Kuka oli Limperin Antti? Vuosikymmeniä vaiettu totuus paljastui Kolmatta linjaa takaisin -klassikosta
Virallisen totuuden mukaan Juha Vainio keksi Kolmannen linjan puhelinluettelosta. Toimittaja Marja-Terttu Luoma kiistää tarinan.
Juha Vainio saapui Marja-Terttu Luoman juhliin aina ensimmäisten joukossa. Kerran Kolmannelle linjalle saapuessaan hänellä oli mukanaan kaksi säkeistöä laulusta, joka jäi historiaan.
Saavumme toimittaja Marja-Terttu Luoman, 78, kanssa osoitteeseen Kolmas linja 8. Tarkoitus oli tavata harmaan talon edessä, jossa Luoma asui vuonna 1968. Taloa ei kuitenkaan enää ole. Tilalla on huputettu, pian valmistuva uusi kerrostalo.
1960-luvun lopussa Luoma oli töissä Liikemainonnassa ja tarvitsi kipeästi asunnon. Hän vastasi lehti-ilmoitukseen, jossa tarjottiin vuokralle kolmen huoneen ja keittiön huoneistoa Kolmannelta linjalta.
”Kerroin olevani kunnollinen, ja että palkka on hyvä. Sain asunnon, mutta tilaa paljon, eikä minulla ollut varaa maksaa kaikkea yksin. Illalla menin kapakkaan ja kysyin kavereiltani, ketkä haluavat muuttaa hyvään asuntoon. Perustimme kimppakämpän”, Marja-Terttu Luoma muistelee nyt.
Jazzrumpali Anssi Pethman nosti kätensä ensimmäisenä. Asuntoon muuttivat myös rumpali Rune Leskinen ja ”kaunis-Leena”, jonka henkilöllisyyttä Luoma ei paljasta.
Rune oli sympaattinen ja sopeutuva, Leena menevä. Anssi osoittautui alkoholistiksi, jolla oli kaksi tyttöystävää: toinen maksoi vuokran, toisesta tuli hänen vaimonsa.
”Anssin tavat tulivat heti ilmi. Anssi oli niin magneettinen ja suosittu, hän suorastaan imi ihmisiä itseensä. Porukkaa tuli sisälle bailaamaan ja minä kävin duunissa. Minulla oli hyvät unenlahjat. Nukuin öisin, enkä kuullut niiden örinää.”
Asunto tuli tutuksi lukuisille sen ajan kuvataiteilijoille, muusikoille, poliitikoille ja muille vaikuttajille. Maailmanmenosta keskusteltiin jazzin raikuessa aamuyöhön.
Kolmatta linjaa takaisin -kappaleen koti
Hyvä asunto tarvitsee kuitenkin asianomaiset tupaantuliaiset. Viralliset tuparit järjestettiin vasta silloin, kun tuttavalääkäri kirjoitti porukalle pirtureseptin. Tuparit olivat menestys, porukkaa tuli valtava määrä – muun muassa kaveripiiriin kuulunut muusikko Juha Vainio.
”Junnu oli aina hyvällä tuulella, hymyilevä ja hänellä oli mieletön muisti ja yleissivistys. Hän pystyi siteeraamaan pitkiä kappaleita kirjoista ulkoa. Junnulla oli hyvin tarkka ja intohimoinen suhtautuminen omaan työhönsä.”
Vainio saapui paikalle aina ensimmäisten joukossa. Niin myös tupareihin. Sillä kertaa hänellä oli mukanaan myös sanoja työstämäänsä, keskeneräiseen lauluun.
”Hän näytti Kolmatta linjaa takaisin -kappaleen kaksi ensimmäistä säkeistöä, jotka oli kirjoittanut jo aiemmin asunnosta ja Anssin meiningistä inspiroituneena. Limperin Antti oli Anssi.”
”On nuoruusaika tuo jäänyt taa”
Anssi Pethman ei kuitenkaan ottanut sitä hyvin, vaan suuttui. Juha Vainio kutsui Luoman luokseen ja kirjoitti laulun loppuun käytävässä.
Luoma tarjoili sanoittajalle pirtua samalla, kun Vainio viimeisteli kappaletta. Silloin Vainio kirjoitti muun muassa kuuluisat sanat: On nuoruusaika tuo jäänyt taa.
”Muistan, kuinka sydämeni sykähti. Minähän olin vielä nuori, 23-vuotias, ei minun nuoruuteni jää vielä taakse. Se oli tavallaan Junnun hyvästijättö, hän oli silloin 30, luultavasti meistä kaikista vanhin.”
Kun laulu oli valmis, Anssi vannotti, että kenellekään ei saa paljastaa Limperin Antin todellista henkilöllisyyttä.
”Anssin auktoriteetti oli niin suuri. Häntä ei loukata, hän ei ole mikään pummi. Kenellekään ei saanut paljastaa totuutta, muuten ystävyys olisi mennyt poikki.”
Vuosien saatossa Marja-Terttu Luoma on kertonut oikeaa tarinaa ihmisille, mutta siitä huolimatta se on jäänyt salaisuudeksi. Kaikki eivät ole edes uskoneet häntä, koska Vainio itse on kertonut laulun synnyksi toisenlaisen tarinan.
Virallisen tarinan mukaan Vainio selaili puhelinluetteloa ja laittoi sormensa umpimähkää jonkun nimen kohdalle. Kyseinen henkilö asui Kolmannella linjalla. Luoma kertoi tarinan aikoinaan myös laulun alkuperäiselle esittäjälle Matti Siitoselle, eli Fredille.
”En tiedä uskoiko hän minua vai ei, mutta ei ainakaan kieltänyt.”
Boheemit ystävykset saivat häädön kimppakämpästä
Kun Kolmatta linja takaisin julkaistiin vuonna 1968, Kolmannen linjan asunto oli jo jäänyt taa. Kimppakämppä oli olemassa vain kolme kuukautta, kunnes boheemi joukkio sai häädön.
”Juhlia oli melkein joka päivä. Anssi oli hyvin viehättävä ja rakastettava, mutta kännissä ja aineissa kammottava piru. Opin ymmärtämään, mitä päihteet tekevät ihmisluonteelle. Yhtäkkiä hän ryhtyi raittiiksi ja oli viikon selvinpäin. Silloin meillä ei dokattu. Anssista tuli miellyttävä ja hän keksi itselleen askareita.”
Leena ei kuitenkaan suunnitellut ryhtyvänsä raittiiksi. Hän lähti bailaamaan. Luoma sanoo, että ensimmäinen varoitus tuli päivänä, jolloin Teuvo Aura valittiin Helsingin kaupunginjohtajaksi.
”Leena toi hänet kännissä meille jatkoille. Aura oli niin kännissä, ettei meinannut pystyssä pysyä. Leena leperteli, että nyt isukki mennään makuuhuoneeseen. Naapurit kadun toiselta puolelta näkivät kaiken, koska Leenalla ei ollut verhoja. Saimme valituksia vastapäisestä talosta asti.”
Aura oli yhtäkkiä karjaissut ihmetellen, että missä sikolätissä hän oli. Luoma muistaa, kuinka Aura horjui sadatellen asunnosta ulos ilman kenkiä ja paiskasi oven niin lujaa kiinni, että se kuului yläkerroksiin asti.
Ajan henkenä vapaa rakkaus
Kolmannen linjan jälkeen kaikki lähtivät eri teille, mutta pysyivät ystävinä.
”Elimme sellaista elämää, mitä taiteilijat elivät 1900-luvun alussa Pariisissa. Heidän tapansa tulivat Helsinkiin vasta 60-luvulla. Köyhät taiteilijat, opiskelijat ja muutosta etsivät omaksuivat vapaan seksin, itsensä toteuttamisen, intohimoisen keskustelun ja hillumisen. Siihen porukkaan minä kuuluin”, Luoma sanoo.
”Styylasimme päällekkäin toistemme kanssa. Se oli ajan henki. Aviopuolisotkin tekivät sopimuksia, että vieraissa saa käydä, mutta ei rakastua. Yleensä se johti kaikilla kuitenkin avioeroon.”
Luoma on kirjoittanut jopa fiktiivisen taiteilijaelämäkerran Laura Larjosen ristiriitainen elämä (Momentum Kirjat). Kirja on fiktiivinen siksi, koska Luoma halusi kirjoittaa luovasti menneistä vuosikymmenistä nykypäivään. Kaikki perustuu kuitenkin aikalaisten todellisiin repliikkeihin.
Vaikka Marja-Terttu Luoma on muistellut nyt nuoruuttaan ja haluaisi kirjoittaa kirjan myös muistoista Kalliossa, hän ei kaipaa Kolmannelle linjalle.
”En haluaisi vastaanottaa yhtäkään huuruista ja pilleripöhnäistä aamua. Ihmisiä kyllä kaipaan. Sain tuossa kuuluisassa asunnossa elinikäisiä ystäviä. Opin Anssilta ja Junnulta paljon. Kaipaan myös heitä, jotka ovat vielä elossa.”
