Vuoristo-Karabahista ei kärsimys lopu, kun armenialainen vähemmistö jättää Azerbaidžaniin kuuluvaa tuhatvuotista asujaimistoaan

Perkele! Hyvin alkoi tämäkin päivä. Kello oli jo 3.35, kun Koikkalainen kävi kopistelemassa postilaatikkoa. Se oli tyhjä.

Ei ollut kopassa Hämeen Sanomia eikä Helsingin Sanomia. Tähän saakka ne ovat olleet miesmuistoisen ajan laatikossa takuuvarmasti paljon varhemmin.

Tätä on meidän aamuihmisten arki. Kehitys kehittyy taas. Lujaa takapakkia.

Jossain on varmasti jo Koikkalaisen huomaamatta kerrottu, että ”jakelupalveluamme kehitetään”. ”Jatkossa saat lehtesi jo kello 6.30 tai viimeistään kello 7.00. Hyviä lukuhetkiä!”

Jo 120 000 uutta pakolaista?

Syvältä kouraisi, mutta eipä narista pienistä. Viime viikolla Koikkalainen lausui pari sanaa Vuoristo-Karabahin kriisistä. Siellä ei tule nyt aamun eikä illankaan lehtiä eikä vettä eikä lämpöä eikä lääkkeitä eikä ruuan murustakaan, kun alueen armenialainen vähemmistö kiireellä jättää Azerbaidžaniin kuuluvaa tuhatvuotista asujaimistoaan.

Armeniaan siirtyvien pakolaisten kokonaismäärä voi olla jopa yli 120 000. Tähän – 28. syyskuuta 2023 – mennessä lähtijöitä on ollut jo 60 000.

Se on iso rasite 2,8 miljoonan asukkaan maalle.

Järkyttävä katastrofi

Kakistelematta Koikkalainen myöntää, että pakolaisten murheet ovat täysin toista tasoa kuin aamun puuttuvat lehdet.

Katastrofia voi havainnollistaa vaikkapa sillä, että kun karjalaisten oli jatkosodan jälkeen lähdettävä kodeistaan Suomen nykyrajojen sisäpuolelle, niin koko joukon suuruus oli yli 400 000 henkeä.

Sen itkun, parun, tuskan, hädän ja suunnattoman ikävän määrää ei pysty kukaan kuvaamaan. Se pysyy lähtijän sydämessä hänen elämänsä loppuun saakka.

Tuntematon Vuoristo-Karabah ja Kaukasus

Vuoristo-Karabah ei taida sanoa tavalliselle suomalaiselle paljoakaan. Se on korkeintaan jokin korkeaan ikään elävien Kaukasuksen asukkaiden hämärä kummajainen.

Koikkalainen sai ystävälliseltä ja uskolliselta lukijaltaan alueesta ja siellä asuvien kansojen historiasta seikkaperäisen selvityksen.

Kun selonteko on kuitenkin yli 5 000 merkkiä pitkä, niin Koikkalainen jättää sen nyt valitettavasti pränttäämättä lehteen. Tekstiä piisaisi ainakin kuuden normaalin Koikkalaisen palstan täyttämiseen, joten pakko se on jättää väliin.

Muutosneuvotteluja pukkaa

Vuoristo-Karabahin tilanteen kommentoija päättää viestinsä kylmiin, mutta täyttä totta oleviin sanoihin.

”Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.”

Näin se on. Vuoristo-Karabahin tapauksessa kirjaimellisesti. Ei sieltä eikä maailmasta kärsimys lopu.

Kotomaa on syksyinen. Ruskaa, suppilovahveroa ja muutosneuvotteluja pukkaa.

Tässäpä päällimmäiset. Ruska ja sienet käyvät, mutta muutosneuvotteluilla ei olisi niin väliä.

Ei tämä hyvältä näytä.

Lue kaikki Koikkalaisen pakinat tästä.