Puun halaaminen voimistaa – Juni Sinkkonen: ”Se auttaa hahmottamaan oman paikkani maailmankaikkeudessa”
Psykologian opiskelija Juni Sinkkonen kokee puiden halaamisen myös rauhoittavana. ”Saan olla juuri sellainen kuin olen.”
”Toivon, että jokainen miettisi, mitä voisi tehdä luonnon hyväksi”, psykologian opiskelija Juni Sinkkonen sanoo.
Puun halaaminen voimaannuttaa psykologian opiskelija Juni Sinkkosta.
”Kun menen halaamaan puuta, kohtaan sen tasavertaisesti. Lähestyn puuta kuin ihmistä, rauhallisesti ja kunnioittavasti. En halua rynniä puun luo, vaan tunnustelen, mikä fiilis välillämme on”, Juni Sinkkonen kertoo.
Jos hän kokee saavansa puulta luvan, hän kietoo kätensä puun ympäri ja antautuu halaukseen.
Puun halaaminen auttaa hahmottamaan oman paikan maailmankaikkeudessa
”Halauksen aikana hengittelen ja tunnustelen, miltä yhteytemme tuntuu. Tiedän olevani kosketuksissa elävän olennon kanssa. Yritän päästää irti ihmiskeskeisestä tavasta katsoa maailmaa.
Pohdin esimerkiksi sitä, miten paljon kauemmin puu on nähnyt maailmaa kuin minä ja kuinka paljon pidempään se elää. Se auttaa minua hahmottamaan oman paikkani maailmankaikkeudessa.
Kun päästän puusta irti, kiitän puuta ja toivotan sille pitkää ikää.”
”Kun menen luontoon, en ole vain ottamassa”
”Puun halaaminen rauhoittaa minua. Joskus puun halaaminen on minulle paljon merkityksellisempää kuin ihmisen halaaminen. Puu ei tuomitse, eikä metsä aseta minulle odotuksia. Saan olla juuri sellainen kuin olen. Se tuntuu vapauttavalta. Joskus puun halaaminen tuo tunteeni niin pintaan, että minua alkaa itkettää.
Haluan kääntää päälaelleen ajatuksen siitä, mitä metsä voi antaa meille. Yhtä tärkeää tai jopa tärkeämpää on miettiä, mitä me voimme antaa metsälle. Kun menen luontoon, en ole vain ottamassa.
Voin antaa luonnolle oman kunnioittavan käyttäytymiseni: en jätä roskia luontoon, kerään muiden roskia, puhun ympäristöasioista ja harrastan aktivismia monin eri tavoin. Toimin esimerkiksi Luonto-Liitossa ympäristöasioiden hyväksi.
Minulle on tärkeää osallistua ekokriisin ehkäisemiseen. Toivon, että jokainen miettisi, mitä voisi tehdä luonnon hyväksi. Pienistä arjen teoista ja valinnoista syntyy suuri yhteisvaikutus.”
”Parasta luonnossa on sen tarjoama hiljaisuus”
”Kotini lähistöllä Joensuussa on metsää. Poikkean metsäpolulle päivittäin. Teen myös pidempiä metsälenkkejä hiljaiseen metsään, jossa ei kuulu kaupungin ääniä. Kesällä vietän metsässä tuntikausia oleskellen, teetä juoden. Metsä on toinen kotini.
Parasta luonnossa on sen tarjoama hiljaisuus. Se ei ole äänettömyyttä, vaan luonnon rauhaa: veden liplatusta, puiden huminaa ja lintujen laulua.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 2/21.
Luontoyrittäjä Ville Laitinen virittää leijuvat teltat puiden varjoon asikkaidensa yösijoiksi. © Suvi Elo
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti