Lemmikkien Päivänsäde 2020 -kilpailu ratkesi: Pörröinen kleinspitz-pentu Siena hurmasi lukijat – Katso video!
Heinäkuussa 2020 syntynyt Siena-kleinspitz voitti Lemmikkien päivänsäde 2020 -kilpailun ylivoimaisella äänivyöryllä. Puolivuotiaaksi varttunut Siena on ilmeikäs ja edelleen pehmoinen kuin pumpulipallo.
Lemmikkien päivänsäde 2020 -kilpailun voittaja Siena.
Seuran Lemmikkien päivänsäde 2020 -kilpailuun osallistui monipuolinen joukko suloisia eri eläinlajien edustajia. Voiton vei ylivoimaisesti heinäkuussa 2020 syntynyt kermanvaalea kleinspitz-pentu Mustaojan Siena, joka sai 489 ääntä.
Toiseksi sijoittui veikeä Tohina-possu 274 äänellä. Kolmannen sijan nappasi käpälänsä siististi ristinyt Ipana-kissa, joka sai 162 ääntä.
Lemmikkien päivänsäde 2020 -voittaja Siena hullaantuu vieraista
Lukijat pörröisellä pentukuvallaan hurmannut Siena on vielä puolivuotiaanakin pehmoinen kuin pumpulipallo. Se lähestulkoon hyppää syliin, kun tamperelaisen omakotitalon ovi aukeaa. Siena tervehtii hätäisesti vieraat ja singahtaa kotiportaalta pihamaalle. Pienen maanittelun jälkeen se palaa eteiseen.
Jalkojen juuressa touhottavat Sienan lisäksi sen mummu Laku ja isotäti Foxy.
Johanna Häkkilän (kuvassa) kotona majailee tällä hetkellä kolme hänen äitinsä Maija-Liisa Penttilän kasvattia: Lemmikkien päivänsäde 2020 -voittaja Siena, sen isoäiti Laku ja isotäti Foxy. © Sara Pihlaja
”Nämä ovat hyvin ulospäinsuuntautuneita koiria. Koko tällä rodulla on niin iloinen luonne, että en kovin helpolla vaihtaisi toiseen”, kertoo koirien huoltaja Johanna Häkkilä, 53.
Johanna Häkkilän äiti Maija-Liisa Penttilä on kasvattanut kleinspitzejä pienimuotoisesti omalla kennelnimellä 1990-luvulta lähtien. Johannan koti on toiminut välillä kennelin haarakonttorina, ja myös Siena on syntynyt siellä.
Saksasta kotoisin oleva rotu jalostettiin alun perin vahtikoiraksi. Siena, Laku ja Foxykin kyllä ilmoittavat vieraista, mutta haukku loppuu oitis, kun vieraat on vastaanotettu.
Kleinspitzit oppivat nopeasti uutta
Muhkeaturkkiset kleinspitzit rauhoittuvat nopeasti ja asettuvat pötkölleen pitkin olohuonetta. Vaikka Siena mutustaa aasipehmolelua, sen kirkkaat nappisilmät ja pystyt korvat tarkkailevat tapahtumia. Pää kääntyy koiramaisesti, kun Siena kuulee nimensä.
”Siena kuuntelee puhetta mielellään. Se myös tottelee paremmin, jos komentamisen sijaan pyytää nätisti.”
Siena onkin pienestä pitäen hoksannut nopeasti, mitä siltä halutaan.
Kun vanhemmille koirille laitettiin pantoja kaulaan, Siena tuli viereen odottamaan, että sekin saa omansa. Kutsuttaessa se tulee luokse lähes aina yhtä riehakkaasti ja liukuu viimeiset metrit vauhdilla suoraan syliin.
Nyt Siena tosin alkaa olla mörköiässä, joten välillä se mieluummin maistaisi pantaa kuin antaisi sujauttaa sen paikoilleen. Kun se ei malttaisi tulla sisälle käskyillä ”tänne” tai ”syömään”, namipussin rapina kyllä herättää mielenkiinnon. Mutta jos Siena on veikeällä tuulella eikä namia annakaan, se istahtaa kynnykselle ja siirtyy sisälle vasta palkinnon saatuaan.
Sienan huoltaja Johanna Häkkilä uskoo, että pennussa olisi potentiaalia näyttelykoiraksi.
”Siena on tosi neliömäinen, jollainen kleinspitzin pitääkin olla. Kivan värin lisäksi sillä on tosi kauniit silmät ja ilme, hyvät liikkeet ja ryhdikäs asento.” © Sara Pihlaja
Pentutempaukset koettelevat huoltajan hermoja
Toisinaan Sienan pentutempaukset koettelevat Johanna Häkkilän hermoja. Se on esimerkiksi jyystänyt muutamat kengännauhat risaisiksi ja silpunnut yhden maton.
”Ja jos Siena löytää paperia, sekin on tasan millin silppuna sen jäljiltä. Tämä kuuluu hampaidenvaihtoprosessiin, jotain pitää kalvaa koko ajan. Kaikki opettelu sisäsiisteyttä myöten kuuluu pennun kehitykseen.”
Enimmäkseen Siena kuitenkin tyytyy järsimään omia lelujaan, ja sen lapsekkaat reaktiot sulattavat kerta toisensa jälkeen Johannan sydämen.
Pienempänä sillä oli tapana nousta kahdelle jalalle eteisen suurta peiliä vasten – ihan kuin se olisi tanssinut peilikuvansa kanssa. Talvesta se nauttii suunnattomasti ja hyppii mielellään kuono edellä hankeen lumipallojen perässä.
Kun Siena väsähtää, se sammuu kuin akku loppuisi. Niin käy nytkin: se kellahtaa kyljelleen ja taistelee unta vastaan. Kirkkaat silmät pysyvät kuitenkin valppaina ja pörröiseltä päälaelta pilkistävät korvat värähtelevät.