Pirkko vaihtoi eläkkeellä Pohjois-Karjalan Helsinkiin – Ilo löytyi harrastuksista: ”Pitää pysyä aktiivisena ja tehdä arjesta mieleinen”
Uuden kotikaupungin haltuunottoon tarvittiin vain kiinnostava työväenopiston kurssi, julkisen liikenteen Reittiopas-sovellus ja reipas mieli.
Parhaiten Pirkko on viihtynyt Helsinginkadun työväenopiston käsityökurssilla. Opettajien ammattitaitoa Pirkko kehuu varauksetta. ”Olen saanut todella hyvää ja laadukasta opetusta työväenopistoilla. Kaikki tulevat huomioiduksi.”
Kun Pirkko Turunen jäi eläkkeelle, hän löysi Helsingin Työväenopiston Opistotalon.
Hän näyttää suurta pöytää Opistotalon käsityöluokassa.
”Tässä istuin minä. Tulin kesken lukukauden kurssille, joten sain paikan pöydän päästä. Vastapäätäni istui punapää, joka heitti hauskaa herjaa käsityönopettaja Riitta Larnen kanssa. Aloin jutella naisen kanssa ja ajattelin heti: tämähän on kiva paikka.”
Pirkko saapui työväenopistolle kotoaan Vuosaaresta, Itä-Helsingistä. Ensin häntä kuljetti bussi, sitten metro ja lopuksi vielä omat jalat.
Pirkko oli oivaltanut hyvä tavan ottaa uusi kotikaupunki – Helsinki – haltuun. Tarvittiin vain jokin kiinnostava työväenopiston kurssi, julkisen liikenteen Reittiopas-sovellus ja reipas mieli.
”Pääasia on, ettei jää istumaan kotisohvalle vaan lähtee rohkeasti liikenteeseen.”
40 vuotta Pohjois-Karjalassa vaihtui Helsinkiin
Pirkko jäi kymmenen vuotta sitten eläkkeelle toimistosihteerin virasta. Hän muutti aviomiehensä kanssa Helsinkiin marraskuussa vuonna 2020. Taakse jäi lähes 40 vuoden jakso elämää Pohjois-Karjalassa.
”Synnyin Suomen Lapissa, ja olen sen jälkeen asunut Porissa, Tampereella, Lieksassa ja nyt täällä. En enää hätkähdä oikein mistään. Ajattelen, että vähän kun raapii pintaa, niin ihmiset ovat samanlaisia – syntyperäiset helsinkiläisetkin, joita tosin en ole löytänyt kuin kaksi.”
Kulunut kesä oli Pirkolle kuitenkin vasta ensimmäinen kesä Helsingissä. Vaikka omakotitalo Pohjois-Karjalassa myytiin jo kesällä 2020, jäi Pirkolle ja hänen miehelleen Pohjois-Karjalaan vielä pariksi vuodeksi rakas kesämökki. Siitä luopuminen olikin kova paikka.
”Rakensimme kesämökin mieheni kanssa. Kaipaan mökkiä todella paljon. Hoen kuitenkin itselleni, että kun jonkin oven sulkee, toinen ovi avautuu.”
Pirkko uskoo, että tottuu Helsinkiin ajan kanssa, vaikka kaupungissa ei olekaan hiljaisuutta ja tilaa yhtä paljon kuin Pohjois-Karjalassa.
”Pitää vain pysyä aktiivisena ja tehdä arjesta mieleinen.”
Pirkko onkin vuokrannut itselleen Porslahdesta viljelypalstan, jonka hän sai kahden vuoden jonottamisen jälkeen. Palstalla Pirkko on viljellyt perunaa ja sipulia, yrttejä ja salaattia.
”Se on ollut minulle henkireikä.”
Metron uloskäynnit hämmentävät vieläkin
Marraskuun pimeydessä Itä-Helsingissä Pirkko opetteli ihan ensimmäiseksi käyttämään julkisen liikenteen sovellusta Reittiopasta, jonka pariin hänet opasti Helsingin keskustassa asuva aikuinen tytär.
”Reittiopas oli aluksi minulle tosi tärkeä ja on toki vieläkin. Lataan aina kaikille kylään tuleville kavereillenikin sen sovelluksen. Se helpottaa liikkumista.”
Liikkumiseen Pirkko käyttää usein metroa. Metroasemien monet uloskäynnit meinaavat silti vielä hämmentää. Yhden oven ja reitin kun oppii, saattaa viereisestä uloskäynnistä joutua jo eksyksiin.
Tien kysyminen ei ensimmäisellä kerralla tuottanut toivottua apua.
”Yritin kysyä neuvoa ohikulkijalta, mutta eräs nuori tokaisi tylysti, että ei hän ehdi. Minulla kyllä on aina aikaa sen verran, että voin edes kädellä viittoa oikeaan suuntaan.”
Pirkko oppi, ettei kiireisiltä nuorilta kannata kysyä. Nykyään hän etsii neuvojakseen aina jonkun toisen eläkeläisen.
Eläkkeelle jääminen pelotti aluksi
Eläkkeelle jääminen oli suuri muutos, johon Pirkko varautui jäämällä ensin osa-aikaeläkkeelle.
”Toiset sanovat aina, että voi kun pääsisi eläkkeelle. Minä pelkäsin sitä.”
Sanotaan, että eläkepäivät ovat ihmisen parasta aikaa, mutta Pirkko ei ole ihan samaa mieltä.
”Minun oli vaikea jäädä eläkkeelle. Aluksi tuntui siltä, että en kuulu mihinkään, kukaan ei tarvitse minua. Se oli omanlaisensa identiteettikriisi.”
Nyt eläkepäivät jo sujuvat, kun Pirkon kalenteri on täyttynyt erilaisista käsityöharrastuksista ja menoista. Pirkko antaa vuolaat kehut käsityönopettaja Riitta Larnelle, joka on tuttu Aarrepaja-ohjelmastakin.
”Riitan kurssilla ei kaikkien tarvitse tehdä samaa työtä. Meitä on täällä 12 oppilasta, ja jokainen saa tehdä omaa työtään. Riitta antaa vapaat kädet.”
Pirkko haluaa korjata vaatteitaan.
”Riitta osaa neuvoa ihan kaikessa.”
Helsinginkadulla hälytysajossa kiitävän ambulanssin sireenit katkaisevat Pirkon ajatuksen.
”Näihin minä en ikinä totu. Jollakin on hätä. Tulee tunne, että mitä minä voisin tehdä”, Pirkko sanoo ja jää katsomaan ambulanssin suuntaan.
Ambulanssiin meinasi Pirkkokin joutua pian Helsinkiin muuttamisen jälkeen. Hän oli hakemassa ompelukonettaan huollosta, kun liukastui keskustassa rakennustyömaan kohdalla. Ambulanssia ei tarvittu, kun ystävälliset ohikulkijat auttoivat Pirkon pystyyn. Tapaturma oli sen verran paha, että Pirkko ei ole pystynyt pitkään aikaan tekemään käsitöitä.
”Nyt kun käsi alkaa toimia, olen jo tehnyt luetteloa kursseista.”
Mustavuorelta löytyi ystävä
Helsinginkadun työväenopiston lisäksi Pirkko on käynyt kotikonnuillaan Vuotalolla printti- ja pistokurssilla, hurauttanut metrolla Stoan työväenopistoon Itäkeskukseen sekä kokeillut laulamista sekakuorossa.
”Laulaminen siellä ei ollut minun juttuni, mutta olen jatkanut laulamista Vuotalolla kaikille avoimessa kuorossa.”
Ruoholahti on Vuosaaresta 13 metroaseman päässä. Siellä Pirkko on osallistunut Hyvän mielen käsityöpiiriin, jossa valmistuneita käsitöitä on lahjoitettu Kustaankartanon seniorikeskukseen ja Hope ry:lle.
Julkinen liikenne on Pirkosta hyvää ja turvallista.
”Täällä voi tulla viisi bussia tunnissa eikä viisi koko päivässä!”
Hurmaavimmat kaupunginosat Pirkosta ovat tällä hetkellä Aurinkolahti ja Uutela, joita ympäröivät luonto ja meri. Luonnonsuojelualue Mustavuori toi ensin pohjoisen likalle mieleen vaarat ja tunturit, mutta todellisuus oli toinen.
”Minä, joka tulen vaarojen ja tunturien kupeesta, vähän kyllä naurahdin tuolle vuorelle”, Pirkko nauraa.
Mustavuorelta löytyi kuitenkin ystävä. Hiihtämään lähtenyt Pirkko rohkeni kysyä yhdyslatua urheilukentän laidalta kohtaamaltaan naiselta. Naiset hiihtivät yhdessä parin kilometrin lenkin.
”Hänestä sain sitten lenkkikaverin.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 9/2023.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti