Suomessako paapotaan irtisanottuja? Keski-Euroopassa potkut saanut nettoaa – jopa 200 000 euroa
Eri maiden erot irtisanomissuojan suhteen pohjaavat katolisen ja luterilaisen kulttuurin eroihin.
Potkut tuli, miten käy? Keski- ja Etelä-Euroopassa työnantajan ajatellaan pitävän työntekijöistään huolta kuin isän perheestään. Luterilaisissa maissa jokainen pitää huolen itsestään, ja jos ei pidä, hyvinvointivaltio pitää.
Suomalainen irtisanomissuoja on Eurooppalaista keskitasoa – tai sitä huonompi. Vastaus riippuu siitä, keneltä kysyy.
Työntekijäjärjestön näkökulmasta Suomessa irtisanominen on suoraviivaista ja helppoa.
”Jos työnantaja pystyy määrittelemään, että työt ovat vähissä, niin muuta ei Suomessa tarvita. Esimerkiksi Ranskassa irtisanominen on niin sanottu viimesijainen keino”, SAK:n ja ammattiliittojen EU-edunvalvontaprojektin asiantuntija Jari Hellsten sanoo.
Elinkeinoelämän vinkkelistä Suomessa ei ole ihan näin helppoa irtisanoa.
”Irtisanomiselle pitää olla aina laillinen peruste. Pienyrityksistä tulee jatkuvasti viestiä, että kynnys irtisanoa epäsopiva työntekijä on liian korkealla”, Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) työmarkkinoihin erikoistunut lakiasianjohtaja Markus Äimälä sanoo.
”Suomalainen erityispiirre on myös pitkä yt-prosessi, joka voi olla tuotantovaikeuksissa kamppailevalle yritykselle kallis.”
Halpa itä, kallis etelä
Karkeasti luokitellen irtisanominen on halpaa Itä-Euroopan maissa, kalliimpaa Länsi-Euroopassa. Kalleinta se on Välimeren maissa, kuten Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa, vaikka näissä maissa on viime vuosina talouskriisin myötä leikattu irtisanomiskorvauksia.
Pohjoismaat sijoittuvat halvan ja kalliin välimaastoon. Pari vuotta sitten talousjärjestö OECD vertaili vakituisten työntekijöiden turvaa irtisanomissa. Suomi sijoittui 34:n maan vertailussa keskiarvon alapuolelle, sijalle 12. OECD:n vertailussa 22 maassa oli parempi turva kuin meillä.
Euroopan maiden irtisanomissuojien suoraviivainen vertailu on hankalaa, koska ne perustuvat erilaisille järjestelmille ja lähestymistavoille ja poikkeavat yksityiskohdissa suuresti toisistaan.
Koko Euroopalle yhteisiä periaatteita löytyy kuitenkin kaksi.
Irtisanomisaikaa ei kaikkialla
Yksi koko Eurooppaa koskeva periaate on irtisanomisaika.
”Tämä ei ole globaalisti itsestäänselvyys. Esimerkiksi USA:ssa voi yleensä irtisanoa ilman irtisanomisaikaa. On Suomessakin tosin tilanteita, joissa työpaikasta on lähdettävä heti. Ovi käy varmasti saman tien, jos mottaat työnantajaa”, Äimälä sanoo.
Toinen koko Euroopalle yhteinen piirre on irtisanomisperusteet, jotka jaetaan tuotannollis-taloudellisiin ja työntekijästä johtuviin. Työnantaja voidaan myös haastaa oikeuteen ja tuomita maksamaan työntekijälle korvaus laittomasta irtisanomisesta.
”Tosin tuomioistuimet eivät lähtökohtaisesti arvioi laillisuutta liiketaloudellisen järkevyyden kannalta vaan puntaroivat sitä, aiheuttiko irtisanomisen työn vähyys”, EK:n Äimälä sanoo.
Erojen taustalla kirkko
Iso ero eurooppalaisissa irtisanomissuojassa on siinä, maksetaanko työntekijälle irtisanomiskorvausta vai ei. Keski- ja Etelä-Euroopassa maksetaan lakisääteisiä korvauksia, Pohjoismaissa ei.
Järjestelmien erot pohjaavat katolisen ja luterilaisen kulttuurin eroihin.
Keski- ja Etelä-Euroopassa vanha katolinen ajattelutapa näkyy siinä, että työnantajan ajatellaan pitävän työntekijöistään huolta kuin isän perheestään. Erorahojen suuruus vaihtelee kuten myös se, ovatko ne lakisääteisiä vai työehtosopimuksissa määriteltyjä. Suuret yritykset maksavat usein korkeampia korvauksia kuin laki edellyttäisi.
Luterilaisessa kulttuurissa jokainen on oman onnensa seppä – ja hyvinvointivaltio hoitaa loput. Erorahoja ei makseta.
Tämä periaate on hieman liudentunut.
”1990-luvun alkupuolella pankeissa ja vakuutuslaitoksissa maksettiin irtisanomispaketteja. Käytäntö levisi jonkin verran teollisuuteen, Nokia tunnetuimpana esimerkkinä. Nokian Suomessa maksamat korvaukset jäivät kuitenkin selvästi alle sen, mitä se maksoi esimerkiksi Saksassa tehtaansa lopettamisesta”, SAK:n Hellsten sanoo.
87 000–200 000 euron korvauksia
Saksassa karkeasti määritelty vähimmäiskorvaus irtisanomisesta on kahden viikon palkka työvuotta kohti.
”Suuret yritykset maksavat runsaasti enemmän”, Hellsten sanoo.
Etelä-Euroopassa mennään samoilla kaavoilla. Minimikorvaus muodostuu viikon–kahden palkasta per työssäolovuosi.
Seitsemän vuotta sitten Nokia joutui maksamaan Saksassa Bochumin-tehtaan lopettamisesta keskimäärin 87 000 euron korvauksen kullekin työntekijälle. Korkeimmat korvaukset olivat 200 000 euroa.
SAK toivoo Suomeen samantyyppisiä eropaketteja, joita Keski-Euroopassa nautitaan.
”Nyt hallitus esittää kuukauden tai puolentoista kuukauden palkkaa pakkolakipaketin kylkeen. Se ei ole ihan sitä, mitä toivomme”, Hellsten sanoo.
EK:n mielestä irtisanomissuojaa ei ole tarvetta muuttaa.
Sen näkövinkkelistä korkea irtisanomissuoja vain jäykistää työmarkkinoita. Yritykset eivät rekrytoi, jos työvoimasta on kallista päästä laskusuhdanteessa eroon, eivätkä työntekijät vaihda helposti työpaikkoja.
”Mitä helpompaa irtisanominen on, sitä sujuvammin väkeä siirtyy uusin nouseviin yrityksiin vanhoilta alamäessä olevilta aloilta. Se edesauttaa talouden rakennemuutosta”, Äimälä sanoo.
Onko SAK:n mielestä helpossa irtisanomisessa kansantalouden kannalta mitään hyvää?
”En ole miettinyt”, Hellsten sanoo.