Kuinka monta viiksikarvaa on mursulla?

Aika kuluu. Koht´sillään on Antti Petteri Orponkin hallitus istunut sata päivää. Se on kuulemma aika, jolloin uuden pomon on viimeistään pitänyt niin politiikassa kuin liike-elämässäkin näyttää, missä kaappi seisoo.

Jos niin ei ole käynyt, sitten se ei enää onnistu.

No, missä se kaappi seisoo?

Orava osaa asiansa

Moni puu ainakin lakkasi seisomasta, kun syysmyrsky Varpu pyyhkäisi Suomen yli. Se oli jokavuotinen varoitus. Myrskyjen – ja ilmaston – kanssa ei ole leikkimistä.

Talveen varautuminen taas on taiteen laji.

Koikkalainen seurasi, kuinka orava systemaattisesti tyhjensi tammen terhoistaan. Terhakasti se kipusi monta kertaa puun lehvistöön, haki haluamansa ja pinkaisi vauhdilla alas.

Jonnekin se saaliinsa vei. Tietoa ei ole, löytääkö se kätköt pakkasilla. Jos ei, niin  henkikulta voi mennä.

Sotia maailmassa riittää

Rajaton on ihmisen, luomakunnan kruunun, mielikuvitus. Kekseliäisyyttä riittää ja loputonta toimintatarmoa, kun sotatantereille lähdetään.  Hintaakaan ei kysy kukaan silloin, kun tartutaan kättä pidempään.

Mitä niitä taas onkaan, maailman kriisipesäkkeitä.

Koikkalainen ei edes yritä luetella, missä paraikaa käydään toinen toistansa verisempiä sotia.

Niitä on paljon. Kahden käden sormet eivät niitä laskettaessa pitkälle riitä.

Vuoristo-Karabahissa tapahtuu

Tuorein sotanäyttämö on Vuoristo-Karabah, Kaukasuksen jäätynyt konflikti. Siellä uhittelevat toisilleen Azerbaidžan ja Armenia. Seassa on Venäjä.

Sotilaskolonnat kulkevat pölyisiä vuoristoteitä. Sotilaitten ja siviilien päänkuoria aukeaa, raajoja murskautuu ja ihmisiä katoaa jälkiä jättämättä maailman tuuliin.

Tässäkin tapauksessa on turha udella sodan syitä. On syvää etnistä uhkaa, kansalliskiihkoa, miesmuistoisia pelkoja ja vihoja, halua ratkaista lopullisesti ikivanhat riidat.

Kuuliko Koikkalainen oikein? Sanoiko joku hennolla äänellä hienon sanan diplomatia?

Ei kuullut.  Diplomatia ja vanhat sopimukset ovat Kaukasuksellakin pelkkää paperia silloin, kun aseet alkavat puhua.

Mursun uusi tuleminen

Kesän 2022 uutinen oli Haminan mursu. Nyt tarina on loppu.

Mursu roikkuu täytettynä Luonnontieteelisen museon aulassa Helsingissä.

Mursu lähti matkaan kotivesiltään Jäämereltä. Lopulta se ajautui nääntyneenä Suomenlahden rannoille.

Nyt se on museon uusi vetonaula. Mursun konservointi on tarkkuutta vaativa suururakka. Mursulla on tekohampaat, mutta koreat viiksikarvat ovat aidot. Niitä on 436.

Eläessään mursu hankki viiksien avulla jokapäiväiset simpukkansa.

Älä kysy, kuinka monta kiloa päivässä. Koikkalainen ei tiedä.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.