Vain toinen heistä voi voittaa kokoomuksen sote-kiistan – ja toinen saa tulevaa uraansa leimaavan poltinmerkin: Petteri Orpo vastaan Jan Vapaavuori

Lähikuukausina tehdään yhtä itsenäisen Suomen historian suurinta lakiuudistusta. Ainakin yritetään tehdä.

Vain 1970-luvun peruskoulu-uudistus vetää vertoja pääministeri Juha Sipilän (kesk) kolmen puolueen porvarihallituksen kuningashankkeelle, sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistukselle.

Massiivinen ja kiistelty, suuria tunteita kuohuttava uudistus ei voi olla vaikuttamatta eri leireissä olevien poliitikkojen henkilö- ja yhteistyösuhteisiin.

Sisäisesti vaikeimmassa tilanteessa on valtiovarainministeri Petteri Orpon johtama kokoomus.

Orpo, kokoomuksen muut ministerit ja eduskuntaryhmän suuri enemmistö on sitoutunut viemään hanketta muiden hallituspuolueiden kanssa eteenpäin.

Tehtävää vaikeuttaa se, että uudistuksella lienee niukin mahdollinen, vain 101 kansanedustajan tuki.

Jopa kaksi kokoomuslaista, Elina Lepomäki ja Susanna Koski ovat ilmoittaneet äänestävänsä uudistusta vastaan.

Uudistukseen niin ikään kriittisesti suhtautuva Harry Harkimo on ehtinyt jättää koko puolueen ja käynnistänyt uuden Liike nyt -hankkeen.

Kuntavaalien äänikuningas

Kaikella kunnioituksella Lepomäkeä, Koskea ja Harkimoa kohtaan, ylivoimaisesti merkittävin, ja Orpolle kiusallisin sote-kapinallinen on kuitenkin Helsingin kokoomuslainen pormestari Jan Vapaavuori.

Entinen kansanedustaja ja kaksinkertainen ex-ministeri ei ole kuka tahansa. Helsingin pormestariksi viime vuoden kuntavaaleissa edennyt mies saavutti mandaattinsa ennätysmäisellä 29 745 äänen saaliilla.

Vapaavuori ei ole tyytynyt pormestarina matalaan profiiliin, päinvastoin. Hän on isännöinyt muun muassa 21 suurimman kaupungin johtajien sote-uudistushankkeen vastaista tapaamista.

Vapaavuori vastustaa keskustan hellimää maakuntamallia, jossa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu siirtyisi kunnilta 18 maakunnalle.

Hän sanoi Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa huhtikuussa, että hallitus, joka ei salli nopeasti kasvavien kaupunkien luoda koko maata hyödyttävää kasvua, on ”joko tyhmä, vastuuton tai molempia”.

Vapaavuoren mukaan sote-uudistus on perustuslakivaliokunnan 1. kesäkuuta antaman kriittisen lausunnon jälkeen entistä lähempänä kaatumista.

Piinallisinta Orpolle ja koko puoluejohdolle on se, että Vapaavuoren näkemykset saavat tiettyä ymmärtämystä kokoomuksen kenttäväeltä ja äänestäjiltä.

Etenkin kokoomuksen ydinalueilla, suurimmissa kaupungeissa karsastetaan sotea ja maakuntahallintoa.

Luxemburgin veljet

Vapaavuori on viime päivinä terästänyt entisestään oman puolueensa kritisoimista.

”Kokoomus on myynyt matkan varrella melkein kaikki periaatteensa niin valtiontalouden vastuullisen hoidon, kaupunkien kuuntelemisen kuin hyvän lainvalmistelunkin osalta. Valinnanvapaudestakin on enää rippeet jäljellä”, hän ryöpytti Yleisradion A-studiossa 4. kesäkuuta.

Orpon mielestä Vapaavuoren kovat puheet kuvastavat sitä, että ”sote on loppukiihdytyksessä ja retoriikka kovenee”.

”Sen vain sanon, että valinnanvapaus on hyväksytty pääsääntönä koko perustasolle, henkilökohtaiset budjetit ja asiakassetelit”, Orpo vastasi Vapaavuorelle Iltalehdessä 5. kesäkuuta.

Kokoomuksen kahden vahvan poliitikon ilmeisen jäiset suhteet ovat huomionarvoinen asia.

Vapaavuori tuki Orpoa, kun tämä päätti haastaa silloisen puheenjohtajan Alexander Stubbin Lappeenrannan puoluekokouksessa kesäkuussa 2016.

Itse asiassa Orpon ja Vapaavuoren kerrotaan sopineen lounastapaamisessaan Luxemburgissa, kumpi heistä lähtee kaatamaan Stubbia. Vapaavuori toimi tuolloin Luxemburgissa päämajaansa pitävän Euroopan investointipankin varapääjohtajana.

Nyt miehet ovat eri leireissä. Vain toinen voi voittaa. Ja häviäjän otsaan jää koko tulevaa uraa haittaava poltinmerkki.

Puoluejohtajuus pelissä

Orpo valitaan yksimielisesti jatkamaan kokoomuksen puheenjohtajana Turussa perjantaina 8. kesäkuuta alkavassa puoluekokouksessa.

Jos sote-uudistus markkinaehtoisine valinnanvapausmalleineen ja maakuntahallintoineen lähikuukausina kaatuu, heikkenee Orpon asema puoluejohtajana merkittävästi.

Silloin esitetään vaatimuksia ylimääräisen puoluekokouksen järjestämisestä. Todennäköisesti kysytään, voiko puolue käydä Orpon johdolla seuraaviin, ehkä ennenaikaisiin eduskuntavaaleihin. Orpo saattaa jopa jättää paikkansa vapaaehtoisesti.

Luontevin uusi puheenjohtaja olisi tuolloin nimenomaan Vapaavuori. Hän näyttäytyisi visionäärinä ja vahvana mielipidejohtajana.

Kokoomuslaiset joutuisivat tosin miettimään hartaasti, olisiko leimallinen Helsinki-poliitikko oikea henkilö johtamaan puoluetta, joka on vuosikaudet ratsastanut Vastuuta koko Suomesta -iskulauseella.

Sote-uudistuksen toteutuminen taas olisi suuri meriitti, ei vain Orpolle, vaan koko hallitusrintamalle.

Valtiovarainministeri Petteri Orpon johtama kokoomus ratkaisee hallituksen kohtalon. Pääministeri Juha Sipilä (kesk) sekä eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho (sin) kuuntelevat Orpon linjauksia eduskunnassa. © Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

Keskustan, kokoomuksen ja sinisten koalitio olisi silloin onnistunut hankkeessa, jota on huonolla menestyksellä yritetty toteuttaa eri hallituspohjilla kymmenkunta vuotta.

Ja Orpo olisi osoittanut johtajuutensa ja paineensietokykynsä. Hänen todennäköisyytensä nousta vaalien jälkeen muodostettavan hallituksen pääministeriksi kasvaisi merkittävästi.

Vastaavasti Vapaavuoren painoarvo, hänen sanomistensa merkittävyys romahtaisi. Hän voisi toki edelleen rummuttaa syntyneessä sote-ratkaisussa näkemiään uhkia.

Mutta Vapaavuori näyttäytyisi myös heikkona poliitikkona, jolla saattaa olla visioita, mutta ei voimaa niiden läpiviemiseen. Osa Vapaavuoren nykyisistä symppaajista siirtyisi epäilemättä voittajien leiriin.

Kuntavaaleissa saatu vahva valtuutus pormestarin tehtäviin ei tietenkään katoaisi soten syntymisen jälkeenkään.

Vapaavuoren ympärille voisi jopa syntyä Harkimon Liike nyt -viritelmää merkittävämpi, kokoomuksen sisäinen oppositioryhmä. Mutta keskeisimpiin, valtakunnantasoisiin johtotehtäviin hänestä tuskin enää olisi.

Kaksi kipupistettä

Toteutuuko sote-uudistus vai ei? Eli voittaako Orpo vai Vapaavuori? Vastausta ei tiedä kukaan.

Eduskunta äänestänee laajasta lakipaketista syksyllä, kesän istuntotauon jälkeen.

Sote-kiistassa on itse asiassa kyse koko hallituksen pystyssä pysymisestä. Pääministeri Sipilä on tehnyt selväksi, että ellei uudistus toteudu, edessä ovat ennenaikaiset eduskuntavaalit.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tosin toppuutteli 6. kesäkuuta spekulointia ennenaikaisten vaalien järjestämisestä siinäkään tapauksessa, että uudistus jäisi toteutumatta.

Jos olisi pakko veikata, ehkä hieman todennäköisempää on, että sote syntyy. Ja hallitus pysyy vallassa ensi kevääseen saakka.

Perustuslakivaliokunta nosti kuitenkin lausunnossaan esiin kaksi uudistukseen sisältyvää, kokoomukselle erityisen kipeää kohtaa.

Ensinnäkin valiokunta edellyttää, että sosiaali- ja terveyspalvelut jatkossa järjestävien maakuntien rahoitus tulee turvata kaikissa oloissa.

Kokoomus taas on pitänyt kiinni tiukasta menokurista, enintään 0, 9 prosentin vuosittaisesta sote-menojen kasvusta.

Valiokunta kiinnitti huomiota myös markkinaehtoisen valinnanvapausmallin käyttöönoton nopeaan aikatauluun. Sote-palvelujen tuottamista on tarkoitus yksityistää noin 5, 4 miljardin euron edestä, lähes kolmannes sote-menoista tulisi kilpailun piiriin.

Kokoomus ei halua mallin toteuttamiselle kovin pitkiä siirtymäaikoja.

Demarinpelko yhdistää

Massiivista uudistuskokonaisuutta yritetään puskea eteenpäin lähestyvien eduskuntavaalien paineessa.

Kokoomus ja Sdp käyvät tiukkaa kisaa suurimman puolueen paikasta. Ja hallitukseen ehkä palaavat demarit vieroksuvat kokoomuksen sote-palveluiden yksityistämishinkua.

Vaalipaine lisännee kokoomuksen valmiutta hyväksyä se, että sote-palveluiden nykyistä markkinaehtoisempaan tuottamismalliin siirryttäisiin sen haluamaa hitaammalla aikataululla.

Eli kokoomuksen on järkevämpää sulattaa valinnanvapauden hidas käyttöönotto kuin se, että Sdp torppaisi hankkeen kokonaan seuraavalla vaalikaudella. Näin todennäköisesti kävisi, mikäli asiasta ei päätettäisi nykyhallituksen aikana.

Kokoomus toiminee siis jatkossakin soten toteutumisen ja myös keskustalle rakkaan maakuntahallinnon puolesta. Se auttaa luonnollisesti hallituksen koossapysymistä.

Hallituksen kaatuminen voisi syöstä keskustan ennakoituakin pahempaan vaalitappioon. Se ei ehkä olisi kokoomuksenkaan etu.
Mikäli keskusta ja kokoomus kykenisivät jatkamaan yhteistyötä vaalien jälkeen, ei Sdp pääsisi tekemään puheenjohtaja Antti Rinteen väläyttämiä muutoksia nykyhallituksen mahdollisiin sote-ratkaisuihin.

90 000 työpaikkaa

Myös soten ulkopuoliset tekijät lisäävät hallituspuolueiden välistä liimaa.

Porvarikabinetin julkikuva ei ole hyvä. Osa väestöstä inhoaa julkisen sektorin henkilöstön lomarahaleikkauksia, työttömyysturvan aktiivimallia, koulutusrahojen karsintaa.

Hallituksen hajoaminen vahvistaisi hallitukseen lyötyä luuserin leimaa. Hajoamiseen johtaneet epäonnistumiset hallitsisivat tulevia vaalikeskusteluja.

Toisaalta, Sipilän hallituksella on myös merkittäviä meriittejä.

Suomeen on syntynyt 90 000 uutta työpaikkaa, hallituksen asettama 72 prosentin työllisyystavoite toteutunee ja maan velkaantuminen on käännetty laskuun. Hallituksen kaatuminen sysäisi nämä onnistumiset pois huomion keskipisteestä.

Kaatuneen hallituksen raunioilta olisi nolo julistaa kaatuneen hallituksen kiistämättömiä aikaansaannoksia.

Onkin todennäköistä, että puoluekokouksiaan 8.–10. kesäkuuta pitävien päähallituspuolueiden, keskustan ja kokoomuksen johtajat korostavat nimenomaan hallituskauden myönteisiä tuloksia.

Esimerkiksi vuonna 2016 solmittu kilpailukykysopimus saanee suitsutusta.

Ainakin kokoomuksen johto toivonee, että myös puoluekokousedustajat tähdentäisivät puheissaan talouskasvun käynnistymistä ja välttäisivät sote-uudistukseen ja sen aikatauluihin liittyvien riskien korostamista.

Mutta sote on varmasti kokoomuksenkin puoluekokousviikonlopun päällimmäinen keskusteluteema. Ainakin kokouspaikan käytävillä ja illan hämyisillä baaritiskeillä.

Nimittäin myös Helsingin pormestari Jan Vapaavuori matkaa Turun puoluekokoukseen. Eikä taatusti jätä kertomatta mielipiteitään jokaiselle niistä kiinnostuneelle.