Aija ja hänen miehensä muuttivat kerrostalosta pakettitaloon Akaan pelloille: ”Mummolaksi nimetty kotimme on unelmiemme paikka”
Aija Kervisen haave kodista maalla muuttui todeksi, kun hän löysi asuntomessuilta sopivan talomallin.
Aija Kervinen istuskelee mielellään punaisessa vintage-tuolissa, jota voi myös kallistaa. Silmiä voi lepuuttaa tunnelmallisessa takkatulessa tai ikkunasta aukeavassa maisemassa.
Kun suomalainen menee asuntomessuille, mitä hän tuo sieltä kotiin tuliaisina? Kenties inspiraatiota ja kassillisen esitteitä. Kun minä olin työni puolesta asuntomessuilla, mukaani tarttui kokonainen talo. Tai ainakin vahva visio sellaisen rakennuttamisesta kauniiseen peltomaisemaan Sotkialle.
Mutta sitä ennen minä ja mieheni Juha, ikämme kerrostalossa asuneet, olimme päätyneet asumaan keskelle maaseutua.
Torpasta se alkoi
Vuonna 1999 olimme alkaneet kaivata kesäpaikkaa luonnon keskeltä kaupunkiasumisen muuttuessa aina vaan meluisammaksi ja levottomammaksi.
Kiersimme tutkimassa useitakin tarjokkaita, mutta mikään ei tuntunut olevan meitä varten. Eräänä syyskuun päivänä olimme menossa katsomaan vesijärveläistä mökkiä, löytämättä kuitenkaan perille.
Koska Asuntopörssi-lehdestä osui silmiin toinenkin mökki samalla suunnalla, päätimme kurkata vielä sen. Pihaan päästyämme totesimme, että taisi etsiminen päättyä tähän. Kylätien varren söpö mummonmökki oli juuri sitä, mitä olimme etsineet.
Torppa voisi vaihtua pakettitaloon
Seuraavat kymmenen vuotta kuluivat seilaten tiuhaan mökin ja Kangasalan kodin väliä, kesät talvet. Kunnes koitti kesä 2009 ja Valkeakosken asuntomessut.
Olin messuilla töissä silloisen työnantajani messutalossa. Kävin tutustumassa myös muihin kohteisiin, ja erityisen mukavan vaikutuksen teki pakettitalojen myyjä, joka otti haaveiluni tosissaan.
Torppa oli ihana, mutta 40 neliötä oli alkanut tuntua ahtaalta, ja perusmukavuuksiakin oli jo alkanut kaipailla.
Palasin messuilta kotiin näyttämään puolisolle esitteitä. Eipä aikaakaan, kun taloedustaja oli jo meillä hieromassa kauppoja.
Asiat lähtivät etenemään ja palaset loksahtelivat kohdalleen. Hetken mietimme vanhan torpan purkamista ja sen tilalle rakentamista, mutta onneksi näin ei kuitenkaan tapahtunut. Mummonmökin takaa saimme ostettua peltoa uutta taloa varten.
Toukokuun seitsemännen päivän aamuna 2010 pihaan ajoi pitkä rekka talopaketti kyydissään. Iltaan mennessä seinät olivat pystyssä ja katto päällä.
Aivan suoraan tehtaan mallikirjasta ei taloa kuitenkaan laitettu pakettiin.
Koti suunniteltiin kahdelle aikuiselle
Halusimme talon, jossa olisi mummonmökin pariksi sopivaa maalaistalotunnelmaa. Tällainen malli oli Kaustinen 138.
Kaksikerroksisuus houkutteli, mutta päätimme kuitenkin olla kaukaa viisaita. Halusimme kodin, jossa voisimme asua mahdollisimman pitkään myös mahdollisten kremppojen kanssa. Rapuissa kulkeminen voisi olla jossain vaiheessa vaikeaa. Tämä ratkaisu osoittautui viisaaksi.
Koska olimme rakentamassa taloa kahdelle aikuiselle, tehtiin myös huonejakoon muutoksia ja tarpeettomia väliseiniä jätettiin pois. Keittiön suunnittelin kokonaan uusiksi, ja olohuone sai eteläseinälle lähes pelkästään ikkunoita.
”Oli ihanaa saada olla niin täysillä mukana”
Koska työskentelin silloin sisustustarvikeliikkeessä, pystyin päättämään itse pintamateriaalivalinnat. Laskin myös materiaalimenekit, kuten laatat, laastit, vesieristeet ja maalit, tilasin ne ja hoidin kuljetukset rakennuspaikalle. Myös pesuhuoneen ja wc:n kalusteet tilasin ja suunnittelin keittiön Ikean suunnitteluohjelmalla.
Oli ihanaa saada olla niin täysillä mukana suunnitteluvaiheessa ja valita juuri meille mieluisat yksityiskohdat.
Puolivalmiina tilattuun talopakettiin kuuluivat rungon lisäksi väliseinät sekä sähkö- ja LVI-työt. Loput työt olemme tehneet itse.
Ulkovuoraus maalattiin punamullan punaisella, ikkunanpielet ja koristeet valkoisella. Perinteinen kokonaisuus sopi molempien mielestä parhaiten maalaismaisemaan ja samaan pihapiiriin pikkuisen torpan kanssa.
Talon rakentamisen ajaksi muutimme asumaan torppaan, josta käsin ajoin työhöni Tampereelle. Puoliso teki taulujen kehyslistoja valmistavan yrityksen myyntipäällikkönä työmatkoja pitkin Suomea.
Lokakuun 10. päivänä 2010 oli juhlava hetki, kun muuttokuorma kannettiin uutukaiseen kotiin. Nyt olimme virallisesti muuttaneet kokonaan maalle asumaan.
Goa ja kotimainen sekoittuvat
Sisustuksen suhteen olen vaihtelunhaluinen nainen, jonka sydämessä läikähtää erityisesti 1960-luku. Tyylillisesti meillä ei kuitenkaan olla jumiuduttu vain yhteen aikakauteen, vaan kotoa löytyy aikakausien ja tyylien rento yhdistelmä.
Kuvailisin sisustustyyliäni sekoitukseksi modernia, vintagea, Intiaa ja Marimekkoa. Intian Goalle olemme tehneet useita matkoja, ja joka kerta matkalaukut täyttyvät värikkäistä kankaista ja sisustustavarasta. Jopa kaksi pientä pöytää toimme kerran mukana, ne kun sai taitettua litteiksi. Myös joitakin mattoja on matkoilta kotiin kulkeutunut.
Meillä arvostetaan klassista ajattomuutta edustavia huonekaluja, kuten Muuramen pöytää ja Arne Jacobsenin Seven-tuoleja. Yllättävinä yksityiskohtina toimivat kirppikseltä löytynyt, kaunis höyläpenkki sekä vanhat matkalaukut.
Lue myös: Unelmien koti on nyt totta: Hanna ja Pasi muuttivat hirsitaloon luonnon lähelle
Unelmien pakettitaloon kätkeytyy myös oma Muumi-huone
Hämmästyä saattaa myös astuessaan vierashuoneeseen, jota lapsenlapsemme paljon käytti pienenä. Mustavalkoinen tapetti nimittäin osoittautuu lähemmin tarkasteltuna olevan täynnä muumihahmoja!
Ihastuin tapettiin työskennellessäni sisustusliikkeessä ja valitsin siitä hillityn värivaihtoehdon tilaan, jota onkin siitä lähtien kutsuttu Muumi-huoneeksi.
Vaaleat seinäpinnat toimivat taustana lukuisille taideteoksille, joita kotiin on tullut Juhan työuran myötä. Silmille on tarjolla kaikkea kaunista, istui sitten koko perheen lempipaikassa eli vadelmanpunaisessa nojatuolissa, keittiön pöydän ääressä tai terassilla.
Olohuoneessa voi nauttia takkatulen loimotuksesta tai näkymästä peltojen yli. Keittiössä kattoon asti yltävä vitriini antaa estradin Mariskooleille ja lasimaljakoille. Sielulle tekee hyvää, kun kotona on kivaa katseltavaa.
Pellosta tehtiin piha
Koska uusi talo rakentui vanhan pellon päälle, oli myös pihan rakentaminen aloitettava alusta saakka.
Saimme maanrakennusfirman kautta paljon suuria kiviä, joilla talon terassialueet reunustettiin. Torpan takana ollut aita purettiin ja torpan piha sulautettiin uuden talon pihaan. Koska uusi talo rakentui ylemmäksi, tehtiin ylätalon terassilta raput alas torpalle.
Rinteeseen istutin kymmenittäin keijuangervon taimia. Vähitellen istutimme lisää perennoja, hedelmäpuita ja -pensaita. Nykyään puutarha on ihanan runsas ja rehevä. Vaikka taloilla on melkein sadan vuoden ikäero, ne ovat sulautuneet sopuisasti yhteiseen pihapiiriin.
Emme ole koskaan katuneet päätöstämme muuttaa maalle. Virallisesti Mummolaksi nimetty kotimme on meille unelmiemme paikka. Mistään muusta ei tarvitse enää haaveilla.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 10/2023.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti