Verner Järvinen heitti olympiakultaa Ateenassa vuonna 1906 – Näin myös kiekonheittäjän pojat Matti, Akilles ja Kalle menestyivät yleisurheilussa

Verner Järvinen, rautatieläinen, oli väkivahva mies, niin vahva, että nosteli vaunut ja veturit raiteille takaisin, jos ne sattuivat kiskoilta suistumaan.

Niin kerrottiin ja saattoipa puheisiin uskoakin.

Väkikapulan vetämisessä ei Järvinen voittajaansa löytänyt, eipä liioin painiessaan kilpaa sirkuksessa tai työntäessään kuulaa tai heittäessään kiekkoa.

Järvinen oli kiinnostunut myös antiikin historiasta. Niinpä hän ei olisi parempaa voinut toivoa kuin mitä tapahtui vuonna 1906. Hän oli näet yksi niistä neljästä, jotka Suomesta lähetettiin Ateenan ns. väliolympialaisiin.

Järvisen ihailun kohde oli spartalainen sotapäällikkö Leonidas. Taistelussa persialaisia vastaan Leonidasta oli peloteltu vihollisia olevan niin paljon, että heidän nuolensa pimentävät auringon. Leonidas oli vastannut, että silloinhan saamme taistella varjossa.

Niin oli tapahtunut 480 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

Ateenan väliolympialaisten päänäyttämö vuonna 1906 oli Panathinaiko-stadion, joka uudistettuna on yksi Ateenan suosituista nähtävyyksistä. Se oli vuoden 2004 olympiakisojen maratonjuoksun maalipaikka. © Suomen Urheilumuseo

Pitkä matka läpi Euroopan Ateenan väliolympialaisiin

Matka Ateenaan alkoi huhtikuun puolivälissä Hangosta, mistä laiva vei miehet Kööpenhaminaan ja sen jälkeen juna Berliinin, Wienin ja Budapestin kautta yhä etelämmäs. Nälkä ei päässyt yllättämään, sillä miehillä oli laukuissaan ruisleipää, voita ja lampaankäpälää.

Kun veturi veti vaunujonon Balkanin niemimaalle, Verner Järvinen valpastui. Balkanilaiset olivat kuulemma taitavia kurkunleikkaajia.

Saloniki oli Kreikan raja-asema. Siellä rajavartijat ottivat passit tarkistettaviksi, mutta niitä ei palautettu: mongerrusta, käsien levittelyä, kulmakarvojen kohottelua. Passit palautettiin vasta Salonikin satamassa, mistä lähti laiva kohti Ateenan satamakaupunkia Pireusta.

Satamassa kantajat yrittivät tarttua Järvisen laukkuihin. Kolmannen yrittäjän hän töytäisi nurin niskoin satamalaiturille. Laivamatkan ajan hän nukkui ruokasalin pöydällä tai sen alla. Päässään hänellä oli punainen turkkilainen fetsi, ja kuorsaus oli jykevää.

Kaikki alkoi kääntyä paremmaksi, kun suomalaiset pääsivät Ateenaan. Akropolis-kukkula temppeleineen hohti valkoisena, ilma oli suloisen lämmin ja ilmaisia olivat niin ruoka kuin asuntokin.

Suomalaisen yleisurheilijan ensimmäinen olympiavoitto

Kisojen avauspäivänä joukkueet marssivat maansa lipun jäljessä. Suomalaisilla oli mukanaan sinivalkolippu, mutta Venäjän Ateenan konsuli kielsi sen käytön. Ei Suomi ollut itsenäinen maa vaan osa Venäjää.

Verner Järvisen uran kohokohta osui vapunpäivään. Silloin hän voitti korokkeelta ja vauhditta suoritetun ns. antiikkisen kiekonheiton 50 000 katsojan edessä. Saavutusta on tapana pitää ensimmäisenä suomalaisen yleisurheilijan olympia­voittona.

Verner Järvinen ei palannut muiden suomalaisten kanssa kotimaahan. Hän vietti pitkän päivän Akropolis-kukkulalla ja matkusti laivalla Korintin kanavan ja Patraksen satamakaupungin kautta kohti Korfun saarta. Matkaseurakseen ja mesenaatikseen hän oli saanut kielitaitoisen Kreikassa asuvan suomalaisen liikemiehen.

Kiertomatka huipentui Roomaan. Järvinen istui amfiteatteri Colosseumin kivisillä penkkiriveillä ja siirsi ajatuksensa parin vuosituhannen taakse. Silloin olivat Colosseumin hiekalla gladiaattorit taistelleet sekä toi­siaan että villieläimiä vastaan. Kovin häntä liikutti, mitä keisarin aition eteen pysähtyneet taistelijat tapasivat sanoa:

”Ave Caesar, morituri te salutant.” (Terve keisari, kohti kuolemaansa kulkevat tervehtivät sinua.)

Roomasta junan piti viedä Verner Järvinen suoraan Berliiniin ja kohti kotimaata. Samassa vaunussa matkannut italialaisseurue yritti Milanossa saada eksoottisen voimamiehen mukaansa Ranskan junaan. Järvinen karjahti: ”Berliin – Finland!” Asemalaiturilla seissyt konduktööri pelasti hänet takaisin Berliinin junaan.

Hangon satamassa astui laivasta reissussa rähjääntynyt mies. Verner Järvinen palasi kotiin 20. toukokuuta.

Keihäänheittäjä Matti Järvinen teki maailmanennätyksen

Verner Järvisen kolme poikaa lähtivät olympiamatkalle 26 vuotta myöhemmin. Yksi heistä oli saanut etunimensä isän ihaileman antiikin kreikkalaisen sankarin Akilleen mukaan.

Olympiakaupunki oli Los Angeles heinäkuussa 1932. Euroopasta oli sinne pitkä taival. Ei riittänyt laivamatka yli Atlantin valtameren. Oli ylitettävä myös Pohjois-Amerikan manner idästä länteen.

Ja se oli tehtävä junalla.

Laivalla piti saada aika jotenkin kulumaan. Kärkijoukon yli Atlantin vienyt s/s Mauretania viivyi matkalla runsaan viikon, pääjoukon kuljettanut s/s Drottningholm yhdeksän vuorokautta.

Matkan aikana kilpailtiin muun muassa siitä, kuka osaa sijoittaa kannelle piirretylle isokokoiselle sialle saparon lähimmäs sen oikeata paikkaa. Ja silmät sidottuina.

Kilpailun voitti keihäänheiton ME-mies Matti Järvinen, joka piirsi saparon suoraan sian takajalkojen väliin. Ylituomari Tahko Pihkala totesi, että väärään meni niin kuin entiseltä mieheltä.

Järvinen ei jäänyt vastausta vaille: ”Missäs sinulla sitten mahtaa saparo olla.”

Naurua riitti.

Santa Fe -rautatieyhtiö antoi Suomen olympiajoukkueen käyttöön omat vaunut. Kansasin ja Uuden Meksikon aukeilla lämpömittarin elohopea kipusi 35–40 asteeseen. Herätessä olivat suut ja sieraimet täynnään ikkunoiden rakosista tunkeutunutta hienoa hiekkaa.

Pelkät lyhyet urheiluhousut oli miehillä yllään myös aterioiden aikana. Tahko Pihkala totesi narisevalla falsettiäänellään: ”Pian joku murkinoi tietysti pelkkä postimerkki napansa päällä.”

Pitkät jaksot juna halkoi puutonta ja kulottunutta heinäaavikkoa. Siellä täällä radan varressa vilahti ohi naudan raato ja kojoottien vaalenneita luita. Kaikki tungeksivat vaunun ikkunoihin ihmettelemään.

Pääjoukko saapui perille 19. heinäkuuta. Junamatka oli kestänyt yli kolme, koko matka hieman runsaat 16 vuoro­kautta.

Matti Järvinen (kesk.), Matti Sippala (vas.) ja Eino Penttilä toivat Suomelle kolmoisvoiton Los Angelesin olympialaisista. © Suomen Urheilumuseo

Kalle Järvinen oli kuulantyöntäjä ja Akilles Järvinen kymmenottelija

Ensimmäisenä veljeksistä pääsi kilpailemaan Kalle Järvinen. Yli 100 000 katsojan Memorial Coliseum -stadionin puitteet taisivat olla hänelle jopa liian mahtavat. Paras kuulakaari kantoi vain 14,63. Ennen viimeistä työntöä hänelle annettiin konjakkiryyppy. Se ei auttanut.

Matti Järvisen kuudesta keihäskaaresta peräti viisi kantoi yli 70 metrin. Sarja oli kaikkien aikojen kovin. Vaan olihan lajin maailmanennätys 74,02 hänen nimissään. Suomen kolmoisvoitto oli täyttä totta: hopeaa Matti Sippala, pronssia Eino Penttilä.

Kymmenottelija Akilles Järvinen taisteli voitosta ja juoksi viimeisen lajin 1 500 metrin samassa erässä ottelua johtavan amerikkalaisen Jim Bauschin kanssa. Kun Järvinen ylitti maaliviivan, Bausch lähestyi vasta takakaarretta. Vaikka hän tuli maaliin vasta 30 sekuntia Järvisen jälkeen, se riitti olympiavoittoon: Bausch 8 462 pistettä, Järvinen 8 292 pistettä.

Paluumatkalla juna pysähtyi Grand Canyonin jokilaakson reunamille. Halukkaat saisivat laskeutua muulikyydillä kanjonin pohjalle. Juna odottaisi mutta ei loputtomiin.

Akilles Järvinen, Eino Penttilä ja Paavo Yrjölä lähtivät jalan rotkon pohjalle vievää siksakpolkua myöten. Jos voimat uupuisivat, voisi palata takaisin köysiradalla.

Alhaalla miehet kalpenivat. Köysirata ei ollut käytössä. Nousu ylös oli rankka. Miehet kiipesivät ajoittain lähes suoraan ylöspäin. Aika alkoi käydä vähiin. Junan luona suomalaiskolmikko oli viitisen minuuttia ennen sen lähtöä.

Kotona Tampereella Isä-Verner kaappasi Akilles-poikaansa hartioista kiinni ja totesi, että hyvää työtä teit, hopeisen plootun toit.

”Joo mutta kyllä te isä heititte kiekkoo paremmin sillon, kun olitte mua kymmenen vuotta vanhempi.”

Akilles Järvisen parhaita lajeja Los Angelesin olympiakisoissa oli 110 metrin aitajuoksu. © Suomen Urheilumuseo

Keihäskilvan voitot Matti Järviselle Tokiossa, Nagoyassa, Osakassa ja Soulissa

Matti Järvinen valitsi pidemmän paluun. Hän matkasi laivalla neljän muun suomalaisen kanssa Havaijisaarten pääkaupunkiin Honoluluun, mistä matka jatkui yli Tyynen meren. Toisenlaista oli miehillä meno kuin entisajan löytöretkeilijöillä. Ei saanut keripukki ikeniä märkimään, ei täyttänyt suuonteloa paiseilla.

Japanissa ja Koreassa odotti kilpailukiertue.

Aikalaisten kertoman mukaan kukitetut hulatytöt olivat Honolulussa tanssineet lanteitaan keinuttaen. Tokiossa isäntien päät taipuivat vieraiden edessä varpaisiin asti.

Matti Järvisen täpötäydellä Jingu-stadionilla pitämä puhe sai huikeat suosionosoitukset. Tulkki oli lisännyt käännökseen ylimääräisen lauseen, jota toisteli:

”Mr Järvisen mielestä Japani on paljon, paljon kehittyneempi maa kuin Amerikka!”

Matti Järvinen voitti keihäskilvan niin Tokiossa, Nagoyassa, Osakassa kuin myös Soulissa – ja myös kuulantyönnön.

Matka jatkui Kiinan ja Singaporen kautta meritse kohti länttä. Laiva oli japanilainen. Ruokaa riitti niin kuin juomiakin – myös sake maistui. Matti Järvistä laulatti pitkin matkaa.

Suezin kanava oli portti Eurooppaan. Roomasta oli enää ”lyhyt” matka kotimaahan. Ja se sujui kuten aikanaan isä-Vernerillä – junalla. Suomen kamaralle Matti Järvinen astui 23. marraskuuta.

Verner Järvisen olympiamatka oli kestänyt runsaat viisi viikkoa, Matti Järvisen kesti yli neljä kuukautta.

Kyyhkysparvi päästettiin lentoon Los Angelesin olympiakisojen avajaisissa. Rauhaa symboloiva ele toteutettiin ensi kerran Antwerpenin olympialaisissa vuonna 1920. © Suomen Urheilumuseo

Lähteet: Aki Järvinen: Toralinnan Järviset (painamaton lähde); Heli Nironen: Isä-Järvisen elämäkerta; Eino Penttilä: Elämäni urheiluruutu (painamaton lähde); Lauri Santala: Olympialaiskisat Los Angelesissa 1932; Erkki Vettenniemi: Pohjolan helleenit.

Lue myös: Olympialaiset 1940 jäivät kisaamatta, kun kansat valitsivat urheilun sijaan sodan