Juuret syvällä maassa – Henrik Rannanjärvi on itseoppinut puutarhuri, joka vaalii vanhoja perinnekasveja
Porilainen Henrik Rannanjärvi puurtaa puutarhassaan aamusta ehtooseen ja innostuu kokeilemaan aina uutta. Vanhoja perinnekasveja kasvavalla pihamaalla on ehkä jonain päivänä nähtävissä koko elämän kirjo.
Henrik Rannanjärvi on itseoppinut puutarhuri. Tietoa ja taitoa on vuosien varrella kertynyt vaikka muille jakaa.
Satakunnan kesä on ollut kaunis ja kuuma, ja Porin pohjoispuolella sijaitsevan vanhan talon puutarha pursuilee toinen toistaan näyttävämpiä kukkapenkkejä.
Salkoruusuilla on käynnissä korkeuskasvukilpailu ja iloinen kultapallojoukko pomputtelee hilpeästi kesätuulen tahdissa. Hanhet Allu ja Hellu tarkistavat tulijan aidan takaa.
Pihapiirin värikylläinen kauneus on vaatinut paitsi taitoa, myös vuosien työn. Tontin pääpuutarhuri Henrik Rannanjärvi paljastaa, että tunnelman takana on hurahdus maatiaisiin.
”Muutimme tänne 20 vuotta sitten ja hankimme lampaita ja kanoja. Kanat olivat Savitaipaleen kantaa ja niiden myötä liityimme vanhoja kasveja ja alkuperäisiä kotieläinrotuja vaalivaan Maatiainen-yhdistykseen. Luin yhdistyksen lehdestä vanhoista kasveista, innostuin ja tilasin yhdistyksestä ensimmäiset siemenet.”
Henrik muistaa lapsuuskodissa ja mummolassa kasvaneet kukat.
”Mummolassa oli kaunis tillipioni, jossa on oikein helakanpunaiset kukat. Taisin tilata sitä Maatiaisesta aivan ensimmäisten kasvien joukossa. Mieleen on jäänyt myös kotitalomme pihassa runsaana kasvanut peurankello. Sitä kävin hakemassa tänne meillekin.”
Aiemmasta asuinpaikasta tuotiin pihaan ukonhattua ja kultapalloa. Eräältä ikivanhalta ja jo hylätyltä talonpaikalta haettiin juhannusruusua. Maatiaissiemenetkin osoittivat löytäneensä otollisen maaperän.
”Ne hyväkkäät alkoivat itää tosi hyvin. Istutin niitä vähän joka paikkaan.”
Pihapiirin tunnelman takana on hurahdus maatiaisiin. © Jussi Partanen
Paras mahdollinen lopputulos
Henrik Rannanjärvi on itseoppinut puutarhuri. Vuosikymmenten varrella tietoa ja taitoa on kertynyt niin, että harvinaisempiakin kasveja riittää myyntiin asti. Puutarhaseurojen myynti- ja vaihtopäivillä moni ihastuu ikihyviksi, kun tarjolla on myös vanhoja, lapsuudesta tuttuja perinnekasveja.
”Kokeilen aina kaikenlaista. Nyt päätin yrittää, josko saisin kasvatettua tohtorinkukan siemenestä. Sitä lisätään yleensä pistokkaasta. Idänunikkokin on odottanut monta vuotta idätystä. Tänä syksynä aion kokeilla sitäkin.”
Kymmenkunta vuotta sitten löytynyt kuukalenteri tuo puutarhatöihin oman rytminsä.
”Kuun vaiheet kertovat, milloin kannattaa laittaa siemen maahan ja milloin ei missään tapauksessa kannata. Sen mukaan kitkemme, leikkaamme ja istutamme. Silloin saadaan paras mahdollinen lopputulos.”
Hanhet Allu ja Hellu tervehtivät tulijaa. © Jussi Partanen
”Kukat saavat kasvaa juuri sellaisina kuin ne kasvavat”
Kysymys lempikukasta saa Henrikin naurahtamaan. Hän ei muista kasvien nimiä, ja joutuu kysymään ne parempimuistiselta puolisoltaan.
”No iltahelokki on ainakin ihan ihmeellinen. Ostimme sen Viron Türin kukkamarkkinoilta. Ensimmäisenä kesänä emme muuta tehneetkään kuin tuijotimme kukan liikkeitä. Kun ilta hämärtyy, alkaa kukan avautuminen. Se kestää kolmisen minuuttia. Ensin taittuvat auki kukan suojuslehdet, sitten kukka avautuu hieman nytkähdellen terälehti kerrallaan. ”
Myös itse siemenestä asti kasvatetut salkoruusut ja ritarinkannukset kuuluvat lempikukkiin.
”Ne risteytyvät keskenään, eikä niistä ikinä tiedä, minkä värisiä niistä tulee. Niitä ei voi kontrolloida eikä hallita, eikä pidäkään. Annan luonnonvalinnan ja hyönteisten hoitaa tämän puolen. Kukat saavat kasvaa juuri sellaisina kuin ne kasvavat.”
Luonnon monimuotoisuus rehottaa Henrikin puutarhafilosofiassa laajemminkin. Esimerkiksi nokkosesta saa kuivattua kanoille talviruokaa.
”Olemme vuosikausia puhuneet, että haluaisimme rakentaa kuoleman puutarhan, samanlaisen kuin Tampereen Tuomiokirkossa olevassa Hugo Simbergin taulussa. Siinä luurangot hoitavat niitä kummallisia kasvejaan niin hellästi. Se palaa aina mieleen, kun jossain taimistossa on jokin ihmeellinen kalman kasvi. Sellainen piste sopisi tänne hyvin. Onhan sekin osa elämää”, Henrik Rannanjärvi sanoo.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 4/21.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti