Näin elämä yllätti kaksi eronnutta – Kia ja Reijo tunnustavat: ”Meidän romanssi on täysin koronan ansiota”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Kia Aakala ja Reijo Kettunen ovat olleet erottamattomat toukokuusta lähtien. ”Koronavuosi 2020 oli minulle onnen vuosi, koska löysin toisen puoleni”, Kia sanoo.
Kia Aakala ja Reijo Kettunen ovat olleet erottamattomat toukokuusta lähtien. ”Koronavuosi 2020 oli minulle onnen vuosi, koska löysin toisen puoleni”, Kia sanoo. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Kia Aakala muistaa ikuisesti koronavuoden. Ilman sitä Reijoa ei olisi lomautettu eikä hän olisi tullut tilapäisavuksi Kian työpaikalle. Siellä kaksi eronnutta löysi toisensa.

En tarvitse miestä mihinkään. Niin sanoi orimattilalainen sairaanhoitaja Kia Aakala, 54, Anna-lehden haastattelussa neljä vuotta sitten. Hän puhui silloin vuosia jatkuneesta sinkkuudestaan.

19-vuotiaana solmittu avioliitto ja sen jälkeen kolme pitkää parisuhdetta olivat päättyneet eroihin. Suhteissa oli ollut rakkautta, mutta myös alkoholismia, narsismia ja mustasukkaisuutta.

Viimeisen eron jälkeen Kia päätti, että hänelle sopii parhaiten elämä ilman puolisoa.

Vuonna 2011 Kia oli ostanut itselleen ja kahdelle lapselleen talon. Hän hankki myös kaksi jackrusselinterrieriä.

Yhdeksän vuotta myöhemmin koiria oli seitsemän.

”Kävin ahkerasti koiranäyttelyissä pitkin Baltiaakin, mutta en juuri missään muualla.”

Koti-iltojen iloksi riittivät jäätelö, nonparellit ja Netflix.

Sitten tuli koronapandemia.

Urheilu täytti elämän

Lahtelaisen Reijo Kettusen, 54, elämän tärkein asia oli pitkään urheilu. Hän pelasi jääkiekkoa, pyöräili ja juoksi.

”Urheilu on ollut elämäni. En edes seurustellut ennen kuin tapasin tulevan vaimoni kolmekymppisenä.”

Perheeseen syntyi kaksi lasta. Reijo teki pitkään lyhennettyä työpäivää voidakseen viettää mahdollisimman paljon aikaa heidän kanssaan.

Kahdeksan vuotta sitten työt puuseppänä loppuivat. Reijo päätti toteuttaa jo pitkään itäneen haaveensa ja kouluttautui lähihoitajaksi. Valmistuttuaan hän sai työpaikan Lahdessa toimivasta Verve-kuntoutuskeskuksesta.

Avioliitto päättyi eroon viisi vuotta sitten. Reijo jäi asumaan perheen kotina olleeseen taloon, jossa lapset asuivat hänen kanssaan aluksi vuoroviikoin.

”Elämässäni oli kaikki hyvin. Ei ollut mitään tarvetta etsiä uutta kumppania.”

Sitten tuli korona. Kuntoutuskeskus suljettiin ja Reijo lomautettiin.

Kia oli sinkku vuodesta 2011 lähtien. ”En katsonut yhteenkään mieheen päin ennen Reijoa”, Kia sanoo.

Kia oli sinkku vuodesta 2011 lähtien. ”En katsonut yhteenkään mieheen päin ennen Reijoa”, Kia sanoo. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Lamppu syttyi

Reijo sai tilapäisen työn Kian työpaikalta, Orimattilan terveyskeskuksen vuodeosastolta huhtikuussa. Jo ensimmäisessä työvuorossa Kia ja Reijo totesivat käyneensä aikanaan ala-asteen samalla luokalla.

”Kai niillä kouluvuosilla oli vaikutuksensa, sillä tulimme hyvin juttuun alusta lähtien. Oli kuin olisimme tunteneet aina”, Reijo sanoo.

Kia huomasi, että Reijolla riitti juttua kaikkien muidenkin kanssa. Vaikutuksen teki varsinkin se, kun Reijo kertoi, ettei hänelle maistu viina.

”Avoimena ja sosiaalisena pyysin tapani mukaan Reijon kotiini kahville. Hän kävikin, mutta kummallakaan ei ollut pienintäkään ajatusta mistään muusta.”

Kerran Reijo pyysi Kian laittamaan katetrin iäkkäälle naispotilaalle, joka ei halunnut miehen sitä tekevän.

”Reijo seurasi vieressä ja muistan ajatelleeni, että onpa hän söpö.”

Meni muutama viikko. Kia oli iltavuorossa ja juuri istahtanut tauolle, kun jostain syystä Reijo tuli hänen mieleensä. Hän hätkähti.

”Oli kuin lamppu olisi syttynyt. Reijohan on mies!”

”Mikään suhde ei kiinnosta, mutta totta kai voidaan lenkille lähteä”

Kia kirjoitti Reijolle pitkän whatsup-viestin. Siinä hän vakuutti, ettei ole aiemmin miehille tällaisia kirjoitellut, ja kysyi, voisivatko he tehdä yhdessä jotain, vaikka mennä lenkille.

”Tarkoitukseni oli tarkistaa viesti ainakin kolme kertaa, jotta se olisi varmasti oikein muotoiltu. Hermostuksissani räpläsin kännykkää niin, että se lähtikin saman tien.”

Vastausta ei kuulunut moneen tuntiin. Kia pelkäsi tehneensä itsestään narrin.

Sitten kilahti viestin merkkiääni.

”Tämähän tuli yllättäen. Mikään suhde ei kiinnosta, mutta totta kai voidaan lenkille lähteä”, Reijo kirjoitti.

Torstaina 6. toukokuuta Reijo saapui sovitusti Kian luo. Päivä oli riittävän lämmin grillaukseen. Tunnit kuluivat huomaamatta, sillä juteltavaa riitti. Lopulta Reijo lähti Kian luota vasta kolmen aikaan yöllä palatakseen sunnuntaina.

”Siitä lähtien olemme olleet erottamattomat”, sanoo Kia.

Kia on todennut entisen kumppaninsa olleen oikeassa.

”Hän sanoi minun haalivan koiria hänen korvikkeekseen. Eiväthän koirat korvaa toista ihmistä tai parisuhdetta, mutta varmaan jonkin tyhjiön ne elämässäni täyttivät.”

Elämän muutoksesta Kia kiittää koronaa.

”Meidän romanssi on täysin koronan ansiota. Olisin varmasti edelleen sinkku ilman tätä tautia. On ihanaa, kun joku rakastaa ja itse rakastaa sitä toista. Usein sydän ihan pakahtuu, kun katson Reijoa.”

Reijo on aina pitänyt koirista, vaikka hänellä ei ole omaa ollutkaan. ”Koirat tykkäävät nyt enemmän Reijosta kuin minusta. Muistuttelen niille aina, että minäkin olen täällä”, Kia kertoo.

Reijo on aina pitänyt koirista, vaikka hänellä ei ole omaa ollutkaan. ”Koirat tykkäävät nyt enemmän Reijosta kuin minusta. Muistuttelen niille aina, että minäkin olen täällä”, Kia kertoo. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Uutta ja ihanaa

Omaehtoinen selibaatti oli Kialle vitsailun aihe. Kohdunkaulan syöpää ehkäisevässä seulonnassa hän varoitti näytteen ottajaa mahdollisista hämähäkin seiteistä.

Reijokaan ei ollut tuntenut tarvetta edes tilapäisiin suhteisiin.

Miltä tuntui aloittaa seksisuhde vuosien tauon jälkeen?

”Tässä iässä kaikki on niin paljon helpompaa kuin nuorena, jolloin ei ehkä kehdannut sanoa toiveitaan ääneen”, Kia sanoo.

”Se oli heti tosi luonnollista. Me molemmat koemme seksuaalisuuden ja seksin osana normaalia elämää. Niissä ei ole mitään, mistä emme voisi puhua ja niin on ollut alusta asti. Olemme rohkeita sanomaan, mitä haluamme tai mikä tuntuu epämukavalta”, Reijo lisää.

Seitsemän koiraa sanelee sen, että yhteistä aikaa vietetään enimmäkseen Kian luona.

”Monesti ajattelin, että jos otan miehen, käytän häntä vain seksuaalisesti hyväkseni. Nurkkiini ei tarvitse tulla sen enempää pyörimään. Ihme kyllä, mutta Reijon läsnäolo ei ole häirinnyt minua kertaakaan.”

Päinvastoin.

Toive yhteisestä kodista

”Minulle on uutta ja ihanaa kaikki, mitä Reijo tekee: hakee puita tai putsaa räystäitä. En ole tottunut sellaiseen, että joku tekee jotain puolestani. En ole koskaan tuntenut Reijon kaltaista miestä, joka osallistuu ja tekee, laittaa ruokaa ja leipoo, mutta ei ole lainkaan naismainen.”

Reijoa hymyilyttää.

”Se on ihan sama, kun minun kotiini rupesi ilmestymään uusia mattoja.”

Tulevaisuudessa siintää toive yhdestä yhteisestä kodista, joka koirien vuoksi olisi nykyisiä syrjäisemmässä paikassa. Sen aika on vasta, kun kummankin lapset seisovat omilla jaloillaan. Kian lapset, Saana, 20, ja Joona, 19, ovat jo muuttaneet omilleen, mutta Reijon pojat Ilmari, 18, ja Verneri, 20, asuvat yhä kotona.

”Vaikka kaikki onkin ollut mahtavaa, olemme suhteessa vasta alkutaipaleella”, muistuttaa Reijo.

Jotain yhteistä on jo hankittu.

Reijo toi käyttämättä jääneen mankelinsa Kian käyttöön huomattuaan tämän silittävän lakanat ja tyynyliinat. Kun Kia aikoi ostaa höyrypesurin, Reijon mielestä ei kannattanut, koska hänellä sellainen jo on.

”Nyt suunnittelemme, että ostamme puoliksi painepesurin”, Kia kertoo.

Entä siintävätkö häät tulevaisuudessa? Se onkin ollut mielenkiintoinen keskustelunaihe.

Kian ja Reijon koulukuvat ensimmäisellä luokalla. ”Muistamme toisemme sieltä hämärästi”, Reijo sanoo.

Kian ja Reijon koulukuvat ensimmäisellä luokalla. ”Muistamme toisemme sieltä hämärästi”, Reijo sanoo.

Yhdessä ja erossa

Reijo istuu kahvipöydän ääressä rauhallisesti, mutta Kia pompahtaa vähän väliä ylös toimittamaan milloin mitäkin. Kumpikin puhuu paljon, mutta ilmaisutavan eroista on tullut jo kahdenkeskinen vitsi. Kun Kia tokaisee, että tuo ne sakset, Reijo korjaa hymyillen: toisitko…

”Reijo on niin rauhallinen. Vaikka minä kiipeilen pitkin seiniä, hän sanoo, että ole vaan tuollainen. Ihanaa kun saa olla oma itsensä. Aiemmissa suhteissa miehet ovat aina koettaneet muovata minua johonkin rooliin.”

Kesäkuussa Reijo oli ensimmäisen kerran Kian mukana koiranäyttelyssä Virossa.

”Hän myös katsoo kanssani television Say Yes To The Dress -ohjelmaa ja arvostelemme yhdessä hääpukuja. Yhtä hyvin voimme katsoa snookeria tai erotiikkaa Netflixistä.”

Tärkeää on viettää aikaa myös erossa.

”Toisessa ei saa olla liikaa kiinni”, Reijo sanoo.

Hän harrastaa edelleen urheilua, käy pelaamassa sulkapalloa ja pitkillä pyörälenkeillä. Kia kannustaa.

”Onhan miestä mukavampi silitelläkin, kun hän on hyväkuntoinen ja -kroppainen.”

Naisen ja miehen ajattelutavan ero

Riitoja ei ole ollut, mutta loukatuilta tunteilta ei ole vältytty.

”Ihanaa kun saa olla oma itsensä. Aiemmissa suhteissa miehet ovat aina koettaneet muovata minua johonkin rooliin.”

”Saatan loukkaantua, jos Reijo ei ota kaulasta kiinni juuri silloin, kun sitä toivon.”

Ensimmäinen väärinkäsitys syntyi jo suhteen alkumetreillä toukokuussa.

Kia ja Reijo ohittivat autoajelulla rakennuksen, jossa järjestetään hääjuhlia. Reijo tokaisi, että hän ei aio mennä enää ikinä naimisiin.

”En ajatellut asiaa sen enempää, mutta ehkä alitajunnassa oli, että se pitää sanoa.”

Kia loukkaantui.

”Meillä ei ole yhteisiä lapsia, en halua vaihtaa sukunimeä ja olen kokenut isot kirkkohäät. En halua naimisiin, mutta Reijon sanat olivat naiselle aika tiukkaa kuultavaa. Mietin, että sittenhän meillä on vain seksisuhde, jos ei ole mitään odotettavaa tulevaisuudelta.”

Kyse oli ennen kaikkea tunteesta.

”Naisena haluan olla erityinen, ihana ja rakastettu – sen arvoinen, että Reijo voisi jopa mennä kanssani naimisiin. Sen vuoksi minua salaisesti loukkasivat Reijon sanat.”

Tapaus toi heille selkeästi esille naisen ja miehen ajattelutavan eron.

”Lauseesta, jolla ei ole mitään tekemistä keskinäisen tunteemme kanssa, tuli tällainen väärinkäsitys. Rakkauteni ei vähene, olinpa naimisissa tai en”, vakuuttaa Reijo.

Entä kihlat?

”Minä iskin Reijon, joten hänen asiansa on kihlata minut. Sen verran vanhanaikainen olen, etten rupea polvistelemaan, vaikka kihloihin voisinkin mennä”, sanoo Kia.

Aika näyttää. Jäädään odottamaan, miten Reijo tähän vastaa.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 2/21.

Lue myös: Rakkaussuhde alkoi hitaasti mutta myrskyisästi – Aliisa Pulkkinen ja Jotaarkka Pennanen: ”Liittomme salaisuus on yhteinen huumori”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X