Reportaasi: Tällainen on Helsingin poliisin murharyhmän päivä – Viikatemies ei nuku koskaan

Jaa kaverilleTilaa Seura
Rikosylikomisario Jari Koski on nähnyt väkivaltarikostutkinnassa kaiken ja kuullut kaikki selitykset. Työssä voi tulla fiktion rajat vastaan. ”Monta kertaa joutuu miettimään, mitä on tapahtunut. Totuus on usein tarua ihmeellisempää.”
Rikosylikomisario Jari Koski on nähnyt väkivaltarikostutkinnassa kaiken ja kuullut kaikki selitykset. Työssä voi tulla fiktion rajat vastaan. ”Monta kertaa joutuu miettimään, mitä on tapahtunut. Totuus on usein tarua ihmeellisempää.” © Vessi Hämäläinen
Helsingin poliisin väkivaltarikostutkinnassa puidaan vaikeimpia murhia, seksuaalirikoksia ja katoamisia. Työpaikalla ollaan vaikka viikko putkeen, jos tutkinta on kesken.

Jo osaston ovella on kyltti, jossa lukee sana Murharyhmä. Tutkijoiden huoneessa näkyy kuva Isotalon Antista ja Rannanjärvestä, häjyistä kahleissa. Käytävän varrella on mystinen huone, jonka hyllyiltä löytyy selvittämättömien rikosten mappeja 1940-luvulta nykypäivään asti.

Kansioiden kyljistä voi lukea tuttuja nimiä. Niiden surmattujen, joiden kuolemiin ei ole koskaan löydetty syyllistä tai joista ketään ei ole todisteiden puuttuessa tuomittu. Niiden pariin palaavat tasaisin väliajoin myös poliisin kokeneet tutkijat. Josko juttu vielä ratkeaisi.

Olemme dekkaristien, kotikriminologien ja wannabe-Harjunpäiden kaikkein pyhimmässä: Helsingin poliisitalon väkivaltarikostutkinnassa, jossa arki on puurtamista mutta jossa joskus fiktiokin kalpenee.

Kuten tässä rikosylikomisario Jari Kosken kertomassa, vuosikymmen sitten tapahtuneessa tositapauksessa kävi.

”Vaimo marssi poliisitalon aulaan ja ilmoitti miehensä kadonneeksi. Katoamisesta oli kulunut 15 vuotta. Miehen ruumis oli löytynyt jo pian katoamisen jälkeen, mutta sitä ei ollut yhdistetty mieheen. Katoamista ei ollut koskaan ilmoitettu”, Koski muistelee.

Harva murha jää auki

Salaisissa kansioissa olevia selvittämättömiä tapauksia on pääkaupungin kokoon nähden yllättävän vähän. Valtaosa painottuu sodanjälkeisiin vuosiin. Viime vuosikymmeniltä on jäänyt pimentoon vain pari henkirikosta.

Toinen on vuoden 1994 Sturenkadun tapaus. Pornokauppias surmattiin ja tekijä sytytti kaupan palamaan. Häntä ei ole saatu käräjille koskaan.

Toinen on vuonna 2010 Katajanokalla venekaupassa tapahtunut pahoinpitelynä ja kuolemantuottamuksena tutkittava tapaus, joka sai lisäjulkisuutta uhrin puolison oltua mukana tosi-tv-ohjelmassa.

Jutut ovat jääneet pimeiksi, mutta Koski luottaa niiden selviävän.

Ylitöitä ei säästellä.

”Jos tulee juttu, jossa on korkea selvittämisintressi ja joku on hengenvaarassa, kuten pimeä henkirikos tai ihmiskaappaus, silloin ei katsota kelloa. Tutkinnan on oltava sitä luokkaa, ettei tehtäviä siirretä tuonnemmaksi. Jotkut eivät silloin mene kotiin viikkoon.”

Joskus töitä tehdään kellon ympäri, mutta silti tapaus ei aukea pitkään aikaan. Lahden vuonna 2001 tapahtuneen taksisurman selvittämiseen kului neljä kuukautta.

Helsingistä Lahteen taksin ottanut mies ampui kuljettajaa 14 kertaa. Tekijä löytyi vasta, kun poliisi alkoi kerätä luoteihin sopivia, tietyn mallisia aseita koeammuttavaksi.

Surmaaja pakeni tämän kuultuaan maasta. Motiivia teolle ei löytynyt koskaan.
Aina jutut eivät päädy lopullisten todisteiden puuttuessa käräjille asti.

”On tapauksia, joissa tiedetään kuka tekijä on, mutta meillä ei ole kättä pitempää näytöksi.”

Joskus töitä tehdään kellon ympäri, mutta silti tapaus ei aukea pitkään aikaan.

Murharyhmä työllistää ja joskus töitä tehdään kellon ympäri, mutta silti tapaus ei aukea pitkään aikaan. Vessi Hämäläinen

Murharyhmä ja monenmoiset tutkijat

Murharyhmän päivät ovat harvoin samanlaisia. Tehtävälistasta näkee helsinkiläisten elämän rujomman pään.

Siihen mahtuu juttuja murhista tavallisiin väkivallantekoihin, kotiväkivaltaan, seksuaalirikoksiin, kuolinsyyntutkimuksiin, tulipaloihin ja katoamisiin asti. Päivärutiinin töistä ei yleensä glamouria löydy.

Erityisesti vaativimmissa jutuissa 90 prosenttia tutkinnasta on lopulta ”turhaa”, epäolennaisten johtolankojen ja vihjeiden karsimista.

Yksikön päivävuoro alkaa tilannekatsauksella. Koski käy läpi uudet rikosjutut ja ilmoitukset edellisen vuorokauden aikana epätavallisesti kuolleista ihmisistä.

Aamupalaverin jälkeen tutkijat tekevät töitä itsenäisesti. Moni heistä on kentällä.
Osastolla on sata väkivaltarikostutkijaa.

Osa on entisiä järjestyspoliisin konkareita, osa hiljattain poliisikoulusta valmistuneita nuoria ammattilaisia, jotkut pienestä pitäen murhatutkijoiksi halunneita tai myöhään poliisin tutkijan uralle muilta aloilta päätyneitä.

Joukossa on myös koko työuransa väkivaltarikostutkinnassa työskennelleitä ammattilaisia.

Ehkä yllättäen väkivaltaosastolle ei ole yläikärajaa.

”Mukana on ihmisiä, jotka ovat tehneet aiemmin uraa terveydenhuoltoalalla sekä esimerkiksi insinöörejä.”

Sukupuolijakauma on tasainen.

”Ei ehkä ihan 50:50, mutta ei kauheasti heitäkään.”

Murharyhmän yhden vuorokauden saldo

01.00 Kahden miehen välinen nyrkkitappelu Kannelmäen juna-asemalla.

01.25 Ilmoitus, että alaston mies huutaa ja polttaa jotain opiskelijoiden asuinkiinteistön sisäpihalla. Mies sytyttänyt soluasuntonsa palamaan ja yrittänyt sytyttää muita kohteita pihalla.

08.10 Isä tuli ilmoittamaan aikuisen poikansa kadonneeksi.

10.00 Pahoinpitely

10.36 Kuolemansyyn tutkinta. Kotihoito löytänyt asiakkaan kuolleena asunnostaan.

12.00 Epäilty ihmiskauppa. Ihmiskaupan auttamisjärjestelmä pyytää poliisia tutkimaan, onko henkilö joutunut ihmiskaupan tai muun rikoksen uhriksi.

Muu tutkinta. Hätäkeskukseen tullut useita ilmoituksia, että noin 35-vuotias mies on seksuaalisessa tarkoituksessa lähestynyt useita naisia ulkoilualueella. Epäilty tavoitetu. Tutkintaa jatketaan.

13.00 Epäilty törkeä lapsen hyväksikäyttö. Asianomistaja tehnyt rikosilmoituksen häneen joitakin vuosia aikaisemmin kohdistuneesta hyväksikäytöstä.

15.04 Epäilty pahoinpitely, lähisuhdeväkivalta. Alkoholisoitunut pariskunta riidellyt, päätteeksi mies lyönyt vaimoaan nyrkillä.

16.30 Muu tutkinta. Ilmoitus Vallisaaresta kaivinkoneen kuljettajan tekemästä luulöydöstä. Vanha hauta.

17.00 Epäilty raiskaus. Alaikäinen tyttö on kertonut joutuneensa seksuaalisten tekojen kohteeksi.

18.49 Kuolemansyyn tutkinta. Nainen ilmoitti miehensä kaatuneen ja menneen elottomaksi. Todettu kuolleeksi paikalla.

20.50 Pahoinpitely. Tuntematon mies lyönyt yhtäkkiä 40-vuotiasta miestä useita kertoja nyrkillä kasvoihin raitiovaunupysäkillä. Tekijä noin 25–30-vuotias mies, joka on poistunut paikalta samanikäisen kaverinsa kanssa.

21.00 Kuolemansyyn tutkinta. Aikaisemmin kadonneeksi ilmoitettu henkilö löydettu venepoliisin etsintöjen päätteeksi kuolleena merestä.

22.15 Laiton uhkaus, kotirauhan rikkominen. Ex-mies tullut riehumaan rappukäytävään ja uhannut tappaa entisen puolisonsa. Toistuva ilmiö.

Murharyhmä-kyltti toivottaa tervetulleeksi osastolle.

Murharyhmä-kyltti toivottaa tervetulleeksi osastolle. Vessi Hämäläinen

Ihmisten hienovarainen käsittely on tärkeää

Yksi asia yhdistää tutkijoita: he ovat asialleen omistautuneita, sitoutuneita ja joustavia. Antavat itsensä niinä aikoina, jolloin tilanne on päällä ja vaaditaan venymistä.

”Tutkijoille ei sovi kahdeksasta neljään -työaikataulu. Ei voi olla turhan tarkka työ- ja vapaa-ajastaan. Viikatemies ei katso kelloa.”

Yksi ominaisuus nousee työssä tärkeäksi.

”Ihmisten käsitteleminen hienovaraisesti on tärkeää. Sen näkee aika nopeasti, kun tänne tulee uusi tutkija, sopiiko hän tähän työhön. Tutkijat ovat aika hyviä ihmistuntijoita. Täytyy olla sellainen, että tulee toimeen sekä rikosten uhrien että rikosten tekijöiden kanssa. Erityisesti vainajien omaisten kanssa on osattava toimia oikein. Kuolleella ei ole hätää, mutta suremaan jääneistä pitää huolehtia.”

Moni eläköityneistä kollegoista pitää yhä yhteyttä Murharyhmään.

”Eläkeläisten joukossa on timantteja ihmisiä, jotka auttavat ajoittain tutkimuksissa vielä eläkkeeltäkin.”

Koski tuli Helsinkiin töihin vuonna 1992. Takana oli poliisikoulu ja neljä kuukautta töitä Ylitorniossa.

Koski tuli Helsinkiin töihin vuonna 1992. Takana oli poliisikoulu ja neljä kuukautta töitä Ylitorniossa. Vessi Hämäläinen

Vain murhat vähenevät

Aiemmin valtaosa Helsingin henkirikoksista oli miesten ryyppyremmien välisiä tekoja.

”Kun syrjäytyneiden miesten määrä on vähentynyt, myös heidän tekemien tekojen osuus henkirikoksista laskee.”

Pääkaupungin karmein aikakausi oli 1940-luvun lopulta 1960-luvulle, jolloin moni sodan traumatisoima mies päätyi selvittämään asioita rintamalla oppimillaan tavoilla.

”Parikymmentä vuotta sitten henkirikoksia tehtiin Helsingissä vuodessa parikymmentä. Nyt se on pudonnut viiden ja kymmenen välille.”

Myös ensihoidon menetelmien tehostuminen vaikuttaa: pahoinpitelyistä ei tule niin herkästi tappoja.

Vaikka murhat vähenevät, muu vakava rikollisuus työllistää väkivaltaosastoa koko ajan enemmän, ja yhtäaikaisesti.

Tavallisena arkena yhden tutkijan niskassa on kymmenittäin auki olevia tapauksia, joita on priorisoitava kiireen ja tärkeyden mukaan.

Tutkija ei kulje yksin

Kun Seuran jutuntekijä vierailee yksikössä, käytävien varrella näkyy korostetun rauhallisesti liikkuvia tutkijoita. Jotkut käyvät läpi papereita, jollain on lonkallaan asekotelo. Ase otetaan mukaan ja luotiliivit laitetaan päälle aina ovesta ulos mentäessä.

Tutkimustilanteisiin mennään pareittain. Se on sekä turvallisuus- että oikeusturvakysymys.

”Suuri osa työstä on kuitenkin rutiinia ja arkea, jossa ihmisen elämä vain loppuu. Vuodessa yksi tutkija hoitaa kymmeniä kuolemantapauksia. Joukossa on luonnollisesti kotiin kuolleita, tapaturman uhreja ja itsemurhia. Poliisi selvittää kuoleman olosuhteet ja ohjaa vainajan kuolinsyyntutkimukseen tai oikeuslääketieteelliseen kuolemansyyn selvittämiseen.”

Tekniikka helpottaa rikokseksi epäillyn tapauksen tutkintaa. Dna-jäänteitä jää rikospaikalle helposti, kameravalvonta on lisääntynyt ja ihmisistä jää digitaalinen jalanjälki.

Tutkijat jututtavat osallisia tai todistajia. Videonauhojen perkaamista varten on omat eksperttinsä, jotka osaavat bongata nauhojen väkijoukoista ihmisiä ällistyttävällä ammattitaidolla.

Otetut näytteet viedään poliisitalon pohjakerroksessa oleviin teknisen rikostutkinnan tiloihin tutkittavaksi.

Pareittain rikospaikalla työskennelleet tekniikan työntekijät ovat sitä ennen seuloneet kohteen tarkasti. Tutkijat eivät sinne mene, ennen kuin tekniikka on hoitanut asiansa.
Ambulanssiväkikin tuntee poliisin työtä niin paljon, että osaa toimia erikoisissa hälytystilanteissa automaattisesti.

”Ensihoitohenkilöstö tietää, että jos vainajalla on puukko rinnassa, he eivät koske mihinkään vaan hälyttävät poliisin.”

”Helsingistä soitettiin ja kerrottiin, että täällä on kuulemma kivaa. Ajattelin, että olen vuoden, mutta 30 vuotta olen ollut. Ei minulla ole koskaan ollut paloa väkivaltarikostutkintaan, mutta kyllä siihen jäi koukkuun. Jonain päivänä vain tajusin, että olen väkivaltaosaston tutkija.”

”Helsingistä soitettiin ja kerrottiin, että täällä on kuulemma kivaa. Ajattelin, että olen vuoden, mutta 30 vuotta olen ollut. Ei minulla ole koskaan ollut paloa väkivaltarikostutkintaan, mutta kyllä siihen jäi koukkuun. Jonain päivänä vain tajusin, että olen väkivaltaosaston tutkija.” Vessi Hämäläinen

Murharyhmä ei tutki vain henkirikoksia

Myös kadonneeksi ilmoitettujen ihmisten etsiminen kuuluu osaston tehtäviin. Ihmisiä lähtee läheistensä luota karkuteille myös omasta tahdostaan.

Seksuaalirikosten tutkimusmäärät ovat nyt nopeimmin nousussa. Keskusrikospoliisikin on kertonut, että sillä on näistä toista tuhatta vinkkiä jonossa.

”Helsingissä seksuaalirikosten määrä on ollut kasvussa pidempään ja erityisesti lapsia verkossa saalistavia henkilöitä on pyritty tunnistamaan ja saattamaan tuomiolle. Seksuaalirikostutkinta vaatii omanlaisensa ammattilaiset ja voisin väittää, että meillä on valtakunnan ykkösryhmä tässä,” Jari Koski kertoo.

Yksikössä on tehty painopistemuutoksia. Ennaltaehkäisyä varten on luotu oma ryhmänsä tunnistamaan henkeä ja terveyttä vaarantavat ihmiset ja uhat.

Myös kansainvälistä yhteistyötä on enemmän kuin ennen. Laitoksella on töissä virolainen poliisi, joka pitää päivittäin yhteyksiä kotimaahansa ja auttaa tutkimaan sieltä tänne ja täältä sinne kulkevaa rikollisuutta.

Samalla tavalla Helsingissä on myös työskennellyt hiljattain muun muassa bulgarialainen ja romanialainen poliisi.

Osaston käytävältä löytyvät myös kuulusteluhuoneet. Se ankeampi, jossa ei viihtyvyyttä kysellä. Ja se toinen: sohvilla kalustettu ja kauniilla väreillä sisustettu videohuone, jossa psykologien ja sosiaalityöntekijöiden avustuksella jututetaan väkivaltarikosten uhreiksi ja todistajiksi joutuneita lapsia.

Murharyhmä kuulustelee erilaisissa huoneissa. On se ankeampi, jossa ei viihtyvyyttä kysellä. Ja se toinen: sohvilla kalustettu ja kauniilla väreillä sisustettu videohuone, jossa psykologien ja sosiaalityöntekijöiden avustuksella jututetaan väkivaltarikosten uhreiksi ja todistajiksi joutuneita lapsia. Vessi Hämäläinen

Ihmiset pysyvät väleissä

Omat haasteensa tuovat syvälle yhteiskunnan ytimeen tunkeutuvat yhä ammattimaisemmat rikokset. Raakoja henkirikoksia on tehty ammatti- ja taparikollisten parissa tänäkin vuonna.

”Onneksi harva henkirikokseen syyllistynyt on korkean uusimisriskin rikollinen, joiden tietää vapautumisen jälkeen palaavan jälleen takaisin. Näitäkin aina tulee eteen.”

Poliisin ja rikollisten välit ovat pysyneet asiallisina. Ammattiasiat on hoidettu, mutta henkilökohtaisella tasolla ei useinkaan ole ollut kähinää.

Hieman kuin Matti Yrjänä Joensuun kirjoittamissa, ihmisiä ymmärtävissä Harjunpää-romaaneissa. Silloinkaan väkivaltarikosyksikön käytävillä ei leiju Isotalon Antin ja Rannanjärven hengenheimolaisten haju.

”Usein kun oikeus on jo passittanut rikollisen suorittamaan elinkautista, olemme paiskanneet kättä. Asia on saateltu loppuun.”

Lue myös: Kun isä puukotti pienen lapsensa Porvoossa, Seppo Ijäs hälytettiin paikalle – Järkyttävä rikos jätti jäljen poliisiinkin

X