Seura tutki törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä annettuja tuomioita – Lähes puolet syyllisistä pääsi vapaalle jalalle!

Suomessa törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä annetut tuomiot ovat karmeaa luettavaa. Yllättävän moni syyllinen pääsi vapaalle jalalle.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Suomessa törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä annetut tuomiot ovat karmeaa luettavaa. Yllättävän moni syyllinen pääsi vapaalle jalalle.
(Päivitetty: )
Teksti:
Jukka Heinonen

Sukupuoliyhteys 10-vuotiaan kanssa ei ole Suomessa välttämättä raiskaus. Korkein oikeus ilmoitti toukokuussa, ettei se käsittele valitusta Turun hovioikeuden ratkaisusta, jonka mukaan 22-vuotias mies oli syyllistynyt ainoastaan törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Rangaistukseksi riitti kolmen vuoden vankeustuomio, josta tekijä istuu korkeintaan kaksi.

Näyttöä ei löytynyt siitä, että lapsi olisi vastustanut seksiä. Siispä kyseessä ei ollut raiskaus, päättelivät tuomarit.

Lopputulos pöyristytti niin tavallista kansaa kuin oikeusoppineitakin. Lakipykälän mukaan raiskauksen tunnusmerkistö täyttyy nimittäin jo silloin, kun sukupuoliyhteyden osapuoli ei ”avuttoman tilansa” vuoksi pysty muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan.

”Kymmenvuotias ei siihen kykene. Lain pitäisi suojella pientä lasta samalla tavalla kuin nukkuvaa”, sanoo Itä-Suomen yliopiston rikosoikeuden professori Matti Tolvanen.

Ruotsissa on toisin: sukupuoliyhteys alle 15-vuotiaan kanssa tuomitaan raiskauksena, ja siitä seuraa vähintään kaksi vuotta vankeutta.

Seura päätti selvittää, millaisia tekoja paljastuu lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä annettujen tuomioiden takaa ja kuinka käräjäoikeudet niistä rankaisevat.

Selvitys kattaa kaikki vuoden 2017 jälkipuoliskon tuomiot, joissa syytteen päärikoksena oli törkeä hyväksikäyttö ja jotka myös sellaisina tuomittiin.

Tuomioita oli yhteensä 38 kappaletta. Ne ovat surullista luettavaa.

Kolmen vuoden piina sijaisperheessä

Aino oli 6-vuotias eskarilainen, kun hänet sijoitettiin vanhempiensa juomisen takia kiireesti toiseen perheeseen.

Ujo ja hiljainen tyttö, todistajat luonnehtivat.

Hyväksikäyttö alkoi lähes heti.

Sijaisperheen 15-vuotias poika kehotti Ainoa sulkemaan pöydän alla silmänsä ja ottamaan suuhunsa Hessu-pehmolelun, jota hän piti kainalossaan. Sama toistui useasti, vuosien ajan.

Vähitellen tytölle valkeni, ettei hän lelua nuollut.

Röllimajassa, laudoista kyhätyssä hökkelissä, sijaisveli yritti tehdä pahempaakin, mutta Aino puristi jalkansa tiukasti yhteen.

Kun Aino oli noin 8-vuotias, hän sai oman huoneen.

Sen jälkeen 55-vuotias sijaisisä alkoi vierailla siellä öisin.

Sijaisisä asettui polvilleen lattialle, väänsi Ainon jalat väkisin auki, nuoli alapäätä ja käytti myös sormiaan. Ainon vastustelusta ei ollut apua.

Lapsen hyväksikäyttö

© TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Käynnit toistuivat useita kertoja lähes kahden vuoden ajan.

Päivisin sijaisisä oli ihan mukava.

Aino ei kertonut ahdistavista tapahtumista pitkään kenellekään, sillä hän pelkäsi sijaisisänsä menettävän työnsä. Se taas olisi vienyt Ainon toiseen sijaisperheeseen, ehkä niin kauas vanhemmistaan, ettei hän olisi nähnyt heitä juuri koskaan.

Vihdoin 9-vuotiaana Aino pääsi takaisin vanhempiensa luo.

Lapsessa tapahtui suuri muutos. Pidättyväinen ja kohtelias tyttö tuli esiin kuorestaan ja oli vapautuneempi kuin aikaisemmin, kertoi sosiaalityöntekijä esitutkinnassa.

Aino ei kertonut hyväksikäytöstä vanhemmilleen mutta uskoutui ala-asteikäisenä parhaalle ystävälleen. Tämä järkyttyi kuulemastaan, eikä asiasta sen koommin puhuttu.

Selviävätkö tekijät vain säikähdyksellä?

Ylä-asteella Aino lähetti koulukuraattorille tekstiviestin: hänellä oli paha olla ja asioita, jotka mietityttivät.

Tapaamiseen saapui pelokas ja jäykkä seiskaluokkalainen.

Kun keskustelu oli ohi, kuraattori teki lastensuojeluilmoituksen ja jätti poliisille tutkintapyynnön.

Keski-Suomen käräjäoikeus piti Ainon kertomusta luotettavana.

Sijaisisän ja hänen poikansa tekojen katsottiin olleen omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa pienelle lapselle, joka oli tuntenut heitä kohtaan luottamusta ja ollut heistä riippuvainen.

Kumpikin tuomittiin törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Isälle määrättiin vankeutta puolitoista vuotta, pojalle hieman vähemmän.

He selvisivät kuitenkin lähes pelkällä säikähdyksellä, ainakin toistaiseksi. Oikeus antoi rangaistukset ehdollisina vedoten siihen, että teoista oli kulunut pitkä aika eikä tekijöillä ollut aiempia rikoksia. Lisäksi poika oli ollut tekojen aikaan alaikäinen.

Vahingonkorvauksia tuomittiin 8 000 euroa kummallekin.

Sijaisisälle määrättiin 80 tuntia yhdyskuntapalvelua, pojalle ei sitäkään.

Isä ja poika kiistivät syyllisyytensä ja valittivat ratkaisusta. Myös syyttäjä oli tyytymätön tuomioon. Asian käsittely jatkuu hovioikeudessa.

Keski-Suomen käräjäoikeuden ratkaisu on merkillinen.

Tuomioistuin katsoi pientä lasta käytetyn seksuaalisesti hyväksi törkeästi ja pitkään mutta ei kajonnut tekijöiden vapauteen.

Lähes puolet tekijöistä päästettiin vapaalle

Pääsäännön mukaan lapsen hyväksikäyttöön syyllistyy, jos tekee alle 16-vuotiaalle seksuaalisen teon, joka vahingoittaa tämän kehitystä.

Törkeäksi teko katsotaan yleensä silloin, kun siitä aiheutuu alle 16-vuotiaalle iän tai kehitystason vuoksi erityistä vahinkoa, tai se tapahtuu nöyryyttävästi tai tekijän luottamusta tai asemaa hyväksi käyttäen.

Vuonna 2016 Suomessa annettiin törkeästä lapsen hyväksikäytöstä 96 tuomiota. Niistä 58 oli ehdottomia.

Siis noin 40 prosenttia tuomituista päästettiin vapaalle jalalle. Heistä useimmille määrättiin yhdyskuntapalvelua, mutta kolmasosa välttyi siltäkin. Vapautuksen takana on usein se, ettei tuomitusta ole haravoimaan tai siivoamaan päihteidenkäytön vuoksi.

Vähimmillään ainoa seuraus törkeästä teosta tuomitulle on se, että hänellä kuluu aikaa oikeudenkäyntiin. Jos hän on varaton, oikeudenkäyntikulut ja vahingonkorvaukset kaatuvat veronmaksajien maksettaviksi.

Ehdollisten suurta osuutta selittävät osaksi 2010-luvun alussa tehdyt lain tiukennukset.

Ensin sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaan kanssa säädettiin lähtökohtaisesti vähintään lapsen törkeäksi hyväksikäytöksi. Hieman myöhemmin sukupuoliyhteyden määritelmää lavennettiin käsittämään vaginaan ja peräaukkoon tunkeutuminen tavasta riippumatta sekä peniksen tunkeutuminen minne tahansa toisen kehoon.

Lopputulos oli se, että moni aiemmin ”tavallisena” hyväksikäyttönä tuomittu teko katsotaan nyt törkeäksi.

Kaikki törkeät teot eivät kuitenkaan lukeudu moitittavimpien joukkoon. Esimerkiksi Seuran selvitykseen sisältyi parikymppisille tai nuoremmille annettuja tuomioita, joissa uhri oli vain hieman alle 16-vuotias ja itsekin halukas sukupuoliyhteyteen. Näissä tapauksissa rangaistus oli usein ehdollinen.

Toisia tuomioita oli huomattavasti vaikeampi ymmärtää.

Ei ehdotonta vankeutta törkeistäkään hyväksikäytöistä

Kaikki alla mainitut teot arvioitiin törkeiksi, mutta tekijä laskettiin vapaalle jalalle.

Käytännössä ainoaksi käräjäoikeuden määräämäksi rangaistusseuraamukseksi jäi yhdyskuntapalvelu, tapauksesta riippuen 50–90 tuntia.

Alle kymmenvuotias tyttö joutui tyydyttämään 28-vuotiaan miehen käsin siemensyöksyyn asti. Vuosia myöhemmin mies kosketteli alle 15-vuotiaan paljasta alapäätä kolmella eri kerralla.

Näistä teoista Etelä-Karjalan käräjäoikeus katsoi kohtuulliseksi rangaistukseksi vuosi ja 10 kuukautta ehdollista. Päätös on lainvoimainen.

Savolaismies taas houkutteli ennalta tuntemansa 13-vuotiaan tytön asunnolleen hoitamaan kissoja ja koiria. Lupaa kysymättä 42-vuotias mies yhtyi seksuaalisesti kokemattomaan tyttöön ja teki paljon muutakin.

Pohjois-Savon käräjäoikeus antoi miehelle vuoden ja 10 kuukauden tuomion ehdollisena viitaten tämän ensikertalaisuuteen ja tekojen ajoittumiseen vain yhteen viikonloppuun.

Itä-Suomen hovioikeus näki asian toisin. Miehelle määrättiin reilun kahden vuoden ehdoton rangaistus.

Keski-ikäinen mies aloitti 12-vuotiaan tytön koskettelun vaatteiden päältä. Hyväksikäyttö jatkui neljän vuoden ajan.

Myöhemmin mies kosketteli tytön paljasta ihoa ja työnsi sormen tämän sisään kipua tuottaen.

”Rangaistuksen määräämisessä on otettu huomioon se, että kysymyksessä oleva seksuaalinen hyväksikäyttö on ollut asianomistajalle hyvin vahingollista sekä hänelle aiheutuneiden psyykkisten vaurioiden että läheisen luottamussuhteen väärinkäytön perusteella”, luki Pohjois-Karjalan käräjäoikeuden ratkaisun selosteessa.

Ja mikä olikaan tuomio? Puolitoista vuotta ehdollista. Asian käsittely jatkuu hovioikeudessa.

Käräjäoikeudet säästivät vankeudelta myös aikuisen miehen, jonka 13-vuotias uhri sai klamydian, samoin kuin 29-vuotiaan miehen, jonka 15-vuotias seurustelukumppani tuli raskaaksi.

Laintulkinta muuttui – ehdollinen tuomio muutetaan vankeudeksi enää äärimmäisen harvoin

Ehdollisen rangaistuksen runsaalla viljelyllä on paljon puolestapuhujia, joiden mielestä se toimii tehokkaasti varoituksena. Tuomittu ottaa usein opikseen eikä tee enää koskaan rikoksia. Rahaa säästyy vangitsemiseen verrattuna, ja rikollinen kärsii vähemmän.

Taustalla on myös ajatus siitä, että vankilassa istuminen harvoin parantaa ketään vaan päinvastoin altistaa tekemään uusia rikoksia.

Ehdollisen pitäisi ehkäistä rikollisuutta myös rangaistukseen sisältyvän pelotteen kautta: jos tuomittu syyllistyy koeaikana uuteen vakavaan rikokseen, ehdollinen voi muuttua ehdottomaksi.

Niin käy enää ani harvoin.

Vain noin 1–2 prosenttia ehdollisista tuomioista muutetaan vankeudeksi. Iso osa tuomituista pysyttelee koeajalla kaidalla tiellä, mutta silloinkin, kun he syyllistyvät uusiin rikoksiin, tuomioistuimet kaihtavat viimeiseen asti pohjalla olevan ehdollisen koventamista.

”Kun aloitin urani syyttäjänä 1980-luvulla, koeajalla vakavan rikoksen tehneen ehdollinen muutettiin ehdottomaksi vähintään joka kolmannessa tapauksessa. Sittemmin tuomioistuimet ovat luopuneet tästä lähes kokonaan, vaikka laki on säilynyt ennallaan”, Tolvanen sanoo.

Uhrin asema on ankea – traumaattinen kokemus uusiutuu

Tilastot paljastavat, että ehdollinen tuomio ei oikeasti havahduta läheskään kaikkia rikoksentekijöitä.

Jos ehdollinen ohjaisi tehokkaasti tuomittuja luopumaan rötöksistä, sitä ei tarvitsisi juuri enää määrätä rikoksen uusijoille. Vuonna 2016 ehdollisen saaneista kuitenkin kolmasosa oli syyllistynyt tekoonsa ennen kuin kolme vuotta oli kulunut edellisestä rikoksesta.

Silti oikeusministeriön virkamiehet arvioivat, ettei tuomioiden koventaminen juuri torjuisi lasten hyväksikäyttöä. Virkamiesten tuoreessa muistiossa todetaan, että seksuaalirikoksiin syyllistyneet – myös lapsia hyväksikäyttäneet – uusivat tekonsa verraten harvoin. Mitä hyötyä siis olisi rangaistusten koventamisesta?

Tuomiotilastot eivät tosin kerro koko totuutta rikosten uusimisesta. Erään toisen tutkimuksen perusteella vain noin joka viidennestä lapsen hyväksikäytöstä rangaistaan oikeudessa.

Mutta rangaistuksissa on kyse muustakin kuin rikosten torjunnasta. Törkeän rikoksen uhrille tekijän päästäminen vapaalle on tutkitusti traumaattinen kokemus.

”Se on kuin joutuisi toisen kerran rikoksen kohteeksi”, Tolvanen sanoo.

Huulipuna paperi

© TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Laki ei toteudu tuomioissa

Lempeä rikoslainsäädäntö on luotu vuosikymmenten saatossa poliitikkojen, virkamiesten ja tutkijoiden yhteistyöllä. Tuomarit taas ovat kohdelleet rikollisia vieläkin helläkätisemmin kuin laki antaisi aihetta.

Vielä 1970-luvulla vankeusrangaistuksista oli ehdollisia 40 prosenttia, nykyään jo 65 prosenttia.

Usein ehdollinen tuomio onkin hyvä ratkaisu. Esimerkiksi silloin, kun rikos on vähäinen, sillä ei ole uhria tai se on sovitettavissa rahalla.

Lain mukaan ehdollinen rangaistus voidaan myöntää, jos vankeustuomio on enintään kaksi vuotta eikä rikoksen vakavuus, tekijän syyllisyys tai aiempi rikollisuus edellytä ehdotonta tuomiota.

Kahta vuotta lähentelevistä tuomioista valtaenemmistö on ehdollisia, vaikka näin ei tarvitsisi olla.

Rikoslain viimeisimmän kokonaisuudistuksen aikaan 2002 hallitus korosti, että ehdollisen sovellettavuus heikkenee, kun rikoksen törkeys ja rangaistuksen pituus kasvavat.

”Kahden vuoden ylärajaa lähestyvissä rangaistuksissa oletuksen voi katsoa jo kääntyneen päinvastaiseksi”, luki lakiesityksen perusteluissa.

Myöhemmin korkein oikeus otti ennakkoratkaisussaan samansuuntaisen kannan.

”Enemmistö puolentoista ja kahden vuoden väliin sijoittuvista tuomioista tulisi tuomita ehdottomina”, Tolvanen kiteyttää.

Ensikertalaisille näin ei käy juuri koskaan, vaikka tähänkään ei löydy laista perustetta.

”Tekijän aikaisempi rikollisuus on vain yksi kolmesta tuomion koventamisperusteesta. Teko voi ansaita muista syistä ehdottoman tuomion, vaikka tekijä olisikin ensikertalainen”, Tolvanen sanoo.

Uusijoiden paljousalennus höllentää rangaistuksia

Tuomarien omavaltainen lainkäyttö koskee myös törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, josta annetuista vähintään puolentoista mutta alle kahden vuoden tuomioista noin 70 prosenttia oli ehdollisia 2016.

Lähes puolet Seuran aineistosta, yhteensä 17 tuomiota, oli vähintään puolentoista, mutta enintään kahden vuoden rangaistuksia. Ne olivat kaikki ehdollisia.

Toisaalta vastaan tuli neljä lyhyttä ehdotonta tuomiota, kestoltaan 8–14 kuukautta, joissa rangaistut olivat kaikki rikoksenuusijoita.

Yhdenkään ensikertalaisen alle kahden vuoden tuomiota ei siis määrätty ehdottomana.

Eräässä tapauksessa 30-vuotias mies selvisi raiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vain vuoden ehdottomalla, koska hänellä oli aiempaa rikostaustaa.

Kyseessä on esimerkki niin sanotusta paljousalennuksesta, jolla höllennetään rikoksia toistuvasti tekevien rangaistuksia.

Toinen outo ilmiö on se, että tuomiot sijoittuvat yleensä lain määräämän rangaistusasteikon alimpaan neljännekseen.

Ilmiö johtuu osaksi siitä, että kaikkein karmeimmat teot ovat – onneksi – harvinaisempia kuin vähäisemmät rikokset. Mutta tämä on vain osaselitys.

Lapissa ja Pohjois-Savossa rangaistukset keveimpiä

Törkeästä lapsen hyväksikäytöstä voidaan tuomita vuodesta kymmeneen vuotta vankeutta. Toissa vuonna mediaanirangaistus oli kuitenkin vain kaksi vuotta.

Seuran läpi käymästä 38 rangaistuksesta ankarin oli viisi ja puoli vuotta.

Tuomittu oli hyödyntänyt alkuvaiheessa 8- ja 10-vuotiaiden lasten itseään kohtaan tuntemaa ”erityistä luottamusta” ja käyttänyt heitä toistuvasti hyväksi kahden vuoden ajan. Tuomiossa huomioitiin myös huumeet ja lapsiporno, mutta nämäkään eivät kohottaneet seuraamusta korkeammalle kuin törkeän hyväksikäytön rangaistusasteikon puoliväliin.

Kummallisuudet eivät tähän lopu.

Tutkija Mika Sutela arvioi, että kahden vuoden raja voi johtaa virheellisiin tuomioihin.

”Vastoin konkreettisen tapauksen edellytyksiä saatetaan rangaistusta alentaa niihin rajoihin, että on mahdollista käyttää ehdollista vankeusrangaistusta”, Sutela kirjoittaa väitöstutkimukseensa pohjautuvassa artikkelissaan.

Sutelan tutkimus paljasti, että vuosina 2010–2014 Helsingin käräjäoikeus antoi lapsen törkeästä hyväksikäytöstä useimmin ehdottomia tuomioita, mutta pohjoista kohti mentäessä niiden osuus väheni. Keskimääräinen rangaistus oli Helsingissä lähes kaksi ja puoli vuotta, mutta Pohjois-Savossa ja Lapissa puolitoista vuotta.

Mies pesee käsiään

© TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Valvontarangaistuksia seksuaalirikollisille?

Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok) aikoo koventaa rangaistuksia eri tavoin.

”Esimerkiksi lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa syysistuntokaudella”, hän lupaa.

Nämä kiristykset uhkaavat jäädä vähäisiksi ja osin näennäisiksi. Tämä ei yllätä, sillä uudistushanketta pohjustanut virkamiesten muistio tihkui nihkeyttä isoja ja äkillisiä muutoksia kohtaan.

Suunniteltu uusi rikosnimike ”Lapsen törkeä raiskaus” tarkoittaisi siitä rangaistaville vähintään neljän vuoden tuomiota. Tosin se myös keventäisi maksimirangaistusta, sillä nykyään tekoon syyllistyneet tuomitaan kahdesta eri rikoksesta.

Perusmuotoisen hyväksikäytön enimmäisrangaistusta suunnitellaan nostettavan neljästä vuodesta kuuteen. Tällä ei olisi suurta vaikutusta, sillä rangaistusasteikkojen ylälaitaa ei käytetä juuri koskaan.

Tolvasen mielestä törkeän hyväksikäytön vähimmäisrangaistus pitäisi nostaa vuodesta kahteen.

”Jos tuomio olisi tasan kaksi vuotta, voisi poikkeustapauksessa antaa ehdollisen, mutta muuten rangaistus olisi aina ehdoton”, hän ehdottaa.

Oikeusministeriö ei aio kuitenkaan koskea seksuaalirikosten rangaistusasteikkojen alarajoihin.

Pysyväksi riesaksi uhkaa jäädä myös se, ettei ehdollinen juuri kirpaise tuomittua, samoin kuin se, että hyppäys ehdollisesta rangaistuksesta ehdottomaan jää kohtuuttoman korkeaksi.

Helppo ratkaisu ongelmaan olisi antaa ehdollisten sijaan valvontarangaistuksia, jolloin tuomittu saa asua kotonaan, mutta hänen liikkumistaan valvotaan ja rajoitetaan jalkapannan avulla. Rangaistus on tuttu aseistakieltäytyjille.

”Se voisi olla hyvinkin toimiva myös seksuaalirikollisille”, Tolvanen arvioi.

Tällaista ei siis ole suunnitteilla, mutta Häkkänen on kutsunut asiantuntijafoorumin pohtimaan, pitäisikö raiskausrikoksen tunnusmerkistöä muuttaa.

”Jos he esittävät yhteneviä näkemyksiä lainmuutoksen sisällöstä, olen valmis viemään tätä eteenpäin”, hän sanoo Seuralle.

Tämä voisi tarkoittaa sitä, että sukupuoliyhteys pienen lapsen kanssa on vastaisuudessa raiskaus.

Aino ei esiinny jutussa oikealla nimellään.

X