Asutko tai mökkeiletkö näiden järvien rannoilla? Veden laatu voi olla syy huolestua – Kuormittuminen vuosikymmeniä sitten näkyy osin yhä
Suomi tunnetaan tuhansien kirkasvetisten järvien maana, mutta joukossa on myös poikkeuksia.
”Vesistön herkkyyteen vaikuttaa myös veden viipymä eli se, kuinka kauan kestää, kunnes koko järven vesi vaihtuu”, Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Marko Järvinen sanoo.
Pintavesien kuntoa seurataan ja arvioidaan Suomen Ympäristökeskuksen ja ELY-keskusten toimesta. Viranomaiset arvioivat vesistöjen tilaa viisiportaisella laatuasteikolla muiden EU-jäsenmaiden tavoin.
Seura selvitti vesistöjen tilaa Vesi.fi-verkkopalvelusta, jossa heikkoon tilaan luokitellut vesistöt on esitetty punaisella värillä. Huonon arvion saaneita vesistöjä on etenkin Mäntsälän, Lappeenrannan ja Uudenmaan alueilla.
Mäntsälän alueella punainen väri korostaa Kilpijärveä ja Isojärveä. Espoossa huonon arvosanan on saanut Loojärvi ja läheisen Kirkkonummen alueella Lapinkylänjärvi ja Hepari.
Lappeenrannassa veden laatu on arvioitu huonoksi Hanhijärvessä ja Haapajärvessä. Heikoimman laatuluokan järviä löytyy lisäksi Kiikalasta (Halkjärvi), Urjalasta (Kokonjärvi), Salosta (Halikonjärvi) ja Myrskylästä (Sulkavanjärvi).
Vesi.fi-palvelussa näkyvä tilanne kuvaa vuonna 2019 tehtyä luokittelua, jonka perustana on seuranta-aineisto vuosilta 2012–2017. Uusi tila-arvio valmistuu vuonna 2025.
Rehevöityminen heikentää veden laatua – Fosfori ja typpi pitoisuudet valuvat pelloilta vesistöihin
Huonokuntoisen järven tilan taustalla voi olla monia eri syitä. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Marko Järvisen mukaan tyypillinen syy veden laadun ja järven biologian heikkenemiselle on vesistön rehevöityminen, joka on tyypillisesti seurausta niin sanotusta hajakuormituksesta, eli valuma-alueilta, kuten pelloilta tulevasta ravinnekuormituksesta.
”Rehevöityminen lisää levän määrää ja sinileväkukintojen todennäköisyyttä, muuttaa kalalajistoa särkivaltaiseksi, lisää veden sameutta, aiheuttaa mahdollisesti happiongelmia, lisää rantojen limoittumista ja voi aiheuttaa järven rantojen kasvamista umpeen”, Marko Järvinen listaa.
Rehevöitymisen taustalla on Suomessa useimmiten maatalous, joka lisää fosforin ja typen pitoisuuksia maaperässä. Ajan myötä nämä aineet valuvat ojiin, puroihin, jokiin ja niiden kautta järviin.
”Maatalousmaasta vapautuu ylimääräistä fosforia, joka ei ole sitoutunut viljelykasveihin. Myös karjatiloilta huuhtoutuu järviin ravinteita. Metsäalueilla ojitus aiheuttaa vesistökuormitusta”, Järvinen selvittää.
Vesistön huonon laadun voi usein todeta paljain silmin. Yleensä veden sameus aiheutuu levän määrän lisääntymisestä. Pahimmillaan pinnassa voi olla sinileväkukintoja.
Samentumista aiheuttaa myös muu runsaana esiintyvä planktonlevästö. Yleensä heikkolaatuisessa vedessä on runsaasti rehevyyttä suosivaa vesikasvillisuutta.
”Uimalaiturien tikkaat ja vedenalaiset rakenteet voivat tuntua limaisilta, koska niiden pinnalla kasvaa runsaasti levästöä”, Järvinen kertoo.
Jos vesistön kunto on päässyt poikkeuksellisen huonoksi, vedestä voi löytyä kuolleita kaloja tai simpukoita. Järvisen mukaan tämä on yleensä merkki siitä, että happea on hyvin vähän vedessä ja se on kulunut pohjan läheltä loppuun. Sinileväkukinnot lisäävät osaltaan hapen kulutusta, koska kuollessaan järven pohjakerroksiin vajoava leväbiomassa lisää hajotustoimintaa.
Joissakin tapauksissa rehevöityneen järven tilan voi päätellä kalastosta: yleensä särkikalat selviävät paremmin rehevöityneessä vedessä.
Lue myös: Risuista syntyy näppärä suodatin! Majavien padot jarruttavat vesistöjen rehevöitymistä
Matala Kokonjärvi erityisen altis
Urjalassa sijaitseva Kokonjärvi on yksi liiallisesta ravinnekuormituksesta kärsivistä järvistä. Pirkanmaan ELY-keskuksen vesienhoidon asiantuntijan Kukka Kujalan mukaan järvellä on suuri, yli 50 neliökilometrin suuruinen valuma-alue, jolta vesistöön kulkeutuu fosforia ja typpeä. Puolet fosforikuormasta on peräisin peltoviljelystä.
”Kokonjärvi on hyvin matala, sen keskisyvyys on vain noin 1,2 metriä. Tämän vuoksi se on erityisen altis kuormitukselle, koska syvempiin järviin verrattuna sen suhteellisen pieni vesimassa ei kykene niin tehokkaasti puskuroimaan eli vastustamaan muutosta ravinnetasapainossa”, Kukka Kujala kertoo.
Järven tilaa pyritään parantamaan kääntämällä ravinnekuormituksen määrä laskuun erilaisilla vesienhallintaan liittyvillä toimenpiteillä.
Kokonjärven alueella toimiva Kokonjärven suojeluyhdistys on tehnyt useamman vuoden ansiokasta ja sitoutunutta työtä järven tilan kohentamiseksi.
”Tällaiset aktiiviset paikallisyhdistykset ovat todella tärkeitä toimijoita”, Kujala huomauttaa.
Toimi näin, jos vedessä on sinilevää
Jos mökkiläinen havaitsee vesistössä yksittäisen sinileväkukinnan, siitä ei tarvitse välttämättä huolestua.
Marko Järvisen mukaan hyväkuntoisissakin järvissä voi satunnaisesti esiintyä sinileväkukintoja.
”Itse asiassa osa sinilevistä ei viihdy rehevissä oloissa. Siksi yksittäisen tapauksen perusteella ei voi vetää johtopäätöksiä vesistön tilasta tai sen muutoksista. Sen sijaan kalakuolemiin kannattaa reagoida heti ja tarvittaessa olla yhteydessä oman alueen ympäristöviranomaiseen tai ELY-keskukseen.”
Jos järvessä huomaa sinilevää, varovaisuus on kuitenkin paikallaan. Järvisen mukaan mökkiläisen on mahdotonta tietää, onko esiintymä myrkyllinen.
”Siksi esiintymään kannattaa aina suhtautua niin, että kyseessä on haitallinen kukinta. Siinä tapauksessa mökkiläisen kannattaa välttää veden käyttöä ja ottaa huomioon etenkin pienet lapset ja kotieläimet, jotka saattavat niellä vettä.”
Sinileväistä vettä on Marko Järvisen mukaan syytä välttää syötävien kasvien kastelussa ja tiskivetenä, eikä sitä pidä käyttää saunassakaan.
”Sinilevää sisältävän veden heittäminen kiukaalle voi voimistaa sinilevän haitallista vaikutusta, jos kyseessä on myrkyllinen leväkukinta. Siksi runsaan sinileväesiintymän aikana pitää turvautua saunoessa kantoveteen.”
Sinilevätilanteesta kerätään kesäisin tietoa kaikille kansalaisille avoimeen järvi-meriwiki-verkkopalveluun, jossa seurataan säännöllisesti vajaata 300 järveä. Kansalaiset voivat ilmoittaa tietoa sinilevätilanteesta myös lähijärvensä osalta sekä muistakin järvistä ja merialueilta.
Marko Järvinen huomauttaa, että rehevässä järvessä sinilevätilanne voi muuttua nopeasti.
”Järvet ovat dynaamisia ympäristöjä ja esimerkiksi sääolot ja virtaukset vaikuttavat veden laatuun, sekoittavat vettä ja siirtävät vesimassoja. Jos vedessä ei ole tänään sinilevää, se ei tarkoita, etteikö sitä jossain vaiheessa kesää voisi olla.”
Järven koko ei korreloi veden laatua
Järven koosta ei välttämättä voi tehdä päätelmiä siitä, missä tilassa järvi on. Marko Järvisen mukaan Suomessa ekologiseen tilaan vaikuttaa ennen kaikkea järven ravinnekuormitus, mutta myös vesitilavuus on oleellinen asia.
”Jos järvi on suuri ja sillä on iso vesitilavuus, veteen on päädyttävä enemmän kuormittavia ravinteita, jotta ne alkavat näkyä vesistön tilassa. Matalat järvet, joissa on pienempi vesitilavuus ja jotka sekoittuvat helpommin, ovat herkempiä rehevöitymiselle verrattuna syviin järviin”, Järvinen summaa.
Oleellinen tekijä on myös kuormitushistoria. Sillä viitataan vesistön aikaisempaan, vuosien takaiseen kuormitukseen, joka on jäänyt ”järven muistiin” eli varastoitunut sedimenttiin. Monen järven taakkana on aikaisempina vuosikymmeniä tapahtunut kuormittuminen. Tällöin vesistö voi reagoida herkemmin lisäkuormitukseen.
”Vesistön herkkyyteen vaikuttaa lisäksi veden viipymä eli se, kuinka kauan kestää, kunnes koko järven vesi vaihtuu”, Marko Järvinen jatkaa.
Huonolaatuisessakin vesistössä voi harrastaa kalastusta. Joissain tapauksissa sinilevä ja muut runsaana esiintyvät levät voivat aiheuttaa kalaan makuvirheitä, mutta kalan syöminen on silti turvallista.
”Tutkimuksissa on osoitettu, että näissäkin tapauksissa kalan lihan syöminen on turvallista, sillä sinilevämyrkyt eivät siirry lihaan.”
Lue myös: Tunnista sinilevä! Näin sinilevälle altistuminen oireilee – Lue ihotautilääkärin ohjeet