Reportaasi Ruotsista: Näin korona koettelee ruotsinsuomalaisten arkea – Koronakuolleisuus oli yli nelinkertainen

Jaa artikkeli
Ruotsisuomalaisten Markku ja Laura Kemppaisen kotitalo
Markku ja Laura Kemppaisen talo Hässelbyssä on osin omin käsin rakennettu. © Petri Mulari
Ruotsinsuomalaisten koronakuolleisuus on ollut moninkertainen kantaruotsalaisiin verrattuna. He ovat silti eläneet omaa arkeaan – kuten he tekivät jo 40–50 vuotta sitten.

Hässelbyn lähiö noin puolen tunnin ajomatkan päässä Tukholman vanhasta kaupungista on hyvin ruotsalainen: punaisia omakoti- ja pientaloja säntillisissä riveissä, omia ja yhteisiä pihatiloja, siistiä ja sievää. Ruotsinsuomalaisten Kemppaisten talo löytyy helposti: Suomen lippu näyttää tietä.

Markku Kemppainen muutti Ruotsiin vuonna 1968, 19-vuotiaana. Muistikuvat ovat yhä elävät.

”Se oli 7. päivä elokuuta, kun nousin Aallotar-laivasta Skeppsbronilla”, hän sanoo.

Suomussalmelta kotoisin olevan miehen lähdön syy oli tuttu: perheessä oli 11 lasta eikä työtä kotimaasta löytynyt. Lähihistoriasta oli myös kytkös, josta Suomessa ei mielellään vuosikymmeniin puhuttu.

”Kaksi enoani ja yksi täti tuotiin sotalapsina Ruotsiin, ja he jäivät tänne. Työtilanne Kainuussa oli kehno. Sukulaismies tulkkasi, kun suomen unohtaneet enot ja täti kävivät vierailuilla. Siinä päätettiin, että minunkin kannattaa lähteä”, Markku Kemppainen kertoo.

Toinen Tukholmassa asuvista enoista järjesti ensimmäiseksi työpaikaksi valtionkonttoriin lähetin paikan. Kemppaista alkaa naurattaa, kun hän muistelee tunnelmiaan:

”Sai mopolla ajaa, ja siitä palkkaa! Se oli hienoa siihen aikaan.”

Nokialta lähtöisin oleva Laura-vaimo löytyi 1980-luvun alussa. Jälkikasvua on jo kolmessa polvessa.

”Markulla on tällainen koronatukka. Leikattiin kuuden millin koneella, kun ei ole viitsitty mennä parturiin. Saa nähdä, mitä lapset sanovat”, Kemppaiset naureskelevat.

”Markulla on tällainen koronatukka. Leikattiin kuuden millin koneella, kun ei ole viitsitty mennä parturiin. Saa nähdä, mitä lapset sanovat”, Kemppaiset naureskelevat. © Petri Mulari

Ruotsinsuomalaisten koronakuolleisuus oli yli nelinkertainen

Ruotsissa asuu noin 144 600 Suomessa syntynyttä ihmistä, joista 1950–1970-luvuilla maahan muuttaneet ovat nyt eläkeikäisiä. Monilla on takanaan ura raskaissa suorittavissa töissä, alempi sosioekonominen asema ja paljon perussairauksia.

Luvut hätkähdyttivät viime kesänä silti: ruotsinsuomalaisten koronakuolleisuus oli yli nelinkertainen Ruotsissa syntyneisiin verrattuna. Suurin osa menehtyneistä on ollut hoivakotien 80-90-vuotiaita vuodepotilaita, kuten Suomessakin.

Asiaan liittyy poliittinen ulottuvuus. Ruotsissa vanhustenhoidon yksityistäminen on paljon Suomea pidemmällä. Puutteet varustetasossa, henkilökunnan osaamisessa ja varotoimien laiminlyönti niin laitoksissa kuin kotihoidossa rävähtivät silmille koronan alkaessa.

Mutta tartuntoja ja kuolemia on ollut muuallakin kuin hoivakodeissa.

Olisiko Ruotsin pitänyt tehdä jotain toisin?

”Ruotsalaiseen mentaliteettiin kuuluu, että valinnat perustuvat yksilön harkintaan. Selkeitä määräyk­siä kartetaan, eikä uhata rangaistuksilla. Se on isoin ero Suomeen, ja liittyy myös eroihin maiden lainsäädännöissä. Mielestäni Ruotsi on silti selvinnyt kriisistä melko hyvin. Pitää katsoa kokonaisuutta, rajoituksillakin on hintansa”, Markku Kemppainen sanoo.

Maaliskuussa 2021 korona­virukseen liittyviä kuolemia oli Suomessa yhteensä 800. Ruotsissa vastaava luku on 13 200.

Maaliskuussa 2021 korona­virukseen liittyviä kuolemia oli Suomessa yhteensä 800. Ruotsissa vastaava luku on 13 200. © Petri Mulari

Lauraa vapaamielisempi rajoituslinja ja suhtautuminen pandemiaan ärsyttää enemmän kuin aviomiestä.

”Tuntuu, etteivät ihmiset ota vastuuta eivätkä ymmärrä, että tauti on vakava. Vanhin tyttäreni on sairaanhoitaja, ja hänen kauttaan pahat tautitapaukset ja työikäistenkin kuolemat ovat tulleet lähelle. Hoitohenkilökunnan lomat on peruttu ja jaksaminen loppu”, hän huomauttaa.

”En halua syytellä ympäriinsä enkä tiedä, auttaako esimerkiksi maski – mutta pidän sitä ja vältän kontakteja, että voin tehdä edes jotakin. Ja rokotuksen otan heti, kun sen saan, että tästä päästään yhdessä ulos.”

”Tuntuu, etteivät ihmiset ota vastuuta eivätkä ymmärrä, että tauti on vakava.” – Laura Kemppainen

Markku muistuttaa, että viruksesta ei tiedetty keväällä juuri mitään. Ruotsissakin rajoituksia on kiristetty, mutta yleinen mielipide on yhä pääosin valitun strategian takana.

Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijan mukaan viisautta on kolmenlaista: luonnollista, opittua ja sitä pahinta eli jälkiviisautta. Aluksi olisi ehkä voitu tehdä enemmän, sitten on opittu lisää viruksesta ja nyt ollaan jälkiviisausvaiheessa.”

Koulut on pidetty Ruotsissa auki

Vuonna 1990 perustetussa Tukholman ruotsinsuomalaisessa koulussa on vajaat 500 oppilasta ja luokat esikoulusta yläkoulun viimeiseen eli 9:nteen asti. Kouluun on esikoulusta alkava jonotussysteemi, mutta noin puolet uusista oppilaista tulee muista alueen esikouluista. Kielitaitovaatimusta tai -koetta ei ole, mutta jonkinlainen suomalaisuustausta, itsensä suomalaiseksi mieltäminen ja halu oppia suomea ovat edellytyksiä.

Lauma lapsia ryntää uteliaana tarkkailemaan, kun käytävällä näkyy outoja aikuisia ja erityisen kiinnostava kamera. Vieraat kiinnostavat, koska ulkopuoliset kontaktit koulun sisällä on minimoitu eikä isoja tapahtumia järjestetä.

Tukholman ruotsinsuomalaisessa koulussa on noin 500 oppilasta. Peruskoulut on pidetty auki pandemian ajan, koska sulkemisen haitat on nähty niin suuriksi.

Tukholman ruotsinsuomalaisessa koulussa on noin 500 oppilasta. Peruskoulut on pidetty auki pandemian ajan, koska sulkemisen haitat on nähty niin suuriksi. © Petri Mulari

Ruotsissakin suositellaan nyt maskin käyttöä, mutta tässä koulussa niitä oli alusta asti tarjolla opettajille, ja lastenkin käsihygieniasta huolehditaan tarkasti. Se on painanut myös flunssatartunnat minimiin.

Koulu on pysynyt auki koko pandemia-ajan, kuten kaikki perus­koulut Ruotsissa. Kun tartunnat lähtivät nousuun vuosi sitten, koulu laati poissaololistat. Niistä tilannetta pystyttiin tarkkailemaan, luokkia yhdistämään ja käyttämään etäopetusta.

”Monessa esikoulussa henkilökuntaa ahdisti, kun koronapositiiviset vanhemmat toivat pieniä lapsiaan kouluun.” – Heli Lindström

”Ennen kuin pääsiäislomat 2020 alkoivat, paikalla oli ehkä 40 prosenttia oppilaista ja alle puolet opettajista. Sitten tilanne helpottui kesää kohti, ja on pysynyt joulun jälkeenkin melkein normaalina”, koulun rehtori Heli Lindström sanoo.

”Olemme ottaneet kaikki suositukset sääntöinä. Jos joku perheestä on sairas, kaikki sisarukset pysyvät kotona, kunnes testitulos näyttää, ettei kyseessä ole korona tai että siitä on parannuttu. Monessa esikoulussa henkilökuntaa ahdisti, kun koronapositiiviset vanhemmat toivat pieniä lapsiaan kouluun ja luovuttivat heidät portilla. Kun koulun on oltava auki, meillä on haluttu suojata sekä henkilöstöä että lapsia.”

Rehtori Heli Lindström on tehnyt koko työuransa Ruotsin koululaitoksessa ja nähnyt myös ruotsinsuomalaisten aseman muutoksen.

Rehtori Heli Lindström on tehnyt koko työuransa Ruotsin koululaitoksessa ja nähnyt myös ruotsinsuomalaisten aseman muutoksen. © Petri Mulari

”Vaikeudet kasaantuvat”

11 vuotta rehtorina toiminut Heli Lindström on hetken hiljaa, kun häneltä kysyy näkemystä Ruotsin koronastrategiasta.

”Minulla on ymmärrystä siihen, että on haluttu pitää lasten arki mahdollisimman normaalina. Etäopetus ei toimi kaikille: on raportoitu masennusta, jälkeen jäämistä ja muita sosiaalisia ongelmia. Korona-ajan vaikutukset perhe-elämään ovat jakaantuneet. Toiset ovat lähentyneet, toisille vaikeudet kasaantuvat”, hän sanoo.

Koulun oppilaista oli viime keväänä enimmillään poissa yli 40 prosenttia. Joulun jälkeen läsnäoloprosentti on pysynyt lähes normaalina.

Koulun oppilaista oli viime keväänä enimmillään poissa yli 40 prosenttia. Joulun jälkeen läsnäoloprosentti on pysynyt lähes normaalina. © Petri Mulari

”Jossain vaiheessa huoletti, miten opettajat selviytyvät ja missä arvossa heidän terveyttään pidetään. Mutta helpotti, kun nähtiin, että varotoimilla voi suojata ihmisiä, ja kyllä tästä selvitään.”

Lindström on tehnyt 42-vuotisen työuransa Ruotsin koululaitoksessa. Hän on samalla nähnyt ruotsinsuomalaisuuden positiivisen muutoksen, mutta myös sen, miten yksi sukupolvi menetti äidinkielensä.

”Nyt nuoret vanhemmat tuovat lapsensa suomenkieliseen esiopetukseen, koska eivät itse välttämättä osaa suomea lainkaan.”

Ruotsin­suomalaiseen kouluun on jonotuslista. Kielikoetta ei ole, mutta jonkinlainen kytkös suoma­laisuuteen tarvitaan.

Ruotsin­suomalaiseen kouluun on jonotuslista. Kielikoetta ei ole, mutta jonkinlainen kytkös suoma­laisuuteen tarvitaan. © Petri Mulari

”Meillä on ikävä”

Kemppaisten tuttavapiirissä on useita koronan sairastaneita, mutta sairaalahoitoa ei ole tarvinnut kukaan. Omaan elämään pandemia on vaikuttanut eniten kontaktien välttämisenä. Rakas harrastus kansantanssi on ollut katkolla vuoden, pari matkaa piti perua ja omat 15 hengen 70-vuotisjuhlat Kyproksella siirtää.

Arjessa lapset ovat hermoilleet enemmän, ja hoitivat ensimmäiset puoli vuotta kaikki kauppareissutkin. Kun epidemia viime kesänä rauhoittui, Kemppaiset päättivät, että kyllä tästä nyt Suomen-mökille voi lähteä.

”Netissä ja iltapäivälehdissä pyöri kauhujuttuja, kuinka Suomessa syljetään Ruotsin rekisterikilvillä olevia autoja ja ties mitä. Mutta tuttavat ja sukulaiset pyysivät, että tulkaa nyt ihmeessä, meillä on niin ikävä teitä”, Laura Kemppainen sanoo.

Suomen päässä poliisi tarkasti pariskunnan paperit, oli kohtelias ja toivotti turvallista matkaa pohjoiseen. Pari ajoi suoraan Kainuuseen mökille ja vietti siellä melkein koko kesän.

”Eihän siellä edes näe ketään, jos ei tahdo. Pakastin on täynnä lakkaa ja mustikkaa, oli loistava marjavuosi.”

Ruotsissakin Kemppaisilla on kakkospaikka maaseudulla, lasten hankkima vanha koulu. He viihtyvät kahdestaan ja myöntävät olevansa onnekkaita, koska rajoitukset eivät juuri haittaa arkea.

”Yksin pienessä asunnossa ilman puhekaveria tilanne olisi toinen, ja monen elämäntilanne on varmasti vaikeutunut”, Laura vakavoituu.

”Ruotsinsuomalaisten perusterveys on kyllä huonompi, monen kuusikymppisen kroppakin on kovan työn ja lapsuuden takia aika romuna”

Tyresön kunnassa oven avaa Taimi Björklund. Vuonna 1960 Ruotsiin muuttanut Björklund on tottunut asioimaan median kanssa. Aktiivinen eläkeläinen tuntee yhteisössä useimmat ruotsinsuomalaiset ja kääntäen, ja Ruotsissa juhlittiin haastattelumatkan aikana Ruotsinsuomalaisten päivää.

14-vuotias Taimi tuli maahan Pohjois-Suomesta isoveljensä ja -siskonsa perässä, ja vuoteen 1968 mennessä Ruotsiin oli muuttanut koko 9-henkinen perhe. Aluksi hän hoiti siskonsa lapsia, mutta jo 16-vuotiaana tomera tyttö teki puoli kahteen kestäneitä yövuoroja Dramatenin takana sijainneen ravintolan grillikokkina – yksin.

”Eikä koskaan ollut häiriöitä tai minulta yritetty viedä kassaa, mutta olisihan tuo mahdottomuus tänä päivänä. Ja kun menin lampputehtaaseen 16-vuotiaana, kukaan ei edes kysynyt ikää.”

Tyresön kunnan asukkaista oli enimmillään suomalaisia lähe 13 prosenttia. ”Tässä oli pelkkää metsää aiemmin”, sanoo 14-vuotiaana Ruotsiin muuttanut Taimi Björklund.

Tyresön kunnan asukkaista oli enimmillään suomalaisia lähes 13 prosenttia. ”Tässä oli pelkkää metsää aiemmin”, sanoo 14-vuotiaana Ruotsiin muuttanut Taimi Björklund. © Petri Mulari

Sittemmin Björklund oli 13 vuotta puhelintehtaassa ompelemassa kaapeleita, mutta hän oli pikkutytöstä asti halunnut opettajaksi. Kun hän jäi 27-vuotiaana leskeksi kahden pienen lapsen kanssa, haavetta täytyi lykätä, mutta se toteutui lastenhoitajakoulutuksen kautta.

”Pääsin peruskouluun suomen kielen opettajaksi, ja tein kunnalle tulkin töitä. Siinä näki aitiopaikalta, miten kovaa työ ja elämä oli monille. Töitä kyllä oli: isänikin pääsi vuonna 1968 heti töihin ja jäi täällä eläkkeelle, vaikka hän ei oppinut ruotsia koko aikana.”

Korona on vaikuttanut Björklundin elämään eniten niin, ettei neljän sukupolven jälkeläisiä ole voinut tavata vapaasti. Jokakesäinen sukukohtaaminen siskojen kanssa Suomen-mökillä toteutettiin varotoimin.

Strategioiden erot ja yksityisen vanhustenhoidon puutteellinen taso sekä valvonta ovat pohdituttaneet häntäkin. Kuvio on tuttu: Suomessa uskotaan sääntöihin ja valtioon, Ruotsissa yksilön vastuuseen.

”Välillä tuntuu, että Ruotsissa on oltu liian lepsuja, mutta toisaalta esimerkiksi tässä yhteisössä kukaan iäkäskään ihminen ei ole menehtynyt virukseen. Ruotsinsuomalaisten perusterveys on kyllä huonompi, monen kuusikymppisen kroppakin on kovan työn ja lapsuuden takia aika romuna.”

Lue myös: Reportaasi: Ruotsin vapaampi koronalinja – Näin epidemia eteni tukholmalaisen silmin

Tulkkina ja suomenopettajana työskennellyt Taimi Björklund on nykyisin aktiivi suomalaiseläkeläisten järjestössä. - Perusterveys on kantaruotsalaisia heikompi jo kuusikymppisillä, kun on tehty nuoresta asti raskaita töitä.

Tulkkina ja suomenopettajana työskennellyt Taimi Björklund on nykyisin aktiivi suomalaiseläkeläisten järjestössä. Perusterveys on kantaruotsalaisia heikompi jo kuusikymppisillä, kun on tehty nuoresta asti raskaita töitä. © Petri Mulari

Suomalaisuus jo meriitti

Ruotsalainen yhteiskunta pyrki 1960-70-luvulla kouluttamaan ja integroimaan tulijoita työn kautta. Keskikoulupohjalta ponnistanut mopolähetti Markku Kemppainen luki itsensä lopulta ekonomiksi ja jäi eläkkeelle kuorma-autotarvikkeita myyvän yrityksen pääjohtajan tehtävistä.

”Meillä ei ollut Suomussalmen kodissa edes sähköjä, kun olin lapsi. Onhan tämä ollut melkoinen matka”, Markku hymähtää.

Tyresön kunnan asukkaista oli enimmillään lähes 13 prosenttia suomenkielisiä. Taimi Björklund kävi 12 vuoden ajan joka kesä Kouvolassa täydennyskoulutuksessa, koska tulkkien piti pysyä kartalla, mistä ihmiset tulevat.

”Meille sanottiin aina, että te olette kansan tulkkeja. Paljon työtä oli myös eläke- ja sosiaaliturva-asioiden selvittämisessä kahden maan välillä”, hän sanoo.

Suomalaisten maine oli suuren muuttoliikkeen aikana paikoin huono: puukkojunkkareita, juoppoja ja ”Slussenin sissejä”. Toisaalta suomalaisia pidettiin kovina työntekijöinä, jotka eivät valita turhasta.

Kemppaisten mukaan laajempi asennemuutos alkoi 1980-luvulla, ja nykyisin ruotsinsuomalaisuus on jopa meriitti. Tietyt asiat eivät silti unohdu. Laura kertoo, että sairaanhoitajatytär muistaa yhä, kuinka alentuvasti yksi opettaja kohteli häntä suomalaistaustan vuoksi koko kouluajan.

Kemppaiset korostavat, että heidän identiteettinsä on samaan aikaan ruotsalainen ja vahvasti suomalainen.

”Paitsi jääkiekossa, silloin ollaan vaan suomalaisia!”

Monien ruotsinsuomalaisten juuret juuret ovat Pohjois-Suomessa, jonne yhä palataan kesäisin.

Monien ruotsinsuomalaisten juuret ovat Pohjois-Suomessa, jonne yhä palataan kesäisin. © Petri Mulari

”Olen ruotsinsuomalainen, jonka synnyinmaa on Suomi, mutta asuinmaa Ruotsi”

Ruotsin ja naapurimaiden välit ovat kärsineet erilaisista strategioista ja ongelmista rajankäynnissä sekä valtio- että yksilötasoilla. Maan ulkomaankauppa- ja Pohjoismaat-asioiden ministeri Anna Hallberg totesi maaliskuun puolivälissä, että pandemia on haavoittanut pohjoismaista yhteistyötä, mutta ongelmat on ratkaistava yhteistyöllä ja katsottava tulevaisuuteen.

Ruotsinsuomalaiset eivät usko, että haavat jäävät pysyviksi.

”Kunhan päästään taas normaaliin elämään, ihmiset ottavat toisensa ihmisinä. Ja toivottavasti otetaan huomioon myös ympäristön kestokyky ja se, ettei hyvinvointi ole itsestäänselvyys”, Kemppaiset sanovat.

Heli Lindström sanoo, että valtion väliset suhteet ovat politiikkaa, mutta nekin puheet ovat pysyneet asialinjalla.

”Olen kahden maan kansalainen, joka liikkuu niiden välillä. Sitä ei korona muuta miksikään.” – Taimi Björklund

”Rajakaupunkien käytännöt ovat herättäneet närää, koska raja ei normaalioloissa vaikuta mitenkään. Ehkä siellä ongelmat ovat enemmän pinnassa, mutta en uskalla arvioida, jääkö se kuinka pysyväksi.”

Pohjoismaisen aluetutkimuskeskuksen Nordregionin maaliskuinen raportti kertoo rajaseutujen asukkaiden järkytyksestä ja epäluottamuksesta viranomaisten toimintaan. Kun rajat suljettiin, toiselle puolelle jäi työpaikkoja, ystäviä ja perheenjäseniä. Eräs Tornio-Haaparannan kaksoiskaupungin haastateltava vertasi tilannetta Berliinin muuriin.

Taimi Björklund arvioi, että asioiden monimutkaisuus, paikoin ristiriitainen tiedotus ja sosiaalisen median ärhäkkyys ovat kärjistäneet tilannetta. Hän uskoo välien palaavan ennalleen, kunhan epidemia rauhoittuu.

”Olen miettinyt paljon sitä, kuka minä olen. Olen ruotsinsuomalainen, jonka synnyinmaa on Suomi, mutta asuinmaa Ruotsi – kahden maan kansalainen, joka liikkuu niiden välillä. Sitä ei korona muuta miksikään.”

Lue myös: Koronavirus jyllää Torniossa, johtajaylilääkäri tiukkana: ”On olennaista, että tähän saakka huolettomasti suhtautuneet ryhtyvät käyttämään maskeja”

Normaalioloissa valtioiden rajan voi kansalainen ylittää ilman minkäänlaisia muodollisuuksia. Rajan yli on totuttu kulkemaan vapaasti sukupolvien ajan.

Normaalioloissa valtioiden rajan voi kansalainen ylittää ilman minkäänlaisia muodollisuuksia. Rajan yli on totuttu kulkemaan vapaasti sukupolvien ajan. © Jyrki Nikkilä / Otavamedia

X