Neuvostoliiton nootti pelästytti 1961 – Nootilla varmistettiin Suomen ulkopoliittisen linjan jatkuminen

Jaa kaverilleTilaa Seura
© om-arkisto, kuvan väritys Taneli Kulo
Neuvostoliiton Suomelle antama nootti aiheutti pelkoa marraskuussa 1961. Nootissa esitettiin neuvotteluja ”toimenpiteistä molempien maiden rajojen puolustuksen varmistamiseksi”.

Suomen Moskovan suurlähettiläs Eero A. Wuori on saanut pyynnön tulla Neuvostoliiton ulkoministerin Andrei Gromykon puheille.

On lokakuun 30. päivä vuonna 1961. Tapaamispaikka on Gromykon työhuone ulkoministeriössä, minne suurlähettiläs Wuori saapuu aamupäivällä.

Ulkoministeri Gromyko luovuttaa Wuorelle kahdeksansivuisen kirjallisen nootin.

Nootissa viitataan ”Länsi-Saksan ja sen kanssa liitossa olevien valtioiden taholta ilmenevään sotilaalliseen uhkaan” ja esitetään sen johdosta neuvotteluja ”toimenpiteistä molempien maiden rajojen puolustuksen varmistamiseksi”.

Kekkonen menee uimaan

noottikriisi

Noottikriisi oli lokakuun 31. päivän sanomalehtien pääuutinen ympäri maata. ©LEHTIKUVA

Lokakuun 31. päivänä kaikki Suomen päivälehdet käsittelevät Gromykon ja Wuoren tapaamista. Lehdet tiivistävät nootin sisällön: Neuvostoliitto esittää Suomelle neuvotteluja maiden välisen ystävyys- ja avunantosopimuksen sotilaallisten artiklojen perusteella.

Monelta suomalaiselta nousee pala kurkkuun. Vain hieman runsas pari vuosikymmentä aikaisemmin he ovat saaneet lukea lehdistä ja kuulla radiosta, kuinka suomalainen valtuuskunta on kutsuttu Moskovaan neuvottelemaan sotilaallisesta avunantosopimuksesta. Yhteisymmärrystä ei synny, syttyy talvisota.

Presidentti Urho Kekkonen on nootin tullessa vierailulla Yhdysvalloissa. Vierailun virallinen osa on jo ohi. Kekkonen on puhunut Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa ja saanut tunnustuksen Suomen puolueettomuudelle.

Lokakuun 30. päivänä Kekkonen seurueineen on rentoutumassa Havaijin hiekkarannoilla Mauin saarella, minne hän saa puhelimitse tiedon nootista.

Kekkonen ei näytä mitenkään yllättyneeltä vaan menee uimaan. On täysi syy olettaa hänen olleen jo etukäteen tietoinen, että tietyn sisältöinen nootti on tulossa.

Pelkkää sattumaa ei liene myöskään se, että nootti annetaan samana päivänä, jolloin Neuvostoliitto räjäyttää Novaja Zemljan koealueella 50 megatonnin ydinpommin.

Vain runsas pari kuukautta aikaisemmin Itä-Saksa on alkanut rakentaa suurista betoniharkoista muuria Itä- ja Länsi-Berliinin välille. Ensi kertaa jaetun kaupungin armeijayksiköt ovat valmiit asettumaan toisiaan vastaan. Jännitteet aivan Euroopan sydämessä ovat pelottavasti voimistuneet.

Suurlähettiläs Wuori pohtii omassa muistiossaan nootin mahdollisia sotilaallisia syitä: ”Voidaanko ydinpommeja kantavat raketit tosiaan torjua toisilla raketeilla, jotka kuitenkin vaatisivat jonkun välimatkan pommien tavoitteiden etumaastossa? Onko siis Leningradin puolustamiseksi sotilaallisesti tarpeellista asentaa rakettiasemia Viipuria lännemmäksi eli Suomen alueelle?”

Peukaloruuvi löystyy

Kekkonen palaa kotimaahan 3. marraskuuta. Hän määrää ulkoministeri Ahti Karjalaisen matkustamaan Moskovaan. Karjalaisen pitää keskustella virkaveljensä Andrei Gromykon kanssa Neuvostoliiton nootista. Niin myös tapahtuu marraskuun 11. päivänä.

Keskustelujen päätteeksi julkaistaan kommunikea, jossa todetaan Neuvostoliiton havainneen, että poliittinen tilanne Suomessa on käynyt epävakaaksi.

Neuvostoliiton mukaan Suomessa on muodostunut tietty poliittinen ryhmittymä, joka pyrkii estämään nykyisen ulkopoliittisen linjan jatkumisen. Sen vuoksi se katsoo, että maiden kesken on ryhdyttävä välittömästi sotilaallisiin neuvotteluihin.

Kommunikean loppuosassa peukaloruuvi löystyy: sotilaalliset neuvottelut eivät kuitenkaan ole tarpeellisia, jos Neuvostoliitto saa varmuuden siitä, että Suomen ulkopoliittinen vakaus jatkuu ja ettei mikään tule estämään Suomen ja Neuvostoliiton ystävällisten suhteiden kehitystä.

Kotimaahan palattuaan Karjalainen raportoi Kekkoselle Moskovan matkastaan. Lähes heti sen jälkeen Kekkonen hajottaa eduskunnan 14. marraskuuta ja määrää eduskuntavaalit pidettäviksi helmikuussa.

Presidentin vaalit ovat maaliskuussa. SDP on valinnut ehdokkaakseen oikeuskansleri Olavi Hongan. Hänen ympärillään on muodostunut Neuvostoliiton karsastama poliittinen ryhmittymä. Ei tarvitse olla selvänäkijä nähdäkseen selvästi, mistä nootissa on kysymys.

Suurlähettiläs saa vihjeen

Suurlähettiläs Wuori saapuu Moskovasta Helsinkiin marraskuun 17. päivän iltakoneella.

Wuori on mukana myöhään samana iltana Tamminiemessä pidetyssä neuvottelussa. Muut kolme ovat presidentti Kekkonen, pääministeri Martti Miettunen ja ulkoministeri Ahti Karjalainen.

Wuori kertoo saaneensa vihjeen, että Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov tapaisi mielellään presidentti Kekkosen. Uutinen saa Kekkosen myhäilemään.

noottikriisi

Noottikriisin tärkeitä hahmoja: Nikita Hruštšov (vas.), Urho Kekkonen ja Ahti Karjalainen. ©LEHTIKUVA

Kekkonen on hyvää pataa Hruštšovin kanssa, joka oli tehnyt valtiovierailun Suomeen 1957. Tamminiemen saunassa on vierailun aikana vihdottu kesäisenä yönä leppeissä tunnelmissa, vaikka Hruštšov olikin pitkään miettinyt, voiko alaston mies edustaa suurvaltaa jonkun toisen alastoman miehen ja vieläpä porvarillisen maailman edustajan kanssa.

Hruštšov on rauhoittunut, kun hän on saanut suuret satiiniset uimahousut – tai mitkä ne sitten ovatkaan. Ei ole helppoa löytää lyhyelle, pienelle ja paksulle miehelle riittävän suuria saunahousuja.

Päätöksen matkasta Hruštšovin luo presidentti Kekkonen junailee mutkan kautta. Suomen hallitus pyytää häntä suostumaan pyyntöön. Kekkonen toki suostuu, kun hallitus sellaista ehdottaa. Ja onhan syytä päästää Suomen kansa huokaisemaan helpotuksesta.

Matka Novosibirskiin

Presidentti Urho Kekkosta odottaa pitkä matka. Hänen on matkattava Novosibirskiin, missä Hruštšov on virkamatkalla marraskuun loppupuolella. Tapaaminen sovitaan marraskuun 24. päiväksi.

Kekkonen ei lähde seurueineen matkaan Helsingistä vaan junalla vasta Luumäen asemalta läheltä Lappeenrantaa. Noottikriisin ympärillä kihisee ja kohisee koko Suomi. Hän ei halua joutua lehdistön kysymysten ristituleen.

Juna vie Kekkosen Moskovaan, mistä matka jatkuu erikoislennolla Novosibirskiin, joka sijaitsee Ural-vuoriston toisella puolella Siperiassa. Sinne on Helsingistä linnuntietä 3 391 kilometriä. Hruštšov saapuu Novosibirskiin aamujunalla Kazakstanin Tselinogradista.

Kekkonen ja Hruštšov tapaavat toisensa kahden kesken. Mukana on vain venäläinen tulkki. Missään vaiheessa mukana ei ole armeijan edustajia.

Keskustelut sujuvat ilman kitkaa. Hruštšovin tiedetään sanoneen: ”Niin kauan kuin te, gospodin Kekkonen, johdatte Suomea, me täällä luotamme Suomeen vaikka silmät suljettuina.”

Marraskuun 25. päivänä julkistetaan virallinen tiedote Novosibirskin neuvotteluista. Tiedotteen mukaan Neuvostoliitto on valmis luopumaan YYA-sopimuksen edellyttämistä sotilaallisista neuvotteluista.

Hruštšov ei neuvottele päätöksestä Neuvostoliiton sotavoimien ylimmän johdon kanssa, koska kriisin käsikirjoitus on jo etukäteen laadittu.

Oikeuskansleri Olavi Honka luopuu ehdokkuudestaan presidentinvaaleissa.

Juhlava paluu

Presidentti Kekkonen piti Novosibirskistä palattuaan rauhoittavan televisiopuheen Suomen kansalle. ©LEHTIKUVA

Presidentti Kekkonen palaa Suomeen junalla Moskovasta. Helsingin asemalla hänet otetaan vastaan juhlavin sotilaallisin menoin. Uutisfilmin mukaan virallisten vastaanottajien lisäksi häntä oli toivottamassa tervetulleeksi kotiin lähes kymmentuhantinen kansanjoukko. Hän on päästänyt Suomen pinteestä.

Kekkonen valitaan presidentiksi uudelleen maaliskuussa 1962. Hän saa jo ensimmäisellä äänestyskierroksella 199 valitsijamiestä 300 mahdollisesta.

Kolme vuosikymmentä myöhemmin muun muassa ministerineuvoksena Neuvostoliiton Helsingin-lähetystössä toiminut Viktor Vladimirov kirjoittaa:

”Olimme kiinnostuneita Honka-liiton hajottamisesta, koska halusimme ehkäistä Suomen ulkopoliittisen linjan muuttumisen neuvostovastaiseen suuntaan. Siksi harkitsimme erilaisia mahdollisuuksia vaikuttaa meille edullisella tavalla presidentinvaalien lopputulokseen. Näin syntyi ajatus nootin lähettämisestä. Nootin tarkoituksena oli kääntää vaalikampanja Honka-liitolle epäedullisten ulkopoliittisten ongelmien suuntaan ja antaa Kekkoselle aihe hajottaa eduskunta ja osoittaa kykynsä selvittää menestyksellisesti suomalais-neuvostoliittolaisissa suhteissa syntyvät konfliktit.”

Da, da, Viktor Mihailovitsh, niinhän se oli.

Lähteet: Esa Seppänen: Miekkailija vastaan tuli vuori; Viktor Vladimirov: Näin se oli…

Lue myös:

Mysteeri: Lähettiko Neuvostoliitto pommikoneet Tukholman ylle talvella 1944?

X