Ukrainalaisten kärsimykselle ei loppua näy, kun Venäjä tuhoaa naapurimaansa infrastruktuuria

Ei kanna Suomeen tykkien jyly, ei rakettien pauke eikä ohjusten suhina, kun Venäjä tuhoaa Ukrainassa suvereenin naapurimaansa infrastruktuuria tavalla, jota on hyvin vaikea ymmärtää.

Käytännössä se tarkoittaa, että talvella voi Ukrainassa olla kylmä. Vettä ei tule eikä sähköä ja lämmityksen laitakin on niin ja näin.

Vladimir Putin jatkaa miehitettyjen alueiden väestön pakkosiirtoja. Itäiseen Ukrainaan on myös julistettu sotatila.

Putinin logiikassa mättää. Sotatila on väärä termi. Oikea on erikoisoperaatiotila. Sisältö on molemmissa sama: ukrainalaiset joutuvat entistä tiukempaan ja mielivaltaisempaan puristukseen.

Korkea aika olisi puhua jostain muusta, mutta yhden miehen päähänpinttymästä käynnistynyt sekopäinen hyökkäyssota jatkuu, ja Ukraina rimpuilee sinnikkäästi vastaan.

Ihmisten kärsimykselle ei loppua näy. Venäjän kansa alistuu tyranniaan, ja kehnosti varustellut ­venäläisjoukot rämpivät ­vilua ja nälkää kärsien Ukrainan lohduttomassa syyskurassa. Rintamat jähmettyvät paikoilleen, eikä ennen kevättä nähdä merkkiäkään sodan loppumisesta.

”Jossain päissä pitäisi nyt kellojen kilistä”

Symbolisesti hyvin kuvaava on paikallislehti Kankaanpään Seudun viikolla uutisoima kiinteistökauppa. Lehti kertoi, että ”venäläiset tai venäläistaustaiset” ostajat ovat hankkimassa omistukseensa entistä Lehikon vanhainkotia.

Tyhjillään ollut vanhain­koti sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Niinisalon ­varuskunnasta ja Pohjankankaan ampuma-alueesta.

Joissain päissä pitäisi nyt kellojen kilistä.

Koikkalaista kiinnostavat ostoksen yksityiskohdat. Entisessä vanhainkodissa on Kankaanpään Seudun mukaan yli sata huonetta, noin 40 vessaa tai kylpyhuonetta ja suurtalouskeittiö.

Parasta listalla on ruumishuone.

Ruumishuoneet ovat olleet viime aikoina hyvin kysyttyjä Venäjän sotatantereilla. Niistä on ollut suorastaan huutava pula.

Lue myös: Venäjän valtaeliittiin kytkeytyvät liikemiehet ostivat hotellikiinteistön Saarijärvellä – Näin kultainen EU-passi sinetöi sekavan kiinteistökaupan

Matti Nykäsen jalanjäljillä

Maailman paras mäkihyppääjä Matti Nykänen poistui keskuudestamme lähes neljä vuotta sitten. Hänen muistomerkkinsäkin on jo ehditty useampaan kertaan kehua ja haukkua.

Ilmojen halki kulkee ­silti yhä lentomestarin tie. ­Miestä ei enää ole, mutta ­hänen lennokkaat ajatuksensa ­elävät.

Tätä Nykäs-viisautta ei Koikkalainen ollutkaan ennen kuullut. Se oli viikolla Kauppalehdessä.

”En mene siihen lankaan, että alkaisin haalia omai­suutta.”

Nykästä siteerasi ja hänen jalanjäljillään oli kouvolalainen kauramiljonääri Raino Kukkonen, menestynyt bisnesmies.

”Asun järven rannalla, en halua isoja veneitä enkä ­halua pröystäillä. Jos ei S-sarjan Mersua lasketa.”