Myyrmannin räjähdys jää osin ikuiseksi mysteeriksi – Miksi opiskelija Petri Gerdt räjäytti kotitekoisen pommin ostoskeskuksessa?

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Myyrmäen räjähdys 2002
Myyrmannin ostoskeskuksen pommi¬räjähdys muutti Suomea hetkessä, mutta kuinka paljon muuttui oikeasti? © Pekka Nieminen
Myyrmannin ostoskeskuksessa räjähtäneen pommin tekijän taustoja tutkinut Riku Rantala esittää, että sieltä löytyy Petri Gerdtin kokemus osattomuudesta. Surullista on, että syrjäytyminen on nykyään yhä karumpaa.

Lokakuussa 2002 Suomi muuttui yhdessä illassa odottamattomalla ja kauhealla tavalla. Silloin vantaalaisessa Myyrmannin ostoskeskuksessa räjähti pommi, joka surmasi seitsemän ihmistä ja ainakin 164 ihmistä haavoittui.

Pommin valmistajaksi selvisi 19-vuotias ammattikorkeakouluopiskelija Petri Gerdt.

Pommin räjähtäessä Gerdt kuoli välittömästi, joten teon täsmällinen tarkoitus ja tahallisuus jäävät ikuiseksi mysteeriksi.

Yhdestä asiasta Myyrmannin räjähdystä tutkinut toimittaja Riku Rantala on kuitenkin varma.

”Myyrmanni oli suomalaisen lintukodon loppu.”

Toimittaja Riku Rantala Myyrmannissa

Riku Rantala halusi selvittää Riku Siivosen kanssa tekemässä äänikirjassa pommiräjähdyksen syyt perin pohjin. © Tommi Tuomi

Ääni Myyrmannin räjähdyksen uhreille

Muun muassa Madventures-ohjelmasta tunnetun Riku Rantalan ja toimittaja Riku Siivosen käsikirjoittama audio­dokumentti Myyrmanni – kun maailmat räjähtivät ilmestyi äänikirjana lokakuussa, kun pommin räjähdyksestä tuli kuluneeksi kaksikymmentä vuotta.

Rantalan ja Siivosen haluna oli luoda kokonaisnäkemys siihen, mitä Myyrmannissa tapahtui, ja miten se vaikutti paitsi paikalla olleisiin myös koko Suomeen.

”Tavoite oli välttää sosiaaliporno ja kauheiden tapahtumien märehtiminen ja sen sijaan antaa ääni uhreille.”

Uhrien äänen ohella äänikirjan suuri teema on pohtia syrjään joutumista, sillä Petri Gerdt oli hyvin yksinäinen ja sosiaalisesti syrjäytetty.

Riku Rantala ei puhu pommi-iskusta vaan räjähdyksestä tai pommista. Syy sanavalintaan on se, ettei tähän päivään mennessä ole saavutettu täyttä varmuutta siitä, räjähtikö Gerdtin pommi tarkoituksella vai vahingossa. Jos tarkoituksella, kyse oli iskusta, mutta jos vahingossa, kyse oli jostain muusta.

”On selvää, että Petri Gerdt on räjähdyksestä ja sen aiheuttamista kuolonuhreista ja loukkaantumisista vastuussa ja syylli­nen, mutta emme saa koskaan varmuudella ­tietää, oliko se tahallinen vai tahaton ­räjäytys.”

Ambulanssit Myyrmäen ostoskeskuksessa 2002

© LEHTIKUVA / SEPPO SAMULI

Oliko Petri Gerdtin valmistamassa pommissa ajastin?

Petrin isä Armas Gerdt kirjoitti vuonna 2004 julkaistun kirjan Petrin matka Myyrmanniin. Siinä hän uskoo vahvasti, että Petrin ei ollut tarkoitus räjäyttää pommia kauppakeskuksessa vaan metsässä tai muulla syrjäisellä paikalla. Kirjan otteita audiodokumentissa tulkitsee näyttelijä Pekka Strang.

”Armas Gerdt syyttää tapahtuneesta paljon itseään, että miksi hän ei ole kyennyt tukemaan poikaansa riittävästi. Totta kai hän myös kaipaa hirveästi lastaan.”

Kirjassaan Armas Gerdt pohtii Myyrmanniin liittyviä tapahtumia hyvin analyyttisesti ja purkaa syitä teon tahallisuudelta. Toisaalta se puhuu Armaksen näkemystä vastaan, että pommi räjähti, kun Petri oli laittamassa reppuaan kauppakeskuksen roskikseen.

Sisäasiainministeriön asettaman tutkijaryhmän raportti kertoo, että Gerdtin pommissa oli ajastin.

”Jos asia on näin, silloin motiivi olisi ollut vain nähdä, että hän kykenee halutessaan aiheuttamaan aineellista tuhoa. Mutta jostain syystä reppu oli joka tapauksessa menossa roskikseen. Jos hän aikoi räjäyttää pommin jossain muualla, miksi hän olisi laittanut repun roskikseen?”

Pommin räjähdyksessä kuoli ja loukkaantui myös lapsia. Armas Gerdtin mukaan juuri se seikka tekee mahdottomaksi pommin tahallisen räjäyttämisen. Hän ei millään voi uskoa poikansa vahingoittaneen tarkoituksella lapsia.

Riku Rantala muistuttaa, että pohdinnat Petri Gerdtin motiiveista ja tarkoituksesta ovat pelkkää spekulaatiota.

”Kun pommiin oli laitettu ­hauleja, kyllä siinä on ollut tarkoituksena, että ne aiheuttavat jotain tuhoa. Tuntuu hir­veältä ajatella, että ne olisivat olleet nimenomaan ihmisiä varten.”

Myyrmannin räjähdys 2002 poliisi tutkivat

© Pekka Nieminen

Poliisi tutkii tuhoja Myyrmäen ostoskeskuksessa

© Jorma Pouta

Netti tarjosi seuraa ja tukea

Räjähdyksen jälkeen Petri Gerdtin perheen tietokoneet tutkittiin. Hänen keskustelufoorumeilla käyttämä englanninkielinen allekirjoitus viittasi siihen, että hän janosi jonkinlaista kostoa yhteiskunnalle.

”Toisaalta taas on hyvin tyypillistä, että nuori internettiin kirjoitellut mies etenkin tuohon aikaan käytti provosoivaa ja uhoavaa allekirjoitusta. Ja jos se ei loppujen lopuksi ole kovin tavatonta, voiko siitä päätellä mitään? Suurin osa samanlaisia allekirjoituksia käyttävistä kirjoittajista ei kuitenkaan tee mitään.”

Seuraa ja tukea Gerdt löysi vain internetkeskusteluista. Hän oli aktiivinen Kotikemia-nimisellä foorumilla, jossa keskustelivat pääasiassa kemiasta aidosti ja syvällisesti kiinnostuneet nuoret. Moni heistä harrasti kotikutoista räjäyttelyä.

”Se ei kai aivan tavattoman harvinaista ollut etenkään sellaisilla seuduilla, joilla oli vähän vähemmän ihmisiä. Ymmärtääk­seni tuohon aikaan oli suhteellisen tavallista, että nuoret pojat räjäyttelivät omatekoisia pommejaan metsiköissä ja hiekkakuopilla.”

Foorumilla Petri oli kertonut räjäytys­kokemuksistaan, ja kirjoitti metsissä räjäyttämistään pommeista, eikä hän ollut ainoa.

”Foorumilla oli kyse yhteisöstä, jossa jaettiin kokemuksia. Yhteisöllekin tuli yllä­tyksenä ja järkytyksenä, että nyt joku on räjäyttänyt pommin kauppakeskuksessa.”

Poliisi otti foorumin ylläpitäjän kiinni, ja hän oli alaikäinen poika, joka oli käyttänyt nimimerkkiä Einstein. Hän korosti, että syy Myyrmannin pommille ei ollut foorumissa, eikä Riku Rantalakaan usko syyn olevan netissä.

”Nykyään on vielä helpompaa löytää pommin ohjeet verkosta kuin silloin. Jos asia olisi kiinni vain ohjeiden löytymisestä, niin täällähän räjähtelisi jatkuvasti.”

”Luultavasti tätä ei olisi tapahtunut, jos Petri Gerdt ei olisi ollut niin kovasti syrjässä”

Petri Gerdt oli yksinäinen, syrjään joutunut poika, jolla ei ollut ystäviä.

”Inhimillisiä kontakteja perheen ulkopuolella oli kyllä jonkin verran, sillä hän kuului koripallojoukkueeseen ja oli räjähdystä edeltävänä kesänä ollut kesätöissä. Muutoin hän on ollut hyvin hiljainen, syrjässä ja syrjitty.”

Koripallojoukkueestakaan ei löytynyt sellaisia kavereita, joiden kanssa Gerdt olisi harrastuksen ulkopuolella viettänyt aikaa.

Riku Rantala ei sano Gerdtiä syrjäytyneeksi, koska hänen mielestä sana tarkoittaa, että henkilö itse olisi jollain lailla aktiivinen syrjäytymisessään.

”Meillä on paljon syrjässä olevia nuoria, mutta tuskin kukaan heistä ajattelee, että minäpä tästä syrjäydyn. Petri Gerdtin kohdalla voidaan puhua syrjäytetystä nuo­resta.”

Juuri se, syrjäytyminen, on Rantalan mukaan keskeisin oppi, jonka yhteiskunta voi Myyrmannin tapahtumista poimia vastaisuuden varalle.

”Luultavasti tätä ei olisi tapahtunut, jos Petri Gerdt ei olisi ollut niin kovasti syrjässä. Jokainen ihminen haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi, ja lopulta hän kyllä tuli nähdyksi ja kuulluksi.”

Myyrmannin kauppakeskuksen ulkopuolella uhreja muistetaan kynttilöillä ja erilaisilla korteilla.

© LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI

Tulevaisuudessa syrjäytyminen uhkaa yhä useampaa

Suomi on monilla mittareilla ollut useita vuosia peräkkäin maailman onnellisin maa, mikä Riku Rantalan mukaan vain alleviivaa syrjään joutumisen rajuutta.

Yhteiskunta on turvallisempi ja tasa-­arvoisempi kuin koskaan ennen.

”Kaikille asia ei ole näin. Suurin osa ihmisistä voi paremmin kuin koskaan, mutta samaan aikaan meillä on joukko ihmisiä, jotka ovat syrjemmässä kuin koskaan aiemmin.”

Nämä ihmiset ovat jääneet ikätovereihinsa verrattuna tosi pahasti jälkeen ja syrjään yhteiskunnassa.

”On tosi monimutkainen vyyhti, että miksi näin on käynyt, mutta se on silti totta ja aiheellinen asia pohdittavaksi päättäjille ja meille kaikille.”

Rantalan mielestä syrjäytyminen on juuri nyt rajumpaa kuin vaikkapa Myyrmannin räjähdyksen aikana.

”Nykyään syrjässä olemisen kokemukseen liittyy sosiaalisen median vaikutuksesta entistä vahvemmin vertailu siihen, miten muilla menee. Ja jos näyttää siltä, että muilla menee jatkuvasti paremmin, oma osattomuuden kokemus on entistä suurempi.”

Osattomuus johtaa yhteiskuntaan, jossa voi tapahtua pelottavia asioita.

”Se on yhteiskunta, jossa kaikki ihmiset eivät enää lainkaan ole samassa veneessä. Emme tosiasiassa ole koskaan olleet aivan kaikki samassa veneessä, mutta tulevaisuudessa sieltä uhkaa pudota yhä useampi.”

Mitä sitten tehdä osattomuuden ratkaisemiseksi?

Jos Riku Rantala saisi kaikki mahdolliset resurssit asiaan puuttumiseksi, hän kuuntelisi nuorisotutkijoiden, opetus- ja nuorisotyön ammattilaisten sekä nuorten itsensä ehdotuksia, ja toimisi niiden mukaan.

”Mutta ihan ensimmäinen askel on se, että meidän kaikkien täytyy oppia suuntaamaan empatiaa ja mielenkiintoa oman itsemme ja ydinperheemme ulkopuolelle muun muassa naapureihin, työkavereihin ja ylipäätään vastaan tuleviin ihmisiin.”

Lue myös: Helsingin kohutut teinijengit – Mitä nuorisoporukat etsivät kaduilta?

X