppinut, että lukijoilleen Viva on ystävä, ilon tuoja ja neuvonantaja. Ja jos jokin toimituksen valinta ei miellytä, sekin kerrotaan.

Mikä voisi olla hienompaa, kuin tehdä lehteä sitoutuneiden lukijoiden kanssa? Ollaan yhteydessä.

Juttu on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 10/2023.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti