Maatiaislajikkeet veivät tarhurin - Henrikin pihapiiri on kuin maatiaisparatiisi: ”Lempikukkiani ovat tillipioni, tiikerinlilja ja iltahelokki”
Henrik Rannanjärven pihapiiri Porin pohjoispuolella hehkuu väriä ja elämää. Maatiaislajeihin hurahtanut puutarhuri paljastaa parhaat vinkkinsä, joilla aloittelijakin onnistuu.
Vanhan ajan pihapiirissä eri kukat kukoistavat eri aikaan kesästä. © Jussi Partanen
Maatiaislajikkeet ovat alkuperäislajeja, joita ei ole tieteellisesti jalostettu. Tällaiset lajit ja rodut ovat saattaneet menestyä Suomen maaperällä jo tuhansia vuosia.
Henrik Rannanjärven innostus alkoi, kun hän hankki puolisonsa kanssa maatiaiskanoja.
”Liityimme vanhoja kasveja ja kotieläinrotuja vaalivaan Maatiainen-yhdistykseen. Yhdistyksen lehden kautta avautui koko mahtava maatiaisten maailma.”
Nyt vanhassa satakuntalaisessa pihapiirissä kukoistaa runsas maatiaisparatiisi.
Henrik aloittaa keijunmekon kasvattamisen jo kevättalvella keinovalon alla. © Jussi Partanen
Näyttävä ritarinkannus kukkii kahteen kertaan, jos kuihtuneet kukkavanat raaskii leikata kukinnan jälkeen. © Jussi Partanen
Valitse sopivat kasvit
Vaikka uutuuskasvit houkuttelevat, Henrik suosittelee hankkimaan Suomen oloissa kauan viihtyneitä lajikkeita.
”Suurimman osan siemenistä ostamme Maatiaisesta, mutta esimerkiksi istutettavan perunan ostamme ihan ruokakaupasta. Suosimme annabelleä ja siikliä.”
Hyvät tomaatin, kurkun ja kesäkurpitsan siemenet kerran hankittuaan voi tuottaa siemenet seuraaviksi vuosiksi itse.
Henrikin kasvimaalla kasvaa aina sipulia, porkkanaa, punajuuria, herneitä ja yrttejä. Hän suosittelee myös lehtikaalia, jonka kasvukausi on pitkä. Sitä voi kerätä vielä lumen altakin.
”Myös maa-artisokka on hyvä kasvi aloittelijalle. Se kasvaa kuin itsestään, eikä ole talvesta moksiskaan. Sitä voi kaivaa maan alta heti, kun lumi on sulanut.”
Maatiaislajikkeet tarjoavat uutta menneestä
Jo lapsena mummolan kukkiin ihastunut Henrik muistuttaa, että hyötykasvimaalla on kivempi kuokkia, kun sen tekee kukkien keskellä. Hänen kasvimaansa kaunistuksena kasvaa kosmoskukkaa ja kurkkuyrttiä.
”Viime kesänä ihastelin kaurajuurta – se vasta on hieno kukka! Kaurajuurta käytetään samaan tapaan kuin mustajuurta. Jos sen jättää talveksi maahan, se kukkii seuraavana kesänä upeasti.”
Kukat ovat ensiarvoisen tärkeitä hyötykasvien viljelijälle, sillä ne vetävät puoleensa pölyttäjiä. Luonnonkukista Henrik arvostaa erityisesti voikukkaa.
”Ei ole mitään järkeä myrkyttää sitä pois. Voikukka kukkii sen ajan kuin kukkii, ja on todella tärkeä mehiläisille. Kun nurmikon ajaa muutaman kerran, ei voikukkaa loppukesällä enää näekään.”
Yksi Henrikin rakkaimmista kukista on siemenestä kasvatettu kartanonpioni, joka on erityisesti mehiläisten makuun.
”Lempikukkiani ovat valkoinen varjolilja, tillipioni, tiikerililja ja iltahelokki. Sekä kirjopikarililja ja metsätulppaani. Ja keisarinkruunu se vasta kaunis onkin!”
Ihanat malvat (ylh. oik.) kuuluvat pölyttäjien lempikasveihin. © Jussi Partanen
Tiikerililja on näyttävä ja kestävä. © Jussi Partanen
Ei myrkkyjä ja tarhurin puuhat kuukalenterin mukaan
Rikkaruohojen ja tuholaisten torjunnassa auttavat vanhan kansan viisaat neuvot.
”Kasvimaan teko alkaa siitä, että maa käännetään kahteen kertaan. Ensimmäisen kääntämisen jälkeen odotetaan, että rikkaruohot itävät. Sitten maa käännetään uudelleen, ja rikkaruohot saadaan pois.”
Oikea ajankohta työlle löytyy kuukalenterista, jossa on määritelty suotuisimmat ajankohdat myös istuttamiselle, sadonkorjuulle ja monelle muulle toiminnalle.
Sipulimaan polton Henrik oppi jo lapsena: käännetyn sipulimaan pinnalle kerätään olkea ja pientä risua ja maa tuikataan tuleen. Näin rikkaruohon siemenet palavat ja sipuli kasvaa rakastamassaan tuhkassa.
Vuoroviljely auttaa kasvitautien torjunnassa. Peruna kasvatetaan joka vuosi eri paikassa, jottei siihen tule perunarupea. Alkuperäiseen penkkiin palataan 3–5 vuoden kuluttua. Valitsemalla sopivat kumppanuuskasvit voidaan ehkäistä tuholaisia ja jopa parantaa kasvisten makua.
”Perunan ja sipulin istuttaminen vierekkäin on tuhoon tuomittua. Mutta porkkana ja sipuli sopivat vierekkäin. Nämä kumppanuudet voi selvittää onneksi kirjoista.”
Henrik aloittaa keijunmekon kasvattamisen jo kevättalvella keinovalon alla. © Jussi Partanen
Lantaa ja biohiiltä
Henrikin pihamaalla tepastelee monikymmenpäinen eläinjoukko. Lannoitetta ei tarvitse lähteä ostamaan kaupasta.
”Sekoitan mullan joukkoon lampaan, kanan ja hanhen lantaa sekä kompostia. Mikä voisi olla sen parempaa!”
Hän on alkanut myös polttaa biohiiltä.
”Luontoa ei voi hallita, eikä pidäkään. Joskus siemen ei idä tai kasviin iskee kirvajoukko. Mutta aina kannattaa yrittää!”