Koe Saimaan ainutlaatuinen järviluonto – Kari-Matti Vuori perusti luontokeskuksen, joka tuo tutuksi myös kestävämpiä tapoja toimia tulevien sukupolvien hyväksi

Jaa artikkeliTilaa Seura
Kari-Matti Vuori
Kari-Matti Vuori ei käsittänyt, miksei Saimaan ainutlaatuista järviluontoa esitelty missään. Siksi hän perusti itse Saimaarium- luontokeskuksen. © Mikko Nikkinen
Jo lapsena soilla ja metsissä viihtynyt vesistöasiantuntija Kari-Matti Vuori perusti Saimaarium-luontokeskuksen, jonka hän toivoo houkuttelevan ihmiset ajattelemaan ympäristöasioita.

Tältä siis näyttävät maailman tiettävästi vanhimmat, radiohiiliajoituksen perusteella 8 000 vuotta vanhat uppopuut!

Saimaan rannalla, Lappeenrannan historiallisen linnoitusniemen vanhassa tiilimakasiinissa pyörii jääkauden jälkeisestä muinaismetsästä kertova video, jonka sukeltajat ovat kuvanneet Saimaan vesissä Taipalsaaren Sarviniemessä.

Tiilimakasiini rakennettiin 1910- luvulla venäläisen sotaväen majoitustiloiksi. Nyt rakennuksen seinässä olevassa bannerissa lukee Saimaarium – luonto- ja tiedekeskus. Vankkojen tiiliseinien sisältä löytyy maamme ensimmäinen Suomen järviluontoa ja erityisesti Saimaata muun muassa multimedian, elo­kuvien, valokuvien ja 360-kuvien avulla esittelevä luontokeskus.

Siellä on myös Saimaariumin ideoija ja perustaja, biologi ja tutkimusprofessori Kari-Matti Vuori. Virallisesti heinäkuussa avattu keskus on vesiasiantuntija Vuoren pitkäaikainen toteutunut haave.

Etelä-Karjalaan 2012 muuttanut Vuori ei voinut ymmärtää sitä, ettei missään ollut paikkaa, jossa olisi voinut perehtyä Saimaan ainutlaatuiseen järviluontoon.

”Piti perustaa se itse”, Kari-Matti Vuori sanoo.

Likainen joki herätti luonnonsuojeluaatteen

Vuoren synnyinkaupunki Kotka oli merellinen teollisuuskaupunki. Paperiteollisuutta ei voinut 1970- ja 1980-luvuilla olla huomaamatta: likainen Kymijoki vaahtosi kuin kylvyssä, tehtaat haisivat ja kalakuolemat olivat tavanomaisia.

”Lasten päähän iskostettiin, että joki on likainen, eikä siinä saa uida. Näin, että luonto oli ahdingossa monella tapaa. Se herätti minussa luonnonsuojeluaatteen.”

Kari-Matti Vuori muutti 11-vuotiaana perheineen kerrostalosta omakotitaloon Langinkosken Keisarillisen kalamajan lähelle, missä Kymijoki virtasi ja ympärillä oli paljon metsää. Täydellisen hurahtamisen luonto- ja ympäristöasioihin sinetöi kummi­tädin lahjoittama luontoharrastajan käsikirja.

”Sen jälkeen kinusin vanhemmiltani haavin ja kiikarit ja asettelin pyydyksiä hämähäkkien ja muiden eläinten tutkimista varten.”

”Lasten päähän iskostettiin, että joki on likainen, eikä siinä saa uida. Näin, että luonto oli ahdingossa monella tapaa. Se herätti minussa luonnonsuojeluaatteen.”

Nuori luontoaktiivi perusti oman luontokerhon

Kari-Matti Vuori oli jo lukiossa intohimoinen Luontoliiton aktiivi. Koska koulussa ei ollut luontokerhoa, Vuori perusti Suojussit-luontokerhon itse. Hänen vetämilleen suo- ja muille retkille tungeksi kerrallaan 20–30 nuorta.

Kaiken opinnoilta vapaaksi jääneen ajan Vuori vietti luonnossa, järjestämällä luonnonsuojelutapahtumia tai antamalla sujuvasti ympäristöaiheista lehtilausuntoja. Aktiivisesta luontoharrastajasta tuli suorastaan julkkis Kotkassa.

”Sitten jo ehkä vähän väsähdin”, sanoo Vuori.

Opettajat pitivät itsestään selvänä, että nuori ja koulussa hyvin pärjännyt Vuori lähtee yliopistoon opiskelemaan biologiaa. Hän kuitenkin yllätti menemällä Parikkalaan maatilatekniseen kouluun.

Vuori oli viettänyt monia hienoja kesiä isovanhempien maatilalla Pohjanmaalla ja ajatteli ryhtyä maanviljelijäksi.

”Kirjaviisaus oli alkanut rasittaa minua, enkä edes hakenut yliopistoon.”

Yliopisto kutsui sittenkin

Maatilatekninen koulu kuitenkin herätti Vuoressa enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Moottorisahan käyttö ja kasvinsuojeluoppi tuntuivat hyödyllisiltä, mutta hän oli hyvin kriittinen monia koulussa esitettyjä itsestäänselvyyksiä kuten maatalouden valtavia koneita ja kasvinsuojelumyrkkyjä kohtaan.

Harjoittelupaikkakin oli pettymys: Vuori olisi halunnut perehtyä syvällisesti peltoekosysteemien toimintaan, mutta kaikki aika meni sokerijuurikkaan kitkemiseen ja muihin peltotöihin.

”Peltojen kyntämisestä kyllä pidin. Siinä näki työnsä tuloksen konkreettisesti.”

Ajatus maatalon isännyydestä jäi, ja Kari-Matti Vuori löysi itsensä syksyllä 1982 Jyväskylän yliopistosta opiskelemasta limnologiaa. Hän olisi päässyt myös Helsingin ja Turun yliopistoihin, mutta tyttöystävän opiskelupaikka Jyväskylässä kallisti vaa’an Keski-Suomen puoleen.

Maatilatekninen opetuskaan ei ollut mennyt hukkaan.

”Kun rahat loppuivat, pystyin opintojen ohessa tekemään töitä maatalouslomittajana ja metsurina.”

Kari-Matti Vuori kertoo, että Saimaariumissa kerrotaan muun muassa uppo­puiden merkityksestä ja mahdollisuuksista vesistö­kuormituksen vähentämisessä.

Kari-Matti Vuori kertoo, että Saimaariumissa kerrotaan muun muassa uppo­puiden merkityksestä ja mahdollisuuksista vesistö­kuormituksen vähentämisessä. © Mikko Nikkinen

Vesistötutkimus vei mukanaan

Gradua Kari-Matti Vuori yritti tehdä karhuista, mutta toteuttaminen takkusi. 1985 hän onnistui pääsemään tutkijaksi Metsäteollisuuden vesistövaikutukset -tutkimushankkeeseen, jossa etsittiin keinoja vesistökuormituksen vähentämiseksi.

Aihe oli kuumottava, sillä lukemattomat aiemmin kirkkaat järvet olivat ojitusten myötä pilaantuneet tummiksi ja humuspitoisiksi. Vuori kunnostautui kehittämällä yksinkertaisen mutta tehokkaan kuormituksen vaikutuksia tutkivan menetelmän.

”Koskipaikoille siirtoistutettiin tiiliskiviin kiinnitettyjä vesisammaltuppaita, jotka toimivat luonnonmukaisina suodattimina ja epäpuhtauksien kerääjinä. Niistä kerätyillä näytteillä voitiin verrata veden kuormitusta metsäojitusten ylä- ja alapuolella.”

Vesistöasiat veivät tutkijan mukanaan. Gradun Vuori lopulta teki vesiperhostoukkien ekologiasta ja väitöskirjan hajakuormituksen vaikutuksesta pohjaeläimistöön ja vedenlaatuun.

Työtä riitti kotonakin, sillä ensimmäinen lapsi oli syntynyt hänen ollessaan 25-vuotias ja toinen pari vuotta myöhemmin.

Myöhemmin Vuori työskenteli ympäristöhallinnossa sekä Joensuun ja Jyväskylän yliopistoissa tutkijana ja tutkimusprofessorina Oulun yliopistossa. Vuodesta 2009 lähtien hän on ollut Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija.

Tutkijauransa yhtenä vaikuttavimmista saavutuksista Vuori pitää Oulun-professuurinsa aikana vetämäänsä työryhmää, joka kehitti järvien ja jokien ekologista tilaa koskevan luokittelu- ja arviointimenetelmän.

”Kun ihmiset katsovat ympäristöhallinnon verkkopalvelun vesikarttaa, siinä näkyy minunkin kädenjälkeni”, Vuori kertoo.

Saimariumin perustaminen työläs rupeama

Vuori meni uusiin naimisiin ja muutti 2012 vaimon kotiseudulle Etelä-Karjalaan, missä syntyi ajatus Saimaariumin perustamisesta. Tehtävä oli työläs, sillä ensin Kari-Matti Vuori kasasi yli 20 organisaation asiantuntija- ja kumppaniverkoston sekä keräsi 500 000 euron alkupääoman.

Rahoittajien joukossa on yksityisiä ihmisiä, yrityksiä, säätiöitä ja Lappeenrannan kaupunki, joka myös tarjosi Saimaariumille vuokratilat. Saimaarium on saanut myös EU:n hankerahoitusta.

Keskusta pyörittää osakeyhtiö, jonka toimitusjohtaja ja yksi osakas Vuori on. Lisäksi Saimaariumilla on tukiyhdistys. Palkkaa saavia työntekijöitä keskuksella on viisi.

Vuorelle Saimaarium on lähes kaiken vapaa-ajan nielevä harrastus, jota varten hän on ottanut myös joitakin virkavapaita. Lisäksi aikaa on löydyttävä 5-, 8- ja 10-vuotiaille lapsille.

Korona sotki suunnitelmat

Saimaariumin on tarkoitus pärjätä pitkälti pääsylipputuloilla. Lisäksi keskus myy verkostonsa tuottamia tutkimus- ja muita asiantuntijapalveluita esimerkiksi vaurioituneiden ekosysteemien kunnostamiseen, ympäristövaikutusten arviointiin ja luontokartoituksiin.

Kari-Matti Vuori laskee, että reilut 70 päivittäistä näyttelypääsylipun ostajaa sekä tapahtumat pitäisivät Saimaariumin taloudellisesti pinnalla. Tavoitteen saavuttaminen on haastavaa, eikä vähiten koronaviruksen takia. Muun muassa ison kiinalaisryhmän vierailu jouduttiin perumaan koronan vuoksi.

Lisäksi kiinnostusta herättänyt kolmiulotteinen virtuaalilasimatka Saimaalle on pitänyt koronan takia jättää toistaiseksi pois ohjelmasta.

Kari-Matti Vuori – Ajatusten herättäjä

Saimaa on Vuoren mukaan positiivinen esimerkki metsäteollisuuden aiheuttamien vakavien ympäristöongelmien korjaamisesta, jota on tehty 1980-luvulta lähtien. Toisaalta uhanalaisine saimaannorppineen ja lohikaloineen se on esimerkki ilmastonmuutoksen aiheuttamista uudenlaisista uhkista järviluonnolle.

Vuoren haaveena on saada ihmiset ajattelemaan ja antaa heille tieteelliseen tietoon perustuvia keinoja ympäristön elvyttämiseksi ja ilmastonmuutoksen estämiseksi.

Saimaariumin näyttely kertoo esimerkiksi uppopuiden merkityksestä järvien puhdistajana sekä monimuotoisuuden ja kalakantojen elvyttäjänä.

Näyttelyssä olevaan seinämään kävijät voivat liimata lappuja, joissa he kertovat toimistaan luonnon hyväksi. Niitä on kertynyt kymmeniä.

”Syön enemmän kasviksia.” ”Pyöräilen enemmän autoilun sijasta.” ”Kierrätän.” ”Isä rakentaa tuulimyllyn.”

Vuorelle kävijöiden jättämät laput ovat ilahduttava todiste siitä, että ihmiset ovat heränneet ajattelemaan ympäristöteemoja.

”On hienoa katsoa, kuinka kävijät jäävät tähän yllättävänkin pitkäksi aikaa pohtimaan asioita”, Kari-Matti Vuori toteaa.

Lue myös: Itämeren kalat popsivat mikromuoveja Suomen rannikkovesissä – Eniten mikromuovia syöneitä kaloja löytyi Helsingin Kivinokan edustalta

X