Riitaisat avioerot kurjistavat lasten arkea – Kun etävanhempi ei noudata lastenvalvojan virallistamaa sopimustakaan, mitä lähivanhempi voi tehdä?

Avioerot herättävät voimakkaita tunteita ja eron jälkeisessä arjessa vanhempien riitaisuuden lisääntyminen näkyy Ensi- ja turvakotien liiton eropalveluissa. Yli 4 000 ihmistä käytti liiton ja sen jäsenyhdistysten eropalveluja vuonna 2022. Yleisimpiä syitä hakea apua olivat erokriisi ja siihen liittyvät tunteet, vanhempien väliset vuorovaikutusongelmat sekä lasta koskevat sopimukset.

Kun vanhemmat eroavat, he voivat yhdessä lastenvalvojan kanssa sopimusneuvottelussa laatia asiakirjan, joka määrittelee tulevaa arkea koskien lapsen huoltoa, asumista, tapaamisoikeutta sekä elatusta. Tämä sopimus on virallinen ja täytäntöönpanokelpoinen, kun lastenvalvoja sen vahvistaa. Jos etävanhempi poikkeaa sovituista tapaamisista, eikä tapaa lasta, hänelle ei seuraa rangaistusta.

 ”Kun etävanhempi peruu sovittuja tapaamisia, se on lapselle ja myös lähivanhemmalle hirveä tilanne. Lähivanhempi on se, joka joutuu ottamaan lapsen pettymyksen ja muut tunteet vastaan ja selviytymään siinä tilanteessa”, Yhden vanhemman perheiden liiton puheenjohtaja Susanna Kavonius sanoo. 

Hän kuitenkin muistuttaa, että suurin osa ihmisistä pystyy sopimaan lasten asioista sovussa entisen puolison kanssa.

Mikä on lastenvalvojan rooli?

Ensi- ja turvakotien liiton Ero lapsiperheessä-työn asiantuntija Päivi Hietasen mukaan vanhemmilla voi joskus olla vääriä käsityksiä lastenvalvojan roolista. Vaikka osa vanhemmista ajattelee, että lastenvalvoja määrää vanhemmat toimimaan tietyllä tavalla, näin ei kuitenkaan ole. 

Lastenvalvoja ei tee sopimusta vanhempien puolesta, vaan lastenvalvojan tehtävänä on auttaa sopimuksen laatimisessa ja vahvistaa vanhempien keskinäinen sopimus. Lisäksi lastenvalvoja huolehtii, että sopimus on lapsen edun mukainen. Lastenvalvojan tapaamisessa molempien vanhempien on oltava paikalla, muuten lastenvalvoja ei voi vahvistaa sopimusta. 

Lastenvalvojalla sopimuksen tekeminen on vapaaehtoista, miksi etävanhempi ei noudata sopimusta, jonka on itse hyväksynyt?

”Siihen on varmasti varmasti yhtä monta syytä kuin on niitä ihmisiä, jotka jättävät noudattamatta sopimusta”, Susanna Kavonius toteaa.

Joillakin ihmisillä on Kavoniuksen mukaan yksinkertaisesti haasteita elämänhallinnassa, eivätkä he pysty noudattamaan mitään sopimuksia. Haasteita on saattanut olla jo ennen eroa ja ne ovat voineet olla jopa eron syy. 

Osa taas on työ orientoituneita uraputkivanhempia, jotka ovat ehkä jo avioliiton aikana toimineet niin, että työasiat ajavat kaiken muun edelle. He eivät ole tottuneet perumaan sovittuja työmenoja perhesyiden takia. Sitten pieni osa on niitä ihmisiä, jotka ihan kiusallaan jättävät sopimusta noudattamatta. 

Mikä avuksi, jos etävanhempi ei esimerkiksi tapaa lapsiaan?

Rangaistukset tai pakottaminen eivät ole Susanna Kavoniuksen mielestä hyvä ratkaisu tilanteeseen, jossa etävanhempi jättää tapaamatta lapsiaan. Hän ei usko, että pakottamisesta on kenellekään osapuolelle hyötyä.

”Jos etävanhempi ei syystä tai toisesta halua tavata lapsia, ei siitä kukaan hyödy, että lapset viedään väkisin tapaamaan vanhempaa, joka ei halua tavata heitä.”

Lapsen ja vanhemman välistä suhdetta on Kavoniuksen mukaan tärkeää tukea, mutta ei lapsen hyvinvoinnin hinnalla. Sovittujen tapaamisten peruminen aiheuttaa lapsille pettymyksiä, mutta lapset myös huomaavat, jos heidän kanssaan ei haluta olla. Väkisin lasten kanssa oleva vanhempi ei välttämättä myöskään jaksa toimia lasten edun mukaisesti.

”Pahimmillaan lapsi on asunnossa huutavan ja raivoavan etävanhemman kanssa, jolla olisi ollut jotain muuta menoa – tai etävanhempi lähtee menoihinsa ja jättää lapsen yksin”, Kavonius sanoo. 

Avioerot nostavat pettymyksen tunteet pintaan 

Jos etävanhempi ei noudata lastenvalvojan luona tehtyä sopimusta, Päivi Hietanen neuvoo lähivanhempaa pyrkimään välttämään negatiivista lähestymistapaa. Jos lähtee syyttelemään toista, se tuskin edistää sopimuksen noudattamista. 

Lähivanhempi voi myös pohtia omaa tapaansa viestiä toiselle vanhemmalle:

”Onko omassa viestinnässä jotain sellaista, joka ruokkii sitä, että toisen vanhemman on vaikea noudattaa sopimusta?”

Päivi Hietasen mukaan lähivanhemman on myös hyvä miettiä sopimusta noudattamattoman vanhemman elämäntilannetta. Hän muistuttaa, että tilanteet ovat usein monisyisiä ja taustalla voi olla monia eri tekijöitä. 

Lähivanhemman on tärkeä saada käsitellä pettymystään etävanhempaa kohtaan, joko ammattilaisen kanssa tai vertaistuellisessa tapaamisessa, mutta ei lapsen kanssa.

Oma pettymys on hyvä käsitellä siksikin, että pystyy olemaan vahva kun lapsi haluaa vuorostaan käsitellä esimerkiksi omia pettymyksen tunteitaan. Lähivanhemman olisi tärkeä myös välttää etävanhemman mollaamista lapsen kuullen. 

Jos etävanhempi kokee luopumisen tuskaa, vuoroasuminen voi olla vaihtoehto

Susanna Kavoniuksen mukaan joskus etävanhempi ei halua tavata lapsiaan siksi, että kokee suurta luopumisen tuskaa:

”Etävanhempi ei enää saa olla läsnä lapsen arkipäivässä, vaan vaikka vain sen viikonlopun.”

Kavonius sanoo ymmärtävänsä tuskan, mutta toivoisi, että sitä ei purettaisi lapsiin. Tilanteisiin, joissa vanhempi kokee raastavaksi tapaamisten lyhyyden ja vähyyden Kavonius ehdottaa vuoroasumista ratkaisuksi. Vuoroasumisesta voi olla eri variaatioita, sen ei ole pakko tarkoittaa viikko yhdellä vanhemmalla, viikko toisella vanhemmalla -mallia. 

Kavonius haluaisikin, että vuoroasumisesta tulisi normi, josta poikettaisiin vain harvoissa tilanteissa, kuten silloin, jos lapset ovat toisen vanhemman luona vaarassa. Lasten edun vuoksi hän toivoisi, että yhteiskunnassa ruvettaisiin ajattelemaan niin, että molempien vanhempien kuuluu olla mukana lasten arjessa eron jälkeen.

”Ruotsissa, jossa vuoroasuminen on yleisempää, sitä ihmetellään eikä katsota hyvällä, jos vanhempi ei vietä puolta ajasta lastensa kanssa”, Susanna Kavonius muistuttaa.

Vuoroasuminen on Suomessakin lisääntynyt. Silti edelleen on hyväksyttävää, että etävanhempi, joka usein on isä, tapaa lapsiaan vain joka toinen viikonloppu. Kavonius toivoisi tällaisten ajatusten kyseenalaistamista.

Lähivanhempi tarvitsee tukea ja ymmärrystä

Isän rooli kaipaisi Susanna Kavoniuksen mielestä vahvistusta. Isiä pitäisi auttaa ja tukea olemaan enemmän läsnä. 

”Kyllä isällä on muukin rooli kuin kantaa rahaa perheeseen. Niillä isillä, jotka kokevat haluavansa olla isiä huolehtimalla taloudellisesta toimeentulosta, ei ole eron jälkeenkään muuta roolia tarjolla kuin se maksajan rooli.” 

Kavonius toivoo yhteiskunnalta lisää tukea ja ymmärrystä lähivanhemmille. He ovat usein tiukoilla, kuten lapsiperheiden vanhemmat muutenkin. Lähivanhempien jaksamiseen ja tukemiseen pitäisi keksiä lisää keinoja.

Jos etävanhempi ei halua tavata lastaan, se näkyisi elatusmaksuissa, Susanna Kavonius ehdottaa. Tämä ei olisi tarkoitettu rangaistukseksi vaan siksi, että lähivanhemmalla olisi mahdollisuus palkata esimerkiksi lastenvahti, saadakseen vapaa-aikaa tai hoitaakseen asioita. 

”Jos on kyseessä esimerkiksi uraansa keskittyvä vanhempi, jolla työasiat ajavat aina perheasioiden yli, tämä vanhempi voisi aivan hyvin maksaa entiselle puolisolle isompaa elatustukea”, Kavonius ehdottaa.

Lue myös: Tutkimus: Vanhempien avioero romahduttaa lasten isäajan – ja tuplaa äitien käyttämän ajan

Riidat kärjistyvät, kun lastenvalvojalle pääsy viivästyy

Eron jälkeen ongelmaksi voi muodostua se, että sopimuksien tekeminen viivästyy. Avioero nostaa monesti tunteet pintaan ja riidat saattavat herkästi kärjistyä. Kavonius ehdottaa käytäntöä, jossa tehtäisiin ensin alustava sopimus, jota myöhemmin tarkistettaisiin.

”Kun alustava sopimus tehtäisiin mahdollisimman pian, heti avioeron hakemisen jälkeen, vältyttäisiin monelta turhalta riidalta. Samalla nähtäisiin, miten vanhemmat pystyvät noudattamaan sopimuksia”, Susanna Kavonius sanoo. 

Ensi- ja turvakotien liiton Päivi Hietasen mukaan on alueellisia eroja siinä, kuinka nopeasti lastenvalvojalle pääsee tekemään sopimusta. Myös resursseissa on eroja, sillä joillakin alueilla lastenvalvojalla on mahdollisuus tavata vanhemmat useamman kerran ja myös erikseen, ennen sopimusneuvottelua.

Mikäli tämä ei ole mahdollista, tällöin Hietasen mukaan korostuu se, että vanhemmat saattavat tulla lastenvalvojan tapaamiseen hyvin erilaisista lähtökohdista. 

”Voi olla, että toinen vanhempi on ottanut paremmin selvää asioista ja pohtinut asioita ennakkoon. Toinen vanhempi taas saattaa tulla paikalle valmistautumatta ja vailla kunnollista käsitystä siitä, mitä tapaamisessa tehdään.” 

Elämäntilanteen muutos voi vaikuttaa kykyyn noudattaa sopimusta

Koska ero voi olla iso kriisi, vanhemmat tekevät toisinaan Päivi Hietasen mukaan liian hätäisiä ratkaisuja.

”Voi olla, että vanhemmat eivät sopimusta tehtäessä ajattele järkevästi, vaan he saattavat hyväksyä ratkaisuja joihin heidän on vaikea sitoutua.”

Toisaalta voi olla myös niin, että sopimusta tehtäessä sopimus on tuntunut toimivalta, mutta elämäntilanne on muuttunut sen jälkeen. 

”Saattaa tulla uusia kumppaneita ja sitä kautta uusperhe kuvioita, jotka alkavat vaikuttaa mahdollisuuksiin noudattaa alkuperäistä sopimusta”, Päivi Hietanen toteaa. 

Jos molemmat vanhemmat ovat suostuvaisia, he voivat myös muuttaa sopimusta lastenvalvojalla uuteen elämäntilanteeseen paremmin sopivaksi.

Mistä voi hakea apua haastavissa erotilanteissa?

Ensi- ja turvakotienliiton apuaeroon.fi

Väestöliiton Hyvä kysymys palvelu  ja Perhepulma sivusto

Yhden vanhemman perheiden liiton Mitä erossa on hyvä huomioida? sivusto

Lue myös: Mikko Cederbergin riippuvuuskierre alkoi lapsena vanhempien erotessa – ”Pelikone on myös fyysisesti lämmin ja antoi vähän samaa kuin toinen ihminen”

Mikolla on kolme alle kouluikäistä lasta. ”Menneisyys vaikuttaa niin, että välillä otan isyydestä liikaa paineita. Yritän olla liian hyvä isä, jääkiekkotermein puristan mailaa liikaa.” © Sara Pihlaja