”Yksinäisyys on ongelma ympäri Suomea” – Ulla Ström ryhtyi itse vapaaehtoiseksi ja näin toisten auttaminen pelasti hänet yksinäisyydeltä

Jaa artikkeliTilaa Seura
Ulla Ström ryhtyi vapaaehtoiseksi
Kun Ulla Strömin yksinäisyys kasvoi liian suureksi, hän hakeutui ihmisten pariin. Ensimmäinen askel oli ryhtyä vapaaehtoiseksi ystäväksi syövän saaneelle. © Suvi Elo
Pahimmillaan yksinäisyys tuntui Ulla Strömistä siltä kuin seinät kaatuisivat päälle. Ryhtyminen toisten auttajaksi pelasti hänet.

Elämä on takana. Näin 57-vuotias Ulla Ström mietti vuonna 2003, kun hän jäi työstään vakuutusyhtiöstä sairauseläkkeelle. Päivät kotona kuluivat samaa rataa ruokaa laittaen ja siivoten.

”Minulla ei ollut ketään, kelle soittaa. Pahimmillaan tuntui siltä, kuin seinät kaatuisivat päälle.”

Välillä Ulla mietti jopa sitä, onko elämää enää mitään mieltä jatkaa. Hän päätti kuitenkin selvitä aina seuraavaan päivään kahden tyttärensä ja lastenlastensa takia.

Eri paikkakunnalla asuville lapsilleen Ulla ei puhunut yksinäisyydestä.

”En halunnut kuormittaa heitä. Ajattelin, että minun täytyy selvitä itse.”

”Päätin hankkia ystäviä”

Kolmen vuoden kuluttua eläkkeelle jäämisestään Ulla päätti, että asioiden on muututtava.

”Havahduin siihen, etten voi istua loppuelämääni yksin kotona kutomassa sukkaa. Päätin hankkia ystäviä.”

Hän näki lehdestä, että Syöpäyhdistys haki vapaaehtoisia ystäviä syöpää sairastaville. Rintasyövän sairastanut Ulla ryhtyi ystäväksi ja jäseneksi yhdistyksen johtokuntaan.

Suurin mullistus Ullan sosiaalisissa suhteissa tapahtui vuonna 2013, kun hän huomasi talonsa rappukäytävässä ilmoituksen Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiri-toiminnasta. Ulla ilmoittautui ryhmään, joka kokoontui 10 kertaa. Kun ohjattu toiminta loppui, Ulla alkoi vetää kokoontumisia.

Ennen koronaa he tapasivat noin kerran kuussa, vaihtoivat kuulumisia ja jutustelivat. Joskus he tekivät pienen retken tai kutsuivat tapaamiseen alustajan.

Vielä maaliskuun alussa Ullan, 72, elämä oli sosiaalisempaa kuin koskaan. Ystäväpiiri-ryhmän lisäksi hän luotsasi taloyhtiönsä vanhusten kerhoa. Hänellä oli lähes joka päivä jotain sosiaalista ohjelmaa. Sitten alkoi koronapandemia.

”Alkuun korona säikäytti minut, mutta totuin nopeasti uusiin oloihin.”

Alussa lapset kävivät Ullan puolesta kaupassa muutamia kertoja. Kun kauppoihin tuli riskiryhmäläisille tarkoitettu aamutunti, Ulla palasi hoitamaan itse kauppa-asiansa. Hetken totutteluvaiheen jälkeen hän alkoi nähdä uudessa arjessaan myös paljon hyvää.

”Aloin viettää enemmän aikaa ulkona. Lähimetsästä löytyi monia uusia polkuja. Oikein hämmästyin, kuinka paljon luonnossa on nähtävää.”

Ulla Ström havahtui siihen, että haluaa loppuelämältä muutakin kuin sukankutomista kotona. ”Päätin hankkia ystäviä.”

Ulla Ström havahtui siihen, että haluaa loppuelämältä muutakin kuin sukankutomista kotona. ”Päätin hankkia ystäviä.” © Suvi Elo

Uusi normaali

Ystäväpiirin tapaamiset loppuivat koronan alettua. Kesällä toimintaa kuitenkin jo varovasti käynnisteltiin. Tavattiin ulkotiloissa yhdessä kahvitellen.

Tänä syksynä ystäväpiirin tapaamiset ovat jatkuneet ja palanneet tutun kirjaston tiloihin. Tapaamisissa pidetään huolta turvaväleistä ja käsihygieniasta.

Ulla suhtautuu mutkattomasti uuteen normaaliin.

”Noudatan suosituksia ja ymmärrän, ettei entiseen ole enää paluuta.”

Ongelma ympäri Suomea

Ulla ei pelkää, että yksinäisyys iskisi uudestaan. Elämä rullaa koronasta huolimatta. Ja onneksi livetapaamisten lisäksi on virtuaalimaailma. Ulla toimii Facebookin 40-luvulla syntyneiden ryhmän ylläpitäjänä. Yli tuhannen hengen ryhmässä kuuluvat monen yksinäisyyden kokemukset.

”Siellä on ihmisiä, jotka sanovat, että heillä ei ole ketään juttukaveria. Yksinäisyys on ongelma ympäri Suomea.”

Ulla muistuttaa, että aina voi tehdä muutakin kuin kutoa sukkaa kotona yksinäisyydestä kärsien.

”On lopulta itsestä kiinni, tarttuuko moniin mahdollisuuksiin.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 12/20.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X