Suomen Pietarin-pääkonsulaatti sulki ovensa − Toimittaja Hilkka Hyrkölle konsulaatti toimi juuri hajonneessa Neuvostoliitossa turvan tuojana
Vuosia Venäjällä työskennellyt Hilkka Hyrkkö pitää Suomen Pietarin-pääkonsulaattia symbolina työlle, jota Suomen ja Venäjän välien hyväksi on tehty.
Työntekijä ottaa Suomen lipun alas Pietarin-pääkonsulaatin ulkopuolelta.
Suomen Pietarin-pääkonsulaatti sulki ovensa keskiviikkona 27.9 Venäjän hyökkäyssodan takia. Konsulaatti perustettiin sata vuotta sitten, ja on sen jälkeen työllistänyt useita suomalaisia ja venäläisiä ihmisiä.
Pääkonsulaatissa työskenneltiin viisumien, raja- ja ympäristöyhteistyön, kulttuurin ja talouden parissa. Konsulaatti piti myös yhteyttä suomalaisiin opiskelijoihin Venäjällä ja avusti turisteja.
Eläkkeelle siirtyneelle toimittaja ja viestintäasiantuntija Hilkka Hyrkölle Pietarin-pääkonsulaatti tuli tutuksi hänen työskennellessään Pietarissa useaan eri otteeseen.
Neuvostoliiton jälkeinen Pietari
Ensimmäisen kerran Hilkka Hyrkkö saapui Pietariin vuonna 1992 Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Hän teki töitä kaupungissa vuoden ajan kirjoittaen juttuja Suomen Kuvalehteen ja Ilta-Sanomiin.
”On vaikea kuvitella, miten erilainen Pietari ja Venäjä oli silloin. Kaikesta oli pulaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta oli paljon”, Hilkka Hyrkkö sanoo.
Konsulaatti toimi hänelle tietynlaisena turvapaikkana turvattomuuden keskellä. Muita ulkomaalaisia toimittajia ei juurikaan ollut kaupungissa.
Pääkonsulina toiminut Markus Lyyra kutsui Hyrkön silloin tällöin syömään ja aamukahville.
”Oli mukavaa, että joku henkilö välitti, että olen kaupungissa.”
Itsenäisyyspäivän vastaanotto
Hilkka Hyrkkö muistaa, kuinka pyrki rikollisuuden takia kulkemaan kaupungissa huomaamattomissa vaatteissa. Tämän takia kaikki juhlavaatteet olivat jääneet koti-Suomeen. Saadessaan kutsun konsulaatin itsenäisyyspäivän vastaanotolle, juhlavaatteiden löytäminen Pietarista oli hyvin vaikeaa.
”Kyllä minä sitten jotain sain kasaan. Pietarilaiset itse tulivat sellaisissa vaatteissa, jota heiltä löytyi. Minulle suomalaisena olisi ollut tärkeää, että olisi ollut parempaa päällepantavaa”, Hyrkkö muistelee.
Moskovasta takaisin Pietariin
1990-luvun lopulla Hilkka Hyrkkö toimi Moskovassa Ylen kirjeenvaihtajana. Vuonna 2001 hän palasi Pietariin opiskelemaan paikalliseen yliopistoon venäjän kieltä ja kulttuuria. Opiskeluaikanaan Hyrkkö oli edelleen tervetullut Pietarin-pääkonsulaatin tilaisuuksiin.
Tuolloin hän tutustui konsulaatissa työskenteleviin suomalaisiin viisumivirkailijoihin, joiden kanssa vietti vapaa-aikaa Pietarin sykkeessä.
Myöhemmin Hyrkkö myös työskenteli Suomen Pietarin-pääkonsulaatissa. Hän hoiti Suomi 200 vuotta Pietarissa -merkkivuoteen liittyvien tapahtumien viestintää ja markkinointia.
Suru ystävien puolesta
Hilkka Hyrköllä on itänaapurissa edelleen ystäviä, joista moni on Venäjän hyökkäyssodan takia päättänyt lähteä pois Pietarista. Hän kertoo tuntevansa suurta surua ukrainalaisten ja venäläisten ihmisten puolesta.
Ennen eläkkeelle jäämistään Hyrkkö toimi Punaisen ristin työntekijänä Ukrainaista paenneiden ihmisten vastaanotossa, joten aihe tuli hänelle hyvin tutuksi.
”Tuntuu pahalta, mutta se täytyy tässä iässä hyväksyä, etten voi välttämättä mennä enää Venäjälle.”
Hän ei osaa sanoa, mitä Suomen ja Venäjän suhteille tulee tapahtumaan. Hyrkkö muistuttaa, että maiden yhteinen raja ei tule häviämään minnekään, joten sodan loputtua Suomen tulisi luoda jollain tavalla normaali suhde Venäjään.
”Sehän tässä on surullista, että työ, jota maiden eteen on tehty, tietyllä tavalla nollaantuu ja menee jopa pakkasen puolelle. Pietarin-pääkonsulaatti ja sen pitkä historia symboloivat tätä tehtyä työtä.”
