Jaana aloitti juoksuharrastuksen nelikymppisenä, nyt hän on juossut jo yli 300 maratonia: ”Oikeastaan kyse on yllytyshulluudesta”
Keski-iän kerryttämät kilot saivat Jaana Lehtisen lähtemään varovaisille juoksulenkeille nelikymppisenä. Nyt hänellä on takanaan 300 maratonia ja useita ultrajuoksuja.
© Sara Pihlaja
Juoksukengät jalkaan ja menoksi, ympäri vuoden, satoi tai paistoi. Sellaista kuin hyvä juoksukeli ei maratonkeräilijä tunne – sää on aina sopiva juoksemiseen.
Jaana Lehtinen, 61, juoksi viime vuonna sata maratonia muutaman muun kokeneen kestävyysjuoksijan kanssa. Porukka kiersi 2,3 kilometrin pituista reittiä Kangasalan aseman tienoilla maratoniin tarvittavan määrän. Juoksuja järjestettiin pari kertaa viikossa ympäri vuoden.
”Oikeastaan kyse on yllytyshulluudesta. Yksi meistä halusi saada kasaan 500 maratonia, ja tämä oli siihen helppo tapa.”
Virallisiin tuloksiin tarvitaan, että maaliin tulee vähintään viisi henkilöä. Lehtiseen porukassa tuli. Ikähaarukka oli 55–70 vuotta.
Tempauksen taustalla oli Nautiskelijamaratoonarit ry. Sadan maratonin vuotta alettiin suunnitella jo 2019, mutta koronapandemia viivästytti projektia. Lehtisen täytyi lisäksi keskustella ennen urakkaa aviomiehen kanssa, sillä vapaa-aikaa ei juoksemiselta juuri muuhun jäänyt.
Vedonlyönnin kautta huippukuntoon
Mikä motivoi moiseen?
”Itsensä ylittäminen. Siitä tulee onnistumisen iloa, varsinkin kun lähtee juoksemaan vähän huonommissa oloissa. Lisäksi juokseminen on sosiaalista: juoksukavereiden kanssa ystävystyy ja voi puhua mistä vaan.”
Liikunta on aina kuulunut paljasjalkaisen tamperelaisen elämään. Pispalan likka pelasi nuorena futista, innostui parikymppisenä punttisalista ja opetteli työikäisenä vauhdikkaita tanssilajeja stepistä irlantilaiseen rivitanssiin.
Asiakasneuvojana terveysalan yrityksessä työskentelevän naisen työmatkat ovat aina taittuneet pyöräillen, nykyään myös juosten.
Keski-iässä painoa alkoi kuitenkin kertyä. Kiloja karistaakseen Lehtinen alkoi juosta lyhyitä lenkkejä. Samoihin aikoihin hän löi vetoa sisarensa miesystävän kanssa siitä, kumpi saisi hiihdettyä tuhat kilometriä talven aikana.
”Sain kasaan 950 km, kunnes lumet sulivat alta. Kilpakaveri hiihti 50 km, joten yhteensä pääsimme tavoitteeseen”, Lehtinen nauraa.
Hyvään kuntoon itsensä hiihtänyt nainen jatkoi juoksemalla aiempaa pidempiä lenkkejä.
Syksyllä 2003 oli vuorossa ensimmäinen maraton. Sen Lehtinen juoksi Maarianhaminassa.
Hyvin sujuneen juoksun jälkeen pukuhuoneessa joku innosti Lehtistä mukaan seuraavan kesän Tukholman maratonille. Enempää houkuttelua ei tarvittu.
”Homma ei lähtenyt heti lapasesta.”
Lehtinen juoksi aluksi 2–3 maratonia vuodessa. Vuonna 2010 hän juoksi ensimmäisen ultransa. Se oli kuuden tunnin juoksu Kaustisilla.
”Keräilijäksi aloin tuntea itseni vasta yli 50-vuotiaana, kun koossa oli noin 50 maratonia.”
Tamperelainen Jaana Lehtinen juoksi ensimmäisen maratoninsa 20 vuotta sitten. © Sara Pihlaja
Kokenut juoksija mittaa älykellolla matkaa ja vauhtia. Akun kesto on tärkeä ominaisuus. © Sara Pihlaja
Juoksijan aurinkolasien on istuttava täydellisesti. © Sara Pihlaja
Hierojalle palautumaan
Toinenkin rakas harrastus Lehtisellä on: käsityöt. Hän kutoo, virkkaa, tekee makramee-töitä ja askartelee kortteja. Hän käy myymässä käsitöitään erilaisissa tapahtumissa ja myyjäisissä.
”Käsityöt ovat minulle sellaista pään tyhjentämistä ja muistin ylläpitoa. En osaa katsoa televisiota ilman, että teen samalla jotain.”
Käsillä tekemisestä hän ei luopunut sadan maratonin vuonnakaan. Sen sijaan kirjojen lukeminen jäi tavallista vähemmälle. Nyt kirjallisuuteen on taas aikaa paneutua.
Ihmisen elimistölle maraton on kuormittava suoritus, josta palautuminen vie yleensä 2–3 viikkoa, tottuneeltakin muutaman päivän. Lehtinen toteaa, että hänellä palautuminen on aina ollut helppoa; ilman sitä sadan maratonin vuosi tuskin olisi ollut mahdollinen.
Palautumista edesauttavat säännölliset käynnit hierojalla.
Juokseminen on välillä aiheuttanut Lehtiselle vaivoja esimerkiksi pohkeiden ja akillesjänteen kanssa, jolloin hän on vähentänyt rasitusta hetkeksi. Muutama vuosi sitten hänellä todettiin lievä astma.
”Astma ei ole este juoksemiselle. Päinvastoin juokseminen tekee hyvää hengityselimistön terveydelle. ”
”Isotkin ihmiset juoksevat, jos haluavat”
Lehtinen ei noudata mitään ruokavaliota, vaan syö perusterveellistä, itse tehtyä kotiruokaa. Maratonin alla hän pyrkii syömään täysjyväpastaa, koska se edistää lihasten energiahuoltoa. Myös herkuttelu on sallittu.
”Pullakin maistuu, mutta eniten tykkään jäätelöstä. Ei juoksijan tarvitse olla kuivan kesän orava: isotkin ihmiset juoksevat, jos haluavat.”
Maratonin aikana tarvittavan lisäenergian hän nauttii mieluiten hedelmien, mehun tai mustikkakeiton muodossa, sillä juoksijoille tarkoitetut energiageelit eivät sovi hänen vatsalleen.
Monia maratoneja on tullut juostua ulkomailla: Tukholman lisäksi mm. Tallinnassa, Floridassa ja Madridissa. Lehtisen upein kokemus on vuodelta 2016 Lontoon maratonilta, jossa juoksijoita oli yli 20 000. Reitti kiersi kaupungin monia nähtävyyksiä, ja innokas yleisö kannusti koko matkan pituudelta.
”Siinä oli suuren maratonjuhlan tunnelmaa. Maalissa oli tippa linssissä.”
Sadan maratonin vuoden jälkeen juoksumotivaatio oli hetken hukassa. Mutta vain hetken. © Sara Pihlaja
Floridan Keys 100 -kisasta tuli pronssia 50 mailin matkalla naisten sarjassa. © Sara Pihlaja
Lehtinen on pitänyt tavoitteenaan saada kokoon 300 maratonia, jolla juoksija noteerataan maratoonareiden maailmanlistalla.
Entä nyt, kun tavoite on saavutettu?
”Haluaisin osallistua vielä moneen ultraan Suomessa ja ulkomailla. Tälle vuodelle on suunnitteilla oma ultrajuoksutapahtuma sekä seuran maratonmatka Malagaan.”
Juttu on ensimmäisen kerran julkaistu Viva-lehden numerossa 7/23.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti