Kyttyrälohta suitsitaan padolla, joka hyödyttää vain norjalaisia – Tunteet kuumenevat Tenojoella

Alakönkäällä Tenojoen vesi pujottelee kosken kivikossa välillä valkoisena, mutta kohisee vain vaisusti. Perämoottorit kuulee kaukaa. Kuivan ja kuuman kesän seurauksena vesi on poikkeuksellisen matalalla. Kaksi jokivenettä nousee kohti joen keskellä töröttäviä hiekkasärkkiä.

Veneet uivat syvässä, sillä kuormaa on: yhdessä neljä miestä, toisessa kahden miehen lisäksi parisataakiloinen nuotta.

Utsjokinen kalastaja, Nuorgamin kalastusosakunnan jäsen Vesa Länsman on tullut kokeilemaan, tarttuisivatko lohet nuottaan Alakönkään vesistä. Kohteena nuottaporukalla on uusi saalis, kyttyrälohi.

Kahden vuoden ikäisenä kutemaan nouseva kyttyrälohi on vieraslaji ja kurjassa maineessa, koska kutunsa jälkeen se mädäntyy elävältä jokeen. Ruokakalana kyttyrälohta pidetään kuitenkin hyvänä, kunhan se pyydetään joko mereltä tai heti jokeen noustuaan.

Norjan ympäristöviranomaiset pitävät kyttyrälohta ongelmana, koska viraston mukaan se voi heikentää veden laatua ja häiritä ekosysteemejä ja urheilukalastusta.

Suomalaiset ja norjalaiset tutkijat ovat ennustaneet, että pelkästään Tenon vesistöön voisi tänä kesänä nousta jopa satojatuhansia kyttyrälohia, mikä voi lisätä joen ravinnekuormaa.

Kyttyrälohi on luonnonvarainen lohi Tyynellämerellä. Pohjoiseen sen toivat neuvostoliittolaiset, jotka istuttivat kyttyrälohta ruokakalaksi Kuolan niemimaan jokiin jo 1950-luvulla. Yksittäisiä kyttyrälohia on tavattu Tenossa jo vuosikymmeniä sitten, mutta vuonna 2017 niitä nousi pohjoisen jokiin yhtäkkiä tuhansia.

Syyksi kyttyrälohen leviämiseen on arvioitu meriveden kohonneita lämpötiloja.

Kyttyrälohta nuotalla

Vesa Länsman laatii pyyntiporukan kanssa suunnitelmaa saamen kielellä. Kyttyrälohen nuottaaminen on kokeneille Tenon-pyytäjille vielä uusi toimi.

Ensimmäisellä yrittämällä yksi miehistä loikkii hiekkasärkkiä pitkin yläjuoksulle ja vie mukanaan pitkää nuottaan kiinnitettyä köyttä. Itse nuotta viedään veneellä virran toiselle laidalle.

Toisessa veneessä Länsman kiertelee kaarelle taipuvaa nuottaverkkoa ja nostelee nuottaa pohjan kivistä.

”Yleensä tässä on pari metriä enemmän vettä, nyt ehkä metri”, Länsman sanoo.

Teno tunnetaan atlantinlohistaan, joiden pyytäminen on kannan romahtamisen vuoksi nyt kiellettyä kolmatta kesää. Pyyntikiellon seurauksena Utsjoen kunta on julistautunut äkillisen rakennemuutoksen kunnaksi, kalastusmatkailun tuomat rahat ovat jääneet saamatta ja jokisaamelaisten perinteinen pyyntikulttuuri hiipumassa.

Jokiveneitä ei joella ole pariin vuoteen juuri näkynyt. Ehkä siksi Suomen puolella rannan levähdyspaikalle tuntuu kertyvän katselijoita, kun kaksi venekuntaa työskentelee. Virta painaa isoa nuottaa veden alla, ja pienillä perämoottoreilla on täysi työ tuoda nuotta rantaan. Loppumatka kiskotaan rannalta käsin.

Ensimmäisen vedon saalis on nolla kalaa.

Pyyntiporukka muuttaa suunnitelmaa ja paikkaa. Kuvio hahmotellaan hiekkasärkkään sormella.

Taas huutavat perämoottorit taakkaansa ja miehet toisilleen ohjeita. Saalista tulee yhden kämmenenkokoisen kampelan verran. Vanha herra Tenon yläjuoksulta Norjan Kaarasjoelta ei ole moista ennen nähnyt.

Nuottaus on osa kyttyrälohen poistopyyntimuotojen kokeiluita. Kaikkiaan toistakymmentä pyyntiporukkaa on tehnyt Ely-keskukselle ilmoituksen kyttyrälohen koepyynnistä.

Lohestuskiellon ensimmäisinä vuosina Vesa Länsman ei halunnut edes mennä joelle. Tänä kesänä kyttyrälohen pyyntikokeilut ovat tarkoittaneet paluuta Tenolle.

”On sitä tottunut vesillä olemaan. Eihän tämä sama ole, mutta on tämä sentään ajankulua”, Länsman sanoo.

Saamelaisen pyyntikulttuurin Länsman uskoo hiipuvan atlantinlohen vähenemisen takia ja siksi, ettei nuorempia sukupolvia kiinnosta perinteiset pyyntimuodot.

”Ennen lohi oli toimeentulo, jolla elätettiin monet perheet”, Länsman sanoo.

Nuottaporukka kiskoo pyydystä Tenon keskelle hiekkasärkille. Virta painaa isoa nuottaverkkoa, joten työ on raskasta. © Otto Ponto

Kyttyrälohinuotta Tenon veneessä odottaa toista vetoa. © Otto Ponto

Aloitusvaikeuksia suurpadolla

Metallinen kalkatus sekoittuu Tenojoen virtaukseen Seidaholmenin saaren lähellä Norjan Tana Brussa.

Ääni tulee norjalaisviranomaisten Tenoon pystyttämästä aidasta, jonka metalliset pystypalkit hakkaavat tukirakennelmia vasten. Loivan v-kirjaimen muotoinen aitarakennelma yltää rannasta rantaan noin 170 metriä leveässä kohdassa jokea.

Norjassa kutsumatonta vieraslajia on poistopyydetty pienemmissä lohijoissa vimmatusti jo aiempina vuosina. Patorakennelman on tarkoitus pysäyttää kyttyrälohen nousu Tenojoen vesistöön.

Kun norjalaiset rakennustöiden valmistuttua sulkivat padon heinäkuun alussa, loppui kaikkien lohien nousu jokeen Suomen puolelle – myös harvinaiseksi käyneen atlantinlohen. Muutaman päivän jälkeen norjalaiset avasivat aitaa, ja satoja atlantinlohia ja kyttyrälohia pujahti oitis yläjuoksun puolelle.

Aidan taitoskohdassa kelluvaan pyydysrakennelmaan ei suostunut uimaan kuin yksi atlantinlohi ja satakunta kyttyrälohta. Pyyntilaitteen tarkoituksena on jao­tella kyttyrälohet ja atlantinlohet. Vain jälkimmäiset saisivat jatkaa matkaa jokea ylös.

Aloitusvaikeuksia, totesi Norjan ympäristöviranomainen tiedotteessaan.

Kaksi miestä häärii pyydysrakennelman päällä, ajaa veneellä rantaan ja kävelee tulipaikalle. Toinen miehistä, norjalaisen ympäristökeskuksen Miljødirektoratin asiantuntija Roy Langåker näyttää väsyneeltä. Päivät ovat olleet pitkiä, kun toimimatonta patoa on säädetty.

Tulipaikan vieressä työmaakopissa pidetään vedenalaisia tapahtumia silmällä. Norjalaiset ovat asentaneet kameroita jokeen. Kopin seinässä roikkuvaan ruutuvihkosta repäistyyn paperilappuun on kirjoitettu viikon sana: ”Livet er for kort til å spise dårlig laks”.

Sama suomeksi: elämä on liian lyhyt huonon lohen syömiseen.

Tenon kyttyrälohipadon rakennustyöt jatkuivat 7. päivänä heinäkuuta 2023 Norjan Tana Brun lähistöllä. © Otto Ponto

”Ekokatastrofi ei kaukaa haettu sana”

Suomalaiset suhtautuivat norjalaisten suurpatoaikeisiin epäilevästi jo vuosi sitten. Tenovuonon itäpuolella Berlevågissa kokeiltiin tekoälyavusteisesti toimivaa, lohilajit automaattisesti lajittelevaa patoa pienellä ­Storelvajoella. Tuolloin osa norjalaisista ilmaisi aikeista rakentaa suuri pato Tenoon.

”Projekti on täysin norjalaisten. Heillä tuntuu olevan suuri kansallinen tahtotila kyttyrälohen poistamiseksi”, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro.

Erkinaron mukaan ei ole löydetty suoria todisteita, että kyttyrälohi heikentäisi atlantinlohen menestysmahdollisuuksia.

”Kyttyrälohi on mittakaavakysymys. Jos on hyvin pieni joki ja hyvin vähän atlantinlohia, tilanne on ihan eri kuin Tenossa, joka on suuri”, Erkinaro sanoo.

Norjalaiset ovat aiemmin onnistuneet saamaan lohia piinanneen lohiloisen hallintaan, Erkinaro kertoo. Myös happosateiden jäljiltä heikossa kunnossa olleita jokia on saatu kohennettua mittavilla kalkituksilla.

Mutta jos norjalaisten lohipato haittaa tai estää atlantinlohen nousua kutualueilleen, Erkinaron mukaan ekokatastrofi ei ole kaukaa haettu termi.

”Muualta on kokemuksia, että lohet saattavat lähteä myös takaisinpäin, jos yläjuoksulle ei pääse. Nyt padon alapuolella on tasaista hiekkaista Tenoa, jossa ei ole ­kutupaikkoja. Lohikantojen tila on huono jo muutenkin, eikä mitään lisäriesaa nyt tarvittaisi”, Erkinaro sanoo.

Kun heinäkuun alkupuolella kävi ilmi, ettei pato ­toimi, maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahilla (kd) oli vaikeuksia saada norjalainen kollegansa yhytettyä, Yleisradio kertoi. Norjalaisten ministeriössä lomailtiin.

Essayah ilmaisi huolensa atlantinlohen nousun estymisestä ja piti saamiaan vastauksia hieman ympäripyöreinä.

Viikkoa myöhemmin keskiviikkona 12. heinäkuuta maa- ja metsätalousministeriön virkamiehet vierailivat Seidaholmenin padolla. Erätalousneuvos Vesa Ruusilan mukaan tarkoituksena oli kuulla norjalaisten näkemyksiä padon toimivuuden parantamisesta.

”On tullut hyvin selväksi, että pyydyslaite ei toimi ollenkaan Tenon lohelle, ja siihen täytyy olla toinen ratkaisu. Norjalaiset ovat tehneet patoon uuden aukon, jota aukaistaan ajoittain. Siitä aukosta menevät läpi kaikki kalat”, Ruusila sanoo.

Ruusilan mukaan huoli padon toimivuudesta ei ole hälvennyt, ja ministeriössä seurataan tilannetta hyvin tarkkaan. Koska pato on kokonaan norjalaisten maaperällä, ministeriöllä ei ole suoria keinoja vaikuttaa patoon.

Pyydys matalassa vedessä

Utsjokinen Vesa Länsman kävi katsomassa norjalaisten patoa heinäkuun ensimmäisellä viikolla eikä vaikuttunut näkemästään. Pyydyslaite on Länsmanin mukaan niin matalassa, ettei syvässä vedessä viihtyvä atlantinlohi nouse siihen joen länsilaidalla sijaitsevasta syvänneuomasta.

Länsmanin mielestä on selvää, ettei padolla ole enää poistopyynnin kannalta merkitystä. Polmakin kaikuluotainlaskentojen mukaan padon ohi on heinäkuun puoliväliin mennessä noussut noin kaksikymmentätuhatta kyttyrälohta.

”Ei sillä padolla ole enää kuin työllistävä vaikutus niille, jotka sinne on palkattu. Pahinta on, että atlantinlohi ei lähde änkeämään aidasta läpi”, Länsman sanoo.

Torstaina 14. heinäkuuta suurpadolla pidettiin mielenosoitus, jossa vaadittiin padon purkamista. Perjantaina Norjan ympäristöviranomaisen kalastusosaston päällikkö Sturla Børs ilmoitti, ettei aikeita aidan purkamiseksi kuitenkaan ole.

Vielä maanantaina 17. heinäkuuta ympäristöviranomainen tiedotti jatkavansa padon säätämistä, koska kyttyrälohia pääsee aidan raoista läpi. Børsin mukaan padon ongelmat ovat matalan veden syytä.

Vesa Länsman katseli norjalaisten rakentamaa patoa Seidaholmenissa. ”Tämä homma on munittu.” © Otto Ponto

Norjan Miljødirektoratin Eirik Frøiland tähystää lohia Seidaholmenin pyydyksellä. © Otto Ponto

Norja pitää oikeuksistaan kiinni

Seidaholmenin suurpadolta varttitunnin matkan päässä pohjoisessa aukeaa Tenovuono. Vuonon jälkeen pohjoisessa häämöttää Barentsinmeri ja Jäämeri.

Näissä pohjoisen vesissä kiistat ja kamppailut merien tarjoamista resursseista ovat perinteikkäitä ja voivat ilmastonmuutoksen seurauksena yleistyä, kirjoittaa norjalainen tutkija Andreas Østhagen vuoden 2020 artikkelissaan.

Merenpohjasta löytyvät fossiiliset polttoaineet eivät ole aiheuttaneet pohjoisen merillä juurikaan konflikteja, vaan eniten kitkaa on aiheutunut merenelävistä ja siitä, kuka niitä missäkin saa pyytää.

Norja on tällä vuosituhannella ajautunut pyyntikiistoihin yksittäisten maiden, EU:n ja Venäjän kanssa. Kun Pohjois-Atlantin makrilliparvet siirtyivät lämmenneiden merivesien mukana osin Islannin aluevesille kymmenisen vuotta sitten, alkoi vääntö pyyntikiintiöistä Norjan, Islannin ja EU:n välillä, eikä kiistaa ole vieläkään ratkaistu.

Barentsinmerellä Norja on kiistellyt EU:n kanssa lumitaskuravun pyynnistä Huippuvuorten suunnalla. Norjassa on arveltu lumitaskuravun pyynnin voivan tuoda maahan jopa enemmän tuloja kuin turskan.

Tammikuussa 2017 kiista kärjistyi niin, että norjalainen rannikkovartiosto pidätti latvialaisen Senator-aluksen. Norjan kalastusministeri Per Sandberg uhosi, ettei yhtäkään rapua anneta muualle.

Euroopan parlamentissa yksi edustaja luonnehti norjalaisia arktisen alueen merirosvoiksi tammikuussa 2018.

Lue myös: Kyttyrälohi on vaelluskala, joka kuolee makeassa vedessä kudun jälkeen – Voisiko kyttyrälohen erottaa Atlantin lohesta tekoälyn avulla?

Rannikolla Tenon lohta pyydetään yhä

Kiista Tenon lohista yltää myös merelle. Siellä Tenon lohikantoja pyydetään yhä. Rannikkopyyntiä selvitettiin maa- ja metsätalousministeriön ja Pohjois-Norjan maakuntahallintojen tilaamassa raportissa, joka julkaistiin viime vuoden marraskuussa.

Finnmarkin rannikkoalueella pyydetyistä lohista Tenon vesistöstä peräisin olevia lohikantoja oli 17 prosenttia. Raportin mukaan Tenon kannat hakeutuvat Tenoon pitkin rannikkoa, ja niitä pyydetään yhä laajalla alueella Pohjois-Norjassa, jopa satojen kilometrien päässä Tromssan vesiltä.

Raportti perustuu kymmenen vuoden takaisiin aineistoihin pyydettyjen lohien geenitaustasta. Rannikkokalastus on raportin mukaan kuitenkin vähentynyt, mutta ei loppunut. Osassa rannikkokuntia lohenpyynti on ollut kiellettyä tai rajoitettua, mutta pyyntiä tapahtuu myös näiden kuntien ulkopuolella.

Kesäkuun lopussa julkistettiin Tenon vesistön kalastusta sääntelevä uusi kalastussääntö. Länsmanin mielestä sitä ei pitäisi hyväksyä ennen kuin Tenon lohien pyyntiä vähennetään rannikolla reilusti.

”Tällä sopimuksella Norja pyytää sata prosenttia Tenon lohista ja Suomi nolla”, Länsman sanoo.

Länsmanin mukaan Norja on kova valtio pitämään omiensa puolta, Suomi ei niinkään.

”Suomalaiset virkamiehet on niin nynnyjä. Jos suomalainen olisi kova, sanottaisiin, ettei tule sopimusta. Nythän Tenosta tulee norjalaisten hautomo.”

Kyttyrälohen nuottaamisesta ei tullut Länsmanin porukalla ensimmäisen viikon aikana tulosta, mutta alemmaksi laitettuun esteverkkoon jäi nelisenkymmentä vieraslajin edustajaa.

“Näyttää tällä kokemuksella siltä, että kyttyrälohet pujahtavat nuotasta”, Länsman toteaa.