Yksi urheiluvamma siinä missä muutkin – ”Meillä­kään ei pitäisi olla mitään syytä hävetä päänsisäisiä vai­keuk­siamme”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Petri Korhonen
© PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA
"Psyyken mureneminen voi hetkellisesti pysäyttää kenet tahansa, maailman parhaatkin, yhtä tehokkaasti kuin luiden katkeaminen", Seuran toimituspäällikkö Petri Korhonen kirjoittaa.

Olympialaisissa ja muissa suurkisoissa nähdään usein dramaattisia loukkaantumisia – urheiluvamma iskee usein silloin kun atleetti on senhetkisen uransa tärkeimmässä tilanteessa. Jänteet katkeilevat, nivelet murtuvat, nilkat nyrjähtävät ja polvet pamahtavat. Eikä ihmekään, sillä huippu-urheilijan elimistö voi muistuttaa suorituskykynsä äärirajoille viritettyä konetta.

Kun rasitus on kuluttanut paikkoja tarpeeksi, ne rikkoutuvat. Jos juoksija kaatuu vesiesteeseen tai jääkiekkoilija taklataan pää edellä kaukalon laitaan, kenellekään ei jää epäselväksi, että nyt tekee kipeää ja kovasti.

Henkinen murtuma on urheiluvamma muiden joukossa

Yhdysvaltalaisen teline­voimistelijan Simone Bilesin viimeviikkoinen keskeyttäminen Tokion olympialaisissa ei vaatinut kuuluvaa rusahdusta tai ihon alta törröttäviä luunpalasia.

Hän aloitti vuoronsa, teki keskinkertaisen suorituksen ja meni sitten vakavana ilmoittamaan joukkuetovereilleen, että siirtyy syrjään.

Mielenterveys petti, hän kertoi myöhemmin lehdistötilaisuudessa. Olisi ollut hyödytöntä yrittää jatkaa, koska psyyke ei nyt kestä menestyspainetta. Pään ja kropan hallinta eivät olleet synkassa.

Moni penkkiurheilija alkaa helposti moitiskella, miten ”tytöllä tai pojalla” ei vain ”kantti kestänyt”. Tässä tapauksessa moinen irvailu on täyttä kukkua.

Simone Bilesillä on näyttöjä poikkeuksellisesta sisukkuudesta. Vaikeista oloista, huumeongelmaisen äidin kasvattina polkunsa menestykseen raivannut Biles on voittanut MM-kisoista kaikkiaan 19 kultamitalia. Rion olympialaisista hän toi neljä kultaa.

Jotain Bilesin tasosta kertoo, ettei hän ennen Tokion kisoissa luovuttamista ollut hävinnyt yhtään neliottelua sitten kevään 2013.

Omat jaksamisen rajat tulivat vastaan nyt huipulla, kun menestyksen tiellä ei näyttänyt enää olevan ketään kilpailijaa.

Ja kaikesta voi toipua. Nyt Biles sai vireen takaisin: tiistaina puomilta tuli hienosti olympiapronssia.

Biles on avoimesti kertonut hakeneensa apua terapiasta ja jokunen vuosi sitten myös ADHD-lääkityksestä. Joukkueen urheilupsykologi on hänen mukaansa auttanut paljon.

Näistä asioista kertomalla hän teki kultamitalin arvoisen palveluksen meille ei-olympiakunnossa-oleville taviksillekin.

Jos joku noin voittamaton ihminen uskaltaa tunnustaa miljoonille katsojille ­voivansa henkisesti huonosti, meillä­kään ei pitäisi olla mitään syytä hävetä omia päänsisäisiä vai­keuk­siamme.

Psyyken mureneminen voi hetkellisesti pysäyttää kenet tahansa, maailman parhaatkin, yhtä tehokkaasti kuin luiden katkeaminen.

Siksi siinä – ja sen hoitamisessa – on ihan yhtä vähän nolosteltavaa kuin nilkan nyrjäyttämisessä tai kipsatuksi joutumisessa. Toipumisestakin saa aikanaan nauttia avoimesti.

Lue myös: Olympiamitalin voittanut Matti Mattsson nauttii uinnin armottomasta luonteesta: ”Ei voi syyttää kuin itseään, jos menee huonosti”

X