Koululaisen normipäivä: ruoka roskiin, kaupasta karkkia – Suomessa haaskataan vuodessa 500 miljoonan edestä ruokaa

Jaa artikkeliTilaa Seura
Tarjotinvaunu
© Jonne Räsänen/Otavamedia
Ketkä heittävät syötävää ruokaa roskiin ja miksi?

Pahkeinen!

Jääkaappini vihanneslaatikossa lojuu kolme kotimaista, tuoretta maissintähkää. Tai ei enää niin tuoretta, koska maissien kantaosassa on hometta.

Ne piti keittää heti ostopäivän iltana, ehkä pari viikkoa sitten, mutta unohdin. Ja nyt kun muistan niiden olemassaolon, ne ovat homeessa.

Haluan tietää, kuka heittää Suomessa ruokaa roskiin 500 miljoonan euron arvosta joka vuosi ja löydän heti yhden syyllisen. Itseni.

Tosin tähkät eivät ole vielä jäteastiassa, sillä pohdin, voisivatko ne silti olla syömäkelpoisia. Peräti puolet kotitalouksien roskiin heittämästä ruoasta on poisheittohetkellä syömäkelpoista.

Asia selviää MTT:n, nykyisen Luonnonvarakeskuksen Foodspill-raportista. Siitä selviää myös, että suomalaiset kotitaloudet heittävät vuosittain roskiin 120–160 miljoonaa kiloa ruokaa. Se on 35 prosenttia koko elintarvikeketjun ruokahävikistä ja vastaa 100 000 auton ilmastovaikutuksia.

Haluan tehdä oman osani ruokahävikin pienentämiseksi. Aloitan siitä, etten heitä roskiin ainakaan syömäkelpoista ruokaa.

Mutta ensin minun pitää tietää, mikä on syömäkelpoista.

Kaivetaan se kannasta homehtunut maissi esiin ja kutsutaan paikalle tutkija, ylitarkastaja Pirjo Korpela Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta.

Ehdotan ylitarkastajalle, että keittäisin maissin kiehuvassa vedessä. Kai kiehuva vesi tappaa homeitiöt? Sitä paitsi home näyttää rajoittuvan vain maissin kantaan, jota ei syödä.

Ylitarkastaja torjuu ajatukseni jyrkästi. Hänen mielestään homehtuminen on käynnistänyt maissin pilaantumisen.

”Itse heittäisin maissin kokonaan pois. Tai poistaisin homehtuneen osan ja tekisin jäljelle jäävälle osalle raakana aistinvaraisen arvion, haistelisin ja maistelin sitä pikkuisen ennen kuin söisin kokonaan”, Korpela sanoo.

Poistan homeiset kannat ja keitän maissit. Hyviltä maistuvat. Tosin en jaksa syödä kolmatta maissia ja laitan sen jääkaappiin. Löydän sen sieltä viikon päästä ja heitän roskiin, vaikka se näyttääkin syömäkelpoiselta. En halua enää pelleillä sen kanssa.

Tästä ei totisesti tule helppoa.

Naiset päätuhlareina

Mutta kuka muu muka heittää ruokaa roskiin?

Tutkimustietoa asiasta löytyy vuodelta 2012, siitä Foodspill-raportista. Neljäsataa kotitaloutta kirjasi kahden viikon ajan ylös kaiken pois heittämänsä ruoan: painon, tyypin ja poisheiton syyn.

Ruokahävikkiä syntyi eniten sinkkutalouksissa, erityisesti yksin asuvilla naisilla. Ja perheissä, joissa ruokaostoksista vastaa nainen.

Tämän arvellaan johtuvan siitä, että naisilla on miehiä suurempi halu ostaa terveellistä ruokaa kuten vihanneksia. Niitä ei sitten ehditäkään valmistaa, tai ne vain unohtuvat kaappiin. Myös uusien ruoka-aineiden ja reseptien kokeilu voi lisätä roskiin päätyvän ruoan määrää.

Jääkaapissani on lukuisia purkkeja eksoottisia liemiä ja maustekastikkeita. Tuotakin kalakastiketta on jostain syystä huvennut vain pari teelusikallista kahden vuoden aikana. Liekö enää hyvääkään. Hajusta laatua on mahdoton päätellä.

Onkohan ihmisen iällä vaikutusta siihen, miten paljon hän ruokaa tuhlaa?

Foodspill-raportissa ei moista havaittu. Olen kuitenkin vakuuttunut, että ikäihmiset heittävät vähemmän ruokaa roskiin kuin nuoremmat. Hehän ovat syntyneet pula-ajan Suomeen, jossa ruoka oli kortilla ja vitamiineja saadakseen oli pakko mennä puskiin.

Toisaalta, ehkä eletty elämä on tehnyt heistä tuhlareita.

Asia on selvitettävissä poikkeamalla lounaspaikkoihin, joissa aterioi eri-ikäisiä ihmisiä. Tutkin erilaisissa ravintoloissa sadan lounastajan lautasen aterioinnin loputtua ja merkitsen ylös, kuinka moni on syönyt lautasensa täysin tyhjäksi, kuinka monelta on jäänyt vähän ruokaa ja kuinka monelta paljon.

Aloitetaan nuorista. Lähdetään Lumon lukioon Vantaalle.

Miljoonan menetys

Lumon lukion ruokalaa pyörittää Vantaan kaupungin omistama Vantti. Ravintolassa aterioi myös muita kuin koululaisia, mutta tutkin biojätepisteellä vain lukiolaisten lautaset.

Ensimmäiset lopettavat ruokailunsa vain kymmenen minuutin kuluttua saapumisestaan. Ryhmä poikia tyhjentää jäteastiaan spagettia ja jauhelihakastiketta täpötäysiltä lautasilta.

Miksi?

”Ei vain maistunut. Ruoka oli mautonta ja pahaa. Nyt me mennään kauppaan ostamaan pasteijoita, limsaa ja karkkia”, pojat selittävät.

He käyvät kaupassa lähes päivittäin. Kuten monet muutkin koulun oppilaat.

Mutta nyt yhä useampi lukiolainen marssii biojätepisteen ohi typötyhjän lautasen kanssa. Näyttää siltä, että mitä ylemmällä luokalla oppilas on, sitä tyhjemmäksi lautanen syödään. Saman ovat huomanneet Kiti Ainasoja, 17, ja Noora Luoma-aho, 18. Heillekin ruoka maistui.

”Ykkösluokkalaiset jättävät muita enemmän ruokaa. Vanhemmat oppilaat osaavat arvostaa sitä, monet asuvatkin jo omillaan”, Kiti Ainasoja sanoo.

Noora Luoma-aho oli itsekin nuorempana huono syömään kouluruokaa. Usein hän ei edes käynyt koko ruokalassa.

”Mutta kun aloin nyrkkeillä, huomasin, etten enää pärjääkään pelkillä hedelmillä. Osa oppilasta jättää ruokailun kokonaan väliin jo yläasteella”, Noora Luoma-aho sanoo.

Ja sitten tuloksiin.

Sadasta lukiolaisesta 39 söi lautasensa täysin tyhjäksi, 32 jätti lautaselleen vähän ruokaa ja 29 paljon ruokaa.

Vantin ruokapaikoissa osataan valmistaa ruokaa suurin piirtein sen verran, kuin sitä menee, koska jokaisen ruokalajin menekit ja hävikit tilastoidaan tarkasti. Jauhelihakastiketta jäi kuitenkin tänään jakamatta 14 kiloa, koska syömässä oli jostain syystä normaalia vähemmän oppilaita.

Lain mukaan itsepalvelulinjastossa tarjolla ollutta ruokaa ei voi laittaa uudelleen tarjolle. Ylijäämäruoan saa kuitenkin antaa henkilökunnalle tai hyväntekeväisyyteen, jos se tehdään välittömästi tai nopean jäähdytyksen jälkeen.

Vantin henkilökunta ei saa viedä ylijäämäruokaa kotiin. Täälläkin se kaadetaan nyt biojäteastiaan.

Yhtiö kuitenkin suunnittelee, että henkilökunta ja asiakkaat voisivat ostaa ei-tarjolla ollutta ylijäämäruokaa omakustannehintaan yhtiön henkilöstöravintoloista. Viime vuoden elokuusta lähtien ruokaa on myös lahjoitettu kansalaisjärjestöille, jotka jakavat sitä omissa tiloissaan esimerkiksi työttömille.

”Tällä tavoin roskikselta on pelastettu ruokaa 32 000 euron arvosta”, kertoo ateriapalvelupäällikkö Marjukka Myötämäki.

Vantin ateriapalvelun toimipisteissä punnittiin lokakuussa viikon ajan kaikki biojäteastioihin kipattu ruoka. Jos sama tahti jatkuu läpi vuoden, vantaalaisissa kouluissa, päiväkodeissa, vanhainkodeissa, muutamassa henkilöstöravintolassa ja Katriinan sairaalassa heitetään roskiin yli 981 000 euroa.

Ja taas homehtuu!

Lumossa ruokaa roskiin heittäneet nuoret myönsivät, etteivät ole ajatelleet asiaa tarpeeksi.

En voi tuomita heitä, sillä olen itse samanlainen. Otan usein liikaa ruokaa vakilounaspaikassani, ja heitän sitä biojäteastiaan. Ottaisin toki vähemmän ruokaa, jos tietäisin, että saisin halutessani santsata sitä samaan hintaan. Nyt en halua ottaa riskiä, että jäisin nälkäiseksi. Ajatuskin siitä kylmää.

Suurin ongelmani on kuitenkin se, että haaskaan ruokaa kotonani.

Loppukesästä kaadoin kompostiin kolme litraa punaherukoita, koska marja-astian päällimmäiset marjat olivat homeessa. Ne olisi pitänyt syödä tuoreena, koska pakastin oli täynnä. Marjat vain unohtuivat kylmiöön. Nyt mietin, olisinko voinut poistaa päällimmäiset marjat ja syödä loput?

”Kyllä, kunhan olisit haistellut ja maistellut varovasti jäljellä olevia. Homeen hajun ja maun oppii nopeasti tunnistamaan. Ne tulevat esiin jo ennen silmin havaittavaa kasvustoa”, ylitarkastaja Pirkko Korpela sanoo.

Nyt vihanneslokerossani lojuu porkkana, luiru pää on homeisena. Voinkohan leikata sen pois ja syödä loput?

Voin. Porkkana on sen verran kova tuote, etteivät homemyrkyt leviä siinä helposti. Mutta jäljelle jäävä osa on pestävä ja sitä on maisteltava varovasti homeen havaitsemiseksi.

Hometta pintaansa saaneet mehut ja hillot on heitettävä kokonaan pois, sillä kosteissa tuotteissa homeitiöt leviävät tehokkaasti. Home voi olla näkymätöntä ja pilata laajemman alueen, kuin miltä näyttää. Sitä voi siis pistellä poskeensa myös vahingossa.

Onko home ihmiselle vaarallista?

”Homeet eivät ole yleensä ihmiselle välittömästi vaarallisia, mutta tuottavat usein kasvualaansa jotain myrkkyä. Ja myrkyt aiheuttavat ihmiselle kemiallisen rasitteen, jolle itseään ei kannata altistaa”, Korpela sanoo.

Virkamiehen lautanen

Tutkin työikäisten syömätapoja ravintola Pormestarissa, joka sijaitsee Vantaan kunnantalon kyljessä. Menen istumaan paikkaan, josta on biojäteastiaan suora näköyhteys.

Pormestarissa 89 lounastajaa sadasta syö lautasensa täysin tyhjäksi. Vähän ruokaa biojäteastiaan tyhjentää yhdeksän ihmistä, paljon ruokaa jää lautaselle vain kahdelta mieheltä.

Syövätkö Pormestarin asiakkaat yhtä kiltisti lautasensa tyhjiksi muinakin päivinä?

”Syövät. Ihmisten käytös on selvästi muuttunut viime vuosina. He juttelevat, että otetaanpas nyt nätisti. Kolme, neljä vuotta sitten lautasjätettä kertyi paljon nykyistä enemmän”, ravintolapäällikkö Jyrki Lyytinen sanoo.

Mahtaako trendi olla samanlainen koko Suomessa?

Sitä ei tiedetä.

”Tiedämme, mikä oli tilanne vuosina 2010–2012, mutta kehityksen suuntaa emme tiedä. Joistain yksittäisistä kartoituksista olemme saaneet viitteitä, että varsinkin ravintoloiden ruokahävikki olisi muutamassa vuodessa laskenut reilustikin”, vanhempi tutkija Juha-Matti Katajajuuri Luonnonvarakeskuksesta kertoo.

Maa- ja metsätalousministeriössä ja Luonnonvarakeskuksessa etsitään parhaillaan keinoja siihen, miten ruokahävikin kehitystä voitaisiin seurata vuositasolla. Lama on saattanut pienentää kotitalouksien ruokahävikkiä, mutta varmuutta siitä ei ole.

Ranskan parlamentti hyväksyi toukokuussa yksimielisesti lain, jonka mukaan kauppoja olisi rangaistu ankarasti, jos ne olisivat heittäneet ylijäämäruokaa kaatopaikoille tyhjennettäviin jäteastioihin. Laki kuitenkin kaatui äskettäin sen säätämisessä sattuneisiin muotoseikkoihin.

Katajajuuren mukaan Suomessa ei vastaavia lakeja ole suunnitteilla. Asiat pyritään viemään läpi vapaaehtoisuuden periaatteella.

”En pidä kuitenkaan mahdottomana, että Ranskan viitoittamalle tielle lähdetään myös muualla Euroopassa. Ranska on ollut edelläkävijä myös esimerkiksi pakkausten ympäristömerkinnöissä.”

Mahtavatko ranskalaiset heittää vähemmän ruokaa roskiin kuin suomalaiset?

”Eri maiden hävikkitietoja on vaikea verrata keskenään, koska tutkimuksia on tehty niin eri tavoin ja ruokaketjun eri kohdista”, tutkija Kirsi Silvennoinen Luonnonvarakeskuksesta kertoo.

Erimielisyyttä on siitäkin, mikä lasketaan ruokahävikiksi. Vain se on varmaa, että vauraissa maissa hävikkiä syntyy erityisesti ketjun loppupäässä ja kehitysmaissa taas alkutuotannossa ja varastoinnissa.

Varo liikainnostusta!

Mutta miten pitää suhtautua ruokaan, joka ei näytä olevan pilalla, mutta jonka päiväys on vanhentunut? Pitääkö se heittää pois?

Kuluttajaliitto korostaa, että moni tuote on pitkään täysin syömäkelpoista parasta ennen -päiväyksen umpeuduttua. Jos ruoka ei haise tai maistu pilaantuneelle, sen voi käyttää.

Esimerkiksi hapanmaitotuotteet voivat säilyä kuukausia enemmän kuin merkintä antaa ymmärtää.

Ruokahävikin torjunnassa ei kuitenkaan kannata mennä liian pitkälle. Tuoreen lihan ja kalan viimeinen käyttöpäivä -merkintää on kuitenkin syytä noudattaa.

”Pahimmillaan vanhentunut ruoka, vaikkapa kala, voi vaikka tappaa ihmisen”, ylitarkastaja Korpela sanoo.

Suurin riski sairastua on pienillä lapsilla, vanhuksilla ja vakavasti sairailla, joilla ei ole kunnollista vastustuskykyä. Listeria on vaarallinen raskaana oleville.

Ruoan kunnollinen kuumentaminen vähentää sairastumisriskiä, sillä tavallisimmat elintarvikeperäiset bakteerit kuolevat korkeissa lämpötiloissa. Hellalle yöksi unohtuneet keitetyt perunat kannattaa ennemmin paistaa munakkaaseen kuin popsia kylminä leivän päällä.

Kampin pakastajat

On aika selvittää, kuinka paljon ikäihmiset jättävät ruokaa lautasilleen.

Valitsen testipaikaksi Kampin palvelukeskuksen ravintolan Kampin Raflan. Sen asiakkaat ovat hyväkuntoisia, aktiivisia eläkeläisiä.

Tutkin ravintolassa sata lautasta. Niistä 93 on täysin tyhjiä. Viidessä on vähän ruokaa. Kahdessa paljon.

Tulos on selvä. Ikäihmiset ovat tämän kisan moraalisia voittajia. Varsinkin kun kiertokysely pöydissä kertoo, että ruokailijat heittävät harvoin ruokaa kotonakaan roskiin.

Marja Räsänen, 66, on monen lounastajan tavoin vannoutunut pakastaja. Hän pilkkoo juustot osiin ja pakastaa ne. Samoin käy avatusta purkista ylijäävälle kermalle. Hän ottaa leipääkin pakkasesta vain viipaleen kerrallaan.

Anja Alangon, 77, jääkaappiin jää joskus nahistumaan salaattia, juuri muuta hävikkiä häneltä ei jää. Mutta isot pakkauskoot harmittavat häntä.

”Ennen vanhaanhan ei jäänyt mitään, koska ruoantähteet annettiin sioille”, Anja Alanko sanoo.

Enää se ei ole sallittua, koska elintarviketuotantoeläimille ei saa antaa eläinperäisiä elintarvikkeita kuten kalaa, lihaa, makkaraa, maitoa tai munaa. Eläintautien leviämisen estämiseksi jäteruoan käyttö on mahdollista nykyään vain turkiseläimille.

Jämien sukupuutto

Huomaan, että oma ruoan tuhlailuni vähenee heti, kun kiinnitän asiaan huomiota.

Käyn harvemmin kaupassa. Pakastan ylijäämiä, nyt pakastimeen mahtuu taas tavaraa. Paistan nahistuneen salaatin munakkaaseen.

Kun löydän jääkaapistani kerman, jonka parasta ennen päiväys oli kuukausi sitten, en heti heitä sitä pois. Avaan purkin, maistan ja huomaan, että kas, sehän on yhä ihan hyvää.

Käytän sen kaalilaatikkoon, lisään sinne myös yhtä vanhan hapankaalin. Ruoasta tulee parempaa kuin koskaan.

Löydän hävikkiaiheiselta Saa syödä -nettisivustolta ohjelman, johon syötetään lista jääkaapista löytyvistä raaka-aineista. Ohjelma kertoo, mitä ruokalajeja niistä voisi valmistaa.

Innostun palvelusta niin, että alan jo harmitella, että jämäruoka loppuu jääkaapistani.

Olin ennen sitä mieltä, että koska en omista autoa ja elän muutenkin säästeliäästi, en pihistele ruoasta. Nyt ymmärrän, ettei ole mitään järkeä ostaa laadukasta ruokaa, jos iso osa siitä päätyy jäteastiaan.

Jokainen suomalainen heittää keskimäärin 125 euroa vuodessa roskiin ruokana. Tuolla summalla nauttisin lempiravintolassani sorsapaistia punaviinin kera viisi kertaa vuodessa.

Tästä eteenpäin aion nauttiakin.

Syyt ruuan poisheitolle:

Pilaantunut 29%

Päiväys vanhentunut 19%

Jäi lautas- tähteeksi 14 %

Ruokaa valmistettiin liikaa 13%

Ei haluttu syödä enää 10 %

Ruoka ei näytä pilaantuneelta, mutta ei haluta ottaa riskiä 9%

Muut syyt 6 %

Ruokahävikin lähteet:

Kotitaloudet 35%

Teollisuus 27%

Ravitsemuspalvelut 20%

Kauppa 18%

Lähde: Luke, Foodspill raportti, Silvennoinen ym. 2012.

X