Rostyslav, 16, vietiin kodistaan aseilla uhaten Venäjälle – Nuori kieltäytyi Venäjän passista, miten hän selvisi julmista oloista takaisin Ukrainaan?
Venäläiset veivät äidin, sitten he hakivat Rostyslav Lavrovin. Mistä nuori sai voimaa – ja miten hän selviytyi Venäjällä päivistä, joita varjosti painostus, uhkailu ja loputtomat rangaistukset?
Ukrainalainen Rostyslav Lavrov kieltäytyi Venäjän passista eikä suostunut laulamaan Venäjän kansallislaulua jatkuvista rangaistuksista huolimatta.
Kun ukrainalainen Rostyslav Lavrov kieltäytyi laulamasta Venäjän kansallislaulua, hän joutui eristysselliin. Yhdeksän kuukauden ajan kotikylästään siepattua nuorta siirrettiin venäläisleiriltä toiselle, painostettiin, uhkailtiin ja rangaistiin, koska hän ei ottanut vastaan Venäjän passia.
Rostyslav pääsi takaisin Ukrainaan, mutta hänen äitinsä on yhä Venäjällä. He eivät ole nähneet toisiaan yli kahteen vuoteen.
Ensin venäläiset veivät äidin, sitten hakivat yksin jääneen Rostyslavin
Rostyslav oli 16-vuotias, kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyksensä Ukrainaan. Hän asui isoäitinsä ja äitinsä kanssa Hersonin alueella Radenskin kylässä ja oli päättämässä koulun 9. luokkaa. Pian sodan alkamisen jälkeen venäläiset miehittivät kylän. Kaduilla vyöryvät tankit ja räjähdysten äänet saivat kauhuissaan olevat asukkaat linnoittautumaan koteihinsa.
Isoäidillä oli diabetes ja sydänongelmia. Noin viikko sodan alettua hän kuoli. Seuraavana päivänä taloon astelivat venäläiset ja veivät mukanaan psyykeltään sairaan äidin. Kun Rostyslav kysyi syytä siihen, venäläiset vastasivat: ”Hän ei kykene huolehtimaan sinusta.”
Rostyslav jäi asumaan yksin.
”Olin todella peloissani.”
Jonkin ajan kuluttua rahat alkoivat olla kulutettu ja ajatus ruoan loppumisesta ahdisti. Onneksi naapurit tarvitsivat apua ja hän saattoi työllään tienata ateriansa.
Neljän kuukauden kuluttua venäläissotilaat saapuivat Rostyslavin luo uudelleen. He sanoivat, että hänen oli lähdettävä opiskelemaan vihollisen miehittämään Hersoniin.
Rostyslav kieltäytyi.
”Silloin he uhkasivat aseilla. Jos en suostuisi lähtemään Hersoniin, minut lähetettäisiin joka tapauksessa jonnekin sisäoppilaitokseen.”
Jos venäläisleirillä ei laulanut maan kansallislaulua, sai rangaistuksen
Hersonissa vietetty aika jäi alle kuukauteen, kun Rostyslav vietiin Mustanmeren rannikolla olevaan Jevpatorijan kaupunkiin Krimille. Kaupungissa oli useita leirejä, joita venäläiset kutsuivat kesäleireiksi.
”Niillä oli vain ukrainalaisia lapsia.”
Rostyslav sijoitettiin ensin Druzhba-leiriin, jolla oli noin tuhat lasta. Joka aamu heidän piti laulaa Venäjän kansallislaulu. Niitä, jotka eivät laulaneet, rangaistiin. Ensimmäisellä kerralla lapsesta kirjoitettiin raportti. Toisen kerran kieltäytynyt joutui Astakhov-nimisen leirin päällikön puhutteluun.
Kolmannella kerralla niskoittelija joutui eristysselliin. Se oli pieni huone, jossa oli sänky ja vessa. Siellä ei saanut käyttää puhelinta eikä pois päässyt neljään päivään.
Rostyslav joutui eristykseen neljä kertaa.
Ukrainan symbolit olivat leirillä kiellettyjä.
”Astakhov löysi eräältä lapselta Ukrainan lipun. Hän otti sen, repi, poltti riekaleet ja sanoi: ’Näin sinun maasi palaa.’”
Rostyslavia pidettiin leirillä kaksi ja puoli kuukautta.
”Mitä ajattelin siellä? Voin vastata vain kirosanoin.”
Seuraava sijoituspaikka, niin ikään Jevpatoriassa oleva Radiant-leiri ei ollut yhtään leppoisampi paikka. Ruoaksi sai puuroa tai jonkinlaista keittoa, jonka parasta ennen -päiväys oli usein aikaa sitten ohitettu. Iltojen viihteeksi näytettiin toisinaan venäläisiä elokuvia.
”Jossain syvällä sisimmässäni eli toivo siitä, että pääsisin palaamaan Ukrainaan. Luulin kuitenkin, ettei niin enää ikinä kävisi.”
Hampaiden hoidonkin ehtona oli Venäjän passi
Venäläiset päättivät, että Rostyslavin oli aika lähteä opiskelemaan. Hänen mielipidettään ei kysytty, ei edes sitä, mitä hän haluaisi opiskella. Rostyslav ja kaksi hänen ukrainalaista ystävää lähetettiin Kerchiin merivoimien sotakouluun. Siellä hänelle tarjottiin Venäjän passia.
”En halunnut sitä. Sanoin, että aion palata Ukrainaan.”
Venäläiset palasivat asiaan parin kuukauden kuluttua.
”Minulla oli ongelmia hampaiden kanssa. Venäläiset sanoivat, että en saa niille hoitoa ellen ota Venäjän passia.”
Tällä välin Rostyslavin ystävän äiti oli ottanut yhteyttä ukrainalaiseen Save Ukraine -järjestöön, joka auttaa pakkosiirrettyjä ja karkotettuja ukrainalaislapsia palaamaan kotimaahansa. Järjestön avulla hän sai tarvittavat asiakirjat ja lähti hakemaan poikakolmikkoa kotiin.
Venäläiset antoivat kahden heistä palata Ukrainaan, mutta Rostyslav joutui jäämään Venäjälle. He sanoivat, että hänen äitinsä on sairaalassa Krimillä. Äidille oli myönnetty Venäjän passi, joten hänenkin pitäisi se ottaa.
”Ette saa minua vakuutettua”, Rostyslav vastasi heille.
Pojan mukaan ei hänen äitinsä todennäköisesti edes tietäisi, että hänellä olisi Venäjän passi.
Asunto ja satatuhatta ruplaa lahjuksena passista
Kun venäläiset eivät saaneet painostettua Rostyslavia ottamaan Venäjän passia, he yrittivät huijata häntä. Hänet vietiin toimistolle mukamas opiskelijakortin laatimista varten.
Rostyslav aavisti jonkin olevan vialla.
Tunne sai vahvistuksen, kun hänen olisi pitänyt antaa sormenjälkensä. Kyse ei ollut opiskelijakortista, vaan jälleen Venäjän passista.
”Kävelin ulos ja paiskasin oven kiinni perässäni.”
Rangaistukseksi hän ei saanut viikkoon poistua asunnostaan.
Lukukauden päätteeksi Rostyslav lähetettiin eräänlaiseen kuntoutuskeskukseen Kerchissä. Paikka oli samanlainen kuin aiemmat leirit, mutta kuri oli tiukempi. Puhelimia ei sallittu. Ulos pääsi kahdesti päivässä, aamulla ja illalla valvonnan alla. Alue oli aidattu. Joka puolella oli liiketunnistimia ja kameroita.
Rostyslavia pidettiin siellä kaksi kuukautta.
”Minulle luvattiin ilmainen asunto ja satatuhatta ruplaa rahaa (noin tuhat euroa), jos suostun ottamaan Venäjän passin.”
Kun Rostyslav edelleen kieltäytyi, hänelle tehtiin venäjänkielinen syntymätodistus. Hän ei tiedä, mitä siihen kirjoitettiin.
”Revin sen heti, kun se annettiin minulle.”
”Halusin palata kotimaahani”
Rostyslav on ujonoloinen ja hyväkäytöksinen nuorukainen. Mistä hän sai voiman kieltäytyä Venäjän passista painostuksesta, uhkailuista ja rangaistuksista huolimatta?
”Olen ukrainalainen. Halusin palata kotimaahani.”
Se onnistui lopulta, kun hän oli ollut Venäjällä kaikkiaan yhdeksän kuukautta.
Ystäviensä lähdön jälkeen Rostyslav onnistui pitämään yhteyttä Telegram-sovelluksessa Save Ukraine -järjestöön, jonka avulla hän pääsi lopulta pakenemaan Venäjältä. Kaikkien osallistuneiden turvallisuuden säilyttämiseksi paon toteutustapaa tai paluureittiä Ukrainaan ei kerrota.
Tällä hetkellä Rostyslav asuu Kiovassa ja on aloittamassa opintojaan valokuvaajaksi. Hänen äitinsä on yhä sairaalassa Krimillä eivätkä he ole tavanneet toisiaan yli kahteen vuoteen.
Rostyslav kertoi kokemuksistaan Yhdysvaltain kongressissa
Rostyslav kertoi kokemuksistaan Yhdysvaltain kongressissa tammikuussa 2024. Hänen kertomallaan voi olla merkitystä tulevaisuudessakin.
Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC antoi maaliskuussa 2023 pidätysmääräyksen Venäjän presidentti Vladimir Putinista ja hänen hallintonsa lapsiasiavaltuutetusta Maria Lvova-Belovasta. Syynä etsintäkuulutukseen on epäily sotarikoksesta siirtämällä ukrainalaislapsia Venäjälle.
Ukraina ilmoittaa tunnistaneensa noin 20 000 Venäjän helmikuun 2022 jälkeen pakkosiirtämää tai karkottamaa lasta. Tunnistamattomaksi ovat voineet jäädä tuhannet tapaukset.
”Venäjän federaatio toteuttaa ukrainalaisten kansanmurhaa. Se pyrkii tekemään sen kahdella tavalla: siirtämällä lapsemme väkisin Venäjälle ja tuhoamalla heidän ukrainalaisen identiteettinsä sekä Venäjällä että miehitetyillä alueilla. Venäjä ei tavoittele vähempää kuin Ukrainan kansan ja sen kulttuurin tuhoamista”, sanoo Save Ukraine -järjestön perustaja ja toimitusjohtaja Mykola Kuleba.
Järjestö on ukrainalainen hyväntekeväisyysjärjestö, joka perustettiin vuonna 2014 auttamaan tuolloin alkaneen Itä-Ukrainan sodan uhreiksi joutuneita ukrainalaisperheitä. Toiminta laajeni, kun Venäjä teki Ukrainaan täysimittaisen hyökkäyksen helmikuussa 2022.
Save Ukraine on ainoa kansalaisjärjestö, joka myös auttaa pakkosiirrettyjä ja karkotettuja ukrainalaislapsia palaamaan kotimaahansa. Tähän mennessä se on onnistunut kotiuttamaan 366 lasta. Rostyslav on heistä yksi ja hänen kokemuksiaan voitaisiin käyttää mahdollisessa sotarikosoikeudenkäynnissä.
