Ystävät, naapurit ja perhe pitävät huolta yksin asuvasta Pertistä: ”Vaikka olen yksin, en ole yksinäinen”
Pertti Paljakka jäi leskeksi 13 vuotta sitten. Hänen arkensa täyttyy ystävien tapaamisista ja harrastuksista. Lapset, lastenlapset ja lastenlastenlapset ovat myös mukana taatan elämässä, vaikka asuvatkin kaukana.
Pertti Paljakan vaimo kuoli kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen hän on asunut yksin isossa omakotitalossa. © Mikko Nikkinen
Vanhan huvilamaisen puutalon sisustuksessa näkyvät vuosien ja sukupolvien kerrostumat. Pertti Paljakka, 92, on asunut isossa talossa yksin jo yli kymmenen vuotta. Hänen puolisonsa Maija-Liisa menehtyi vuonna 2010.
Leskeksi jääminen 54 avioliittovuoden jälkeen ei ollut Pertille mikään ylitsepääsemätön kriisi.
”Meillä oli aikaa valmistautua eroon ja hyvästellä toisemme. En ryhtynyt suremaan, mutta totta kai kaipaan häntä puhetoverina ja arjen organisoijana. Nyt minulta puuttuu työnjohtaja, ja se näkyy sisällä ja ulkona”, Pertti hymähtää.
Hänellä olisi mahdollisuus muuttaa kerrostaloasuntoon, vanhusten hoivakotiin tai toiselle paikkakunnalle lähelle jotakuta lastaan, mutta omasta kodista on vaikea ja haikea luopua.
”Olen myös sitä mieltä, että ei kannata muuttaa lasten perässä, sillä siitä voi tulla lapsille liian iso rasite. On pidettävä kiinni oman paikkakunnan ystävistä – niistä, jotka ovat vielä jäljellä.”
Leski viihtyy ystävien diskossa
Työuransa korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärinä tehneellä Pertillä on vielä ystäviä jäljellä, vaikka joukot ovat harvenneet. Myös Maija-Liisa oli lääkäri, joten monet ystävät ovat lääkäripiireistä.
”Meillä on yhden lääkäriporukan kanssa tapana pitää kerran kuukaudessa ”disko”. Kokoonnumme vuorotellen jokaisen luona, kuuntelemme mieleistämme klassista musiikkia ja juomme iltateen. Juuri tuli kolmekymmentä vuotta täyteen näitä tapaamisia.”
Pertti käy myös eläkeläislääkärien, rotareiden ja leskiryhmän tapaamisissa. Musiikki on tärkeässä osassa: Pertillä on Lappeenrannan kaupunginorkesterin kausikortti, ja hän harrastaa kuorolaulua.
”Se on ukkokuoro – sellainen entisten aktiivikuorolaisten jäähdyttelykerho.”
Viime syksynä Pertti aloitti kansalaisopistossa italian kielen opinnot. Hän kertoi halunneensa kokeilla, onko nuoruuden latinan opinnoista mitään hyötyä.
”Ei ollut. Uusi kieli ei pysy tässä iässä enää päässä, jos ei ole harjoittelukaveria. Mutta ehkä tärkeintä siinä kielenopiskelussa oli se, että oli kiva kaveriryhmä, jota sai tavata kerran viikossa.”
Vaikka Pentti asuu yksin, hänen ympärillään on paljon ihmisiä, jotka huolehtivat hänestä. © Mikko Nikkinen
Kesämökki ja Whatsapp kohtaamispaikkoina
”Vaikka olen yksin, en ole yksinäinen. Minulla on läheiseni, ystäväni ja naapurini, jotka pitävät minusta huolta”, sanoo Pertti.
Pertistä, hänen viidestä lapsestaan, kahdestatoista lastenlapsesta ja kahdesta lastenlastenlapsesta muodostuu tiivis joukko, joka ovat yhteydessä muun muassa Whatsapp-ryhmien kautta.
Jouluisin taata lähettää jälkeläisilleen joulutervehdyskirjeen, jossa hän kertoo kuulumisiaan ja käy läpi vuoden merkittäviä tapahtumia.
Syntymäpäivät, valmistujaisjuhlat ja häät keräävät sukua yhteen, ja kesäisin kokoonnutaan kesämökille Vehkataipaleelle.
Pertillä on hauska tapa puhua jälkeläisistään roomalaisilla ja arabialaisilla numeroilla. Esimerkiksi III.2 tarkoittaa hänen kolmannen lapsensa toista lasta.
Monet kiinnostavat keskustelut käydään Pertin ja perheen Whatsapp-ryhmässä. © Mikko Nikkinen
Usein Pertti saa heitä myös kylään.
”Yläkerrassa on kolme sänkyä aina valmiina yövieraita varten. Vieraskirja minulla on ihan sen takia, että jos dementia iskee ja alan valittaa, ettei minun luona käy kukaan, voin siitä tarkistaa, että kyllä käy.”
Kiinnostus kantaa
Kun Pertti herää aamulla, hän ajattelee: Hienoa, kaikki raajat liikkuvat! Hyvä päivä tulossa!
Päivät kuluvat vauhdilla. Pertti hymähtää, että hän on muka hirveän kiireinen koko ajan. Uutisiakin pitää katsoa monta kertaa päivässä, sillä maailman tapahtumat kiinnostavat.
”Yksi olennainen syy siihen, etten tunne oloani yksinäiseksi on se, että olen kiinnostunut ihmisistä ja asioista.”
”Ja tietysti se, että pääsee vielä liikkumaan kodin ulkopuolella ja että näkee ja kuulee.”
Pertillä on kuulolaite molemmissa korvissa. Hän kannustaa kaikkia huonokuuloisia käyttämään kuulolaitetta, sillä se mahdollistaa keskusteluun osallistumisen ja asioiden seuraamisen.
”Valtavan suuri määrä kuulokojeita lojuu valitettavasti piironginlaatikoissa.”
Liikkuminen paikasta toiseen käy kätevästi, sillä Pertillä on edelleen ajokortti. Usein hän myös kävelee asioille, koska haluaa säilyttää jalkojen lihasvoimat.
”Tosin, jalat pysyvät vetreinä jo ihan sen takia, että kotona on paljon porrasaskelmia. Tässä iässä kaksi kolmasosaa ajasta menee sen etsimiseen, mitä yhden kolmasosan ajasta hukkaa.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 7/2023.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti
Pertin vinkit yksinäisyyden torjuntaan
- Pidä kiinni niistä ystävistä, jotka ovat vielä elossa.
- Osallistu erilaisiin kerhoihin.
- Vietä nimipäiviä ja syntymäpäiviä. Syntymäpäiviä voi viettää myös puolivuosittain. Esimerkiksi minun puolivuotissynttäreitäni vietetään kesäisin kesämökillä.
- Pidä yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin vaikkapa joulutervehdyksin. Usein saat myös vastakirjeen.
- Kuuntele äänikirjoja. Ystävällinen lukijaääni voi lievittää yksinäisyydentunnetta.