Henna Jämsä kokkaa puutarhan antimista – Yksi luento muutti koko kasvatusfilosofian: ”Ai, näinkin voi viljellä”

Turkulaisen rintamamiestalon huolettomasti rönsyilevä puutarha kylpee alkukesän auringossa. Vanhat omenapuut kurottelevat oksiaan pihatielle. Penkeissä ja vähän muuallakin kasvaa sulassa sovussa niin hyöty- kuin koristekasvejakin.

”Sikin sokin viljely on aina hyvä asia. Niin taudit ja tuholaiset eivät pääse mellastamaan samalla tavalla kuin yksipuolisella viljelmällä”, talon emäntä Henna Jämsä selittää tyytyväisesti hymyillen.

Jämsää voisi luonnehtia jonkinlaiseksi puutarha-alan edelläkävijäksi. Hänen kukkeassa puutarhassaan kasvaa nimittäin kymmenittäin erilaisia monivuotisia vihanneksia.

Kasvin voi luokitella monivuotiseksi vihannekseksi eli syötäväksi perennaksi, jos se elää vähintään kolme vuotta ja siitä voi korjata syötävää satoa ilman, että kasvi kuolee.

Mikään aivan uusi asia monivuotiset vihannekset eivät kuitenkaan ole. Lähes jokaisen suomalaisen omakotitalon pihalla kasvaa raparperia. Ruohosipuli ja lipstikka ovat nekin vanhoja tuttuja.

Uutta tai uudelleen lämmiteltyä Jämsän puutarhassa on erilaisten monivuotisten vihannesten hurja lajikirjo.

”Monet syötävistä perennoista olivat hyvin tavallisia viljelykasveja suomalaisilla pihamailla sata vuotta sitten. Esimerkiksi köynnöspinaatti oli varsin yleinen. Idän­ukonpalko puolestaan levisi Suomeen venäläissotilaiden mukana jo suuren Pohjan sodan aikaan 1700-luvulla. Edelleen tienvierillä rehottavat ukonpalot kertovat venäläisjoukkojen liikkeistä.”

1900-luvun mittaan syötävät perennat kuitenkin vaipuivat unholaan. Ulkomaantuonti ja kaupan salaatit korvasivat ne.

”Ehkä vanhat kasvit alettiin kokea jollain tapaa maalaisiksi. Ei olisi kuitenkaan kannattanut unohtaa. Syötävillä perennoilla on nimittäin monia hyviä ominaisuuksia”, Jämsä huomauttaa.

Isohietasinappi eli villirucola on kaalituholaisten mieleen. Se tekee kuitenkin Etelä-Suomessa uuden sadon marras-joulukuussa, jolloin kirpat eivät enää vaivaa. © Suvi Elo

Henna Jämsä on yksi Ruotsissa menestykseksi nousseen syötäviä perennoja käsittelevän kirjan suomentajista. Hennan omassa puutarhassa kasvaa kymmenittäin syötäviä monivuotisia vihanneksia. Yksi hänen suosikeistaan on hyvänheikinsavikka. © Suvi Elo

Hyväheikinsavikan kukintoja voi käyttää parsakaalin tapaan. © Suvi Elo

Puutarhan uusi filosofia

Jämsän ajatukset nyrjäytti ruotsalainen syötävän metsäpuutarhan pohjoismainen pioneeri Philipp Weiss, jonka luentoa syötävistä perennoista Jämsä oli kuuntelemassa kuusi vuotta sitten.

”Lamppu syttyi pään päällä, kun ymmärsin, että näinkin voi viljellä. Ei jokakeväistä kylvöä, esikasvatusta, kitkentää ja kastelua, vaan vain istutus tai kylväminen ja sitten korjaamaan satoa jonkin ajan päästä.”

Luennon jälkeen Jämsä alkoi tutkia puutarhaansa aivan uusin silmin. Talon alkuperäisen asukkaan Aura-mummon pihalla oli jo muutama syötävä perenna: päivänlilja, komeamaksaruoho ja tietenkin raparperi.

Lisää piti kuitenkin saada. Jämsä alkoi salapoliisin lailla metsästää monivuotisten vihannesten siemeniä ja taimia. Tehtävä ei ollut helppo, sillä Suomessa ei ole syötäviin perennoihin erikoistunutta taimistoa.

Siemeniä Jämsä tilasi Hyötykasviyhdistykseltä ja Maatiainen ry:ltä. Taimia löytyi satunnaisesti taimistoilta ja harrastajilta.

Nyt turkulaisen rintamamiestalon pihalla vihannoi noin sata erilaista syötävää perennaa. Ja lisää on kesämökillä Salossa.

Erilaiset meiramit eli oreganot viihtyvät hyvin suomalaisissakin puutarhoissa. © Suvi Elo

Vaivattomia hiilensitojia

Entä ne monivuotisten vihannesten hyvät ominaisuudet?

Aivan ensimmäisenä Jämsä nostaa esiin vaivattomuuden. Valtaosa monivuotisista perennoista ei vaadi juurikaan huolenpitoa kylvämisen tai istuttamisen jälkeen. Aluksi pientä kasvia pitää tietysti kastella, mutta ensimmäisen kesänsä jälkeen kasvit eivät enää tarvitse kantovettä.

Monet monivuotisista pärjäävät myös rikkakasveille, joten kitkentäurakkakin on pienempi kuin yksivuotisten kasvien viljelmillä. Monta vuotta elävä kasvi näet kasvattaa vahvat juuret. Elinvoimaiset monivuotiset ponnistavat keväällä kasvuun ennen rikkaruohoja.

Aikainen kasvuunlähtö hillitsee myös tuholaisvahinkoja. Monet syötävät perennat ehtivät kasvaa suuriksi ennen tuholaisten ilmaantumista.

Tomaatti, kurkku ja monet yksivuotiset salaatit janoavat valoa. Useat monivuotiset sen sijaan viihtyvät suoraa auringonpaistetta paremmin puolivarjossa tai varjossa. Esimerkiksi karhun- ja käärmeenlaukalle hyviä kasvupaikkoja ovat hedelmäpuiden siimekset.

Joukossa on toki vaateliaitakin perennoja. Merikaali vaatii kranttuna aurinkoisen kasvupaikan ja läpäisevän maan. Etenkään ensimmäisinä vuosinaan se ei pärjää rikkakasveillekaan.

”Erityisen hyvä puoli monivuotisissa on satokauden pituus. Turun korkeudella voi alkaa korjata satoa jo maalis-huhtikuussa. Esimerkiksi juuri köynnöspinaatti ja ilmasipulit alkavat puskea esiin jo lumen alta. Maa-artisokan mukuloita voi kaivaa maasta heti, kun routa hellittää. Toisaalta villirucolaa ja pinaattihierakkaa voi korjata vielä marraskuussakin.”

Entisaikain suomalaisille syötävät perennat olivat keväällä merkittävä ravinnon lisä, kun kellareiden juurekset ja säilötyt vihannekset olivat huvenneet.

Kaiken lisäksi ympäristökin kiittää, kun puutarhassa kasvaa vuodesta toiseen satoa tuottavia kasveja. Monivuotiset kasvit sitovat juuristoonsa hiiltä. Toisaalta maaperästä ei vapaudu ilmakehään hiilidioksidia, kun maata ei tarvitse joka vuosi muokata.

Lisäävätpä monivuotiset vielä puutarhan monimuotoisuuttakin.

Puutarhan vitamiinipommit

Jämsä kantaa pöytään tarjolle suolaisen piirakan sekä voileipäkeksejä ja kulhollisen pestoa. Piirakassa on fetajuuston lisäksi täytteenä kuunliljaa, pinaattihierakkaa, merikaalia, köynnöspinaattia, käärmeen- ja karhunlaukkaa, ilmasipulia, hyvänheikinsavikan kukkia ja mustajuuren nuppuja. Peston hän on tehnyt komeamaksaruohosta.

”Laitan monivuotisia vähän kaikkeen. Salaattiin, keittoihin, piirakoihin tai vaikka leivälle. Nuorina monia perennoja voi syödä sellaisenaan. Kesän edetessä osa muuttuu hieman puumaisiksi, jolloin lehdet ja varret on hyvä kypsentää”, Jämsä selittää.

Joidenkin syötävien perennojen maku on voimakas, suorastaan karvas. Toisaalta esimerkiksi myskimalvan tai komeamaksaruohon makua kuvaa hyvin sana mieto.

”Lapset usein vähän kritisoivat makumaailmaa, mutta syövät kuitenkin. Kaikkein tujuimpien monivuotisten makuun en ole oikein itsekään vielä tottunut. Esimerkiksi maahumala on minulle liian voimakkaan makuinen.”

Halutessaan makua voi miedontaa kastelemalla kasvia ahkerasti tai valkaisemalla sen. Valkaistessa kasvi suojataan auringonvalolta esimerkiksi ruukulla. Parsa kasvaa valkoisena, kun kasvuston peittää hiekalla.

Vaikka maku olisi karvas, ovat monivuotiset kasvit ravitsemuksellisesti mitä parhainta ruokaa. Esimerkiksi saamelaisten ja inuiittien hyödyntämä hapokas hapro on oiva c-vitamiinipommi. Toinen hyvä vitamiinien ja kivennäisten lähde on esimerkiksi hyvänheikinsavikka.

Maukas pesto syntyy komeamaksaruohosta, oliiviöljystä, sitruunan­- kuoresta, auringonkukan­siemenistä, valkosipulista ja parmesaanista. © Suvi Elo

Hieman valkosipulilta maistuva karhun­laukka kasvaa luonnonvaraisena Lounais-Suomessa. Se viihtyy puutarhassa hyvin esimerkiksi omenapuun varjossa. © Suvi Elo

Myskimalvan lehdistä saa hyvää miedonmakuista salaattia, ja valkoiset tai vaaleanpunaiset kukat kruunaavat niin kakut kuin salaatitkin. © Suvi Elo

Lue myös: Taiteilija Ana Pimentel ja Eino Haapala yhdistivät satumaisessa puutarhassaan Karjalan ja Portugalin – ”Täällä näkyvät kummankin juuret”

Ruotsalaiset hurahtivat

Länsinaapurissamme monivuotiset vihannekset ovat olleet trendikkäitä jo jonkin aikaa. Ruotsalaiset hurahtivat syötäviin perennoihin, kun aiemmin mainittu Philipp Weiss julkaisi vuonna 2016 kollegoidensa kanssa kirjan Fleråriga grönsaker.

Kirja ilmestyi viime vuonna myös suomeksi nimellä Monivuotiset vihannekset – Löydä, kasvata, nauti (Kurmakka). Henna Jämsä on yksi kirjan suomentajista.

”Kirjan kääntäminen oli monen vuoden projekti. Aluksi työ sujui hitaasti, mutta kun korona vei hetkeksi tavallisen leipäpuuni, keskityin kääntämiseen. Aiheesta ei ole ollut aiemmin tarjolla suomenkielistä kirjallisuutta. Minusta tämä on niin tärkeä asia, että haluan viedä viestiä eteenpäin”, Jämsä kertoo.

Ammatiltaan Jämsä on sekä muusikko että puutarhakoulun käynyt puutarhuri. Päätyökseen hän soittaa klarinettia Turun filharmonisessa orkesterissa. Puutarhurin työ on sivutoimi.

Sitten käännöskirjan julkaisemisen myös Suomessa näkyy hurahduksen merkkejä. Facebookin Monivuotiset vihannekset -ryhmä kasvaa vauhdilla ja harvat tarjolla olevat taimet menevät kuin kuumille kiville.

Harrastajat myyvät ja vaihtavat taimia keskenään. Jämsäkin viljelee pienimuotoisesti taimia myyntiin omassa puutarhassaan. Hän vinkkaakin, että ammattimaiselle syötäviin perennoihin keskittyvälle taimistolle olisi tilausta.

Jonkinlaisesta hurahduksesta kielii myös se, että Jämsän pitämille luennoille on aina tunkua.

”Joka kerta ihmiset yllättyvät siitä, että monet tutut koristekasvit kuten kuunlilja ja päivänliljan kukat ja nuput ovat mitä parhainta ruokaa. Kiinassa kuivatut päivänliljan kukat ovat markettitavaraa. Kääröllä oleva nuori kuunliljan lehti taas on parsan veroista herkkua. Pitää vain malttaa olla syömättä koko kasvia kerralla, jottei se ala taantua”, Jämsä naurahtaa.