Postikorttimaisen kaunis joulu valloitti Neuvostoliitossa syntyneen Galina Mikkosen sydeämen – ”Olin kuin lapsi, joka ihastui kaikkeen”
Kun Galina Mikkonen muutti 27 vuotta sitten Satakuntaan, hän ihastui suomalaiseen jouluun. Tiimarin joulukoristeet ovat vaihtuneet Stockmannin trendikkäisiin koristeisiin, mutta kortit Galina askartelee yhä itse.
Joulutunnelmaa vahvistavat kynttilät, taljat ja kylminä päivinä nautittava glögi.
Galina Mikkosen, 50, lapsuuteen joulu ei kuulunut.
”Nuoruudessani kaikki odottivat lauantaita, kun televisiosta tuli suosittu Aamuposti-ohjelma. Siinä soitettiin neukkuiskelmien jälkeen lopuksi yksi länsimainen biisi. Kuulin siinä ensi kertaa George Michaelin laulun Last Christmas ja ihmettelin, mistä hän laulaa”, Galina, 50, muistelee.
Galina on kotoisin pienestä ja syrjäisestä Gukovon kaupungista, joka on Etelä-Venäjällä lähellä Ukrainan rajaa. Moskovaan on matkaa tuhat kilometriä.
Galina opiskeli saksaa Rostovin pedagogisessa instituutissa. Kaksi itäsaksalaista opettajaa kertoi opiskelijoille saksalaisesta joulusta, ja he näyttivät joulukoristeita ja joulukalenterin.
”Se oli kulttuurishokki. Joulukalenteri oli niin luksusta, kuin eri elämästä. Silloin tajusin, että joulu ja uusi vuosi ovat ihan eri juhlia.”
Neuvostoliitossa uusi vuosi oli vuoden suurin juhla.
”Meilläkin oli aina lahjoja ja kauniisti koristeltu kartiomainen mänty.”
Galina Mikkonen koristelee joulukuusen jo joulukuun alussa. © Jussi Partanen
Suomalainen joulu kolahti
Syksyllä 1995 Galina tuli suomalaisen miehensä kanssa Satakuntaan Kankaanpäähän. Suomalainen joulu sai hänet rakastumaan ensi silmäyksellä. Joulu oli tuolloin postikorttimaisen kaunis.
”Joulu kolahti heti. Olin kuin lapsi, joka ihastui kaikkeen. Olin innoissani jouluvaloista, sillä 90-luvun Neuvostoliitossa ei monin paikoin ollut edes katuvaloja.”
Galinasta tuntui ihanalta olla mukana valon ja ilon juhlassa. Sukujouluun kerääntyi paljon ihmisiä, ja Galina ihmetteli lahjamäärää suu auki.
”Rakastin Tiimaria, ja kuljin muissakin kaupoissa. Ihmettelin runsautta ja värejä kuin Liisa ihmemaassa.”
”Mieheltäni olin kuullut, että jouluna syödään kinkkua. Yritin olla hyvä emäntä ja ostin palvikinkun palan, jonka koristelin venäläiseen tapaan mandariinilohkoilla!”
Sofia-tyttären kautta Galina oppi myöhemmin suomalaisia joululauluja. He leipoivat vuosikausia yhdessä joulupipareita, ja hetki ikuistettiin aina valokuvaan. Galina askartelee edelleen itse kaikki joulukortit.
”Suomi ja joulu kuuluvat yhteen. En osaa kuvitella toista ilman toista”, Galina sanoo. © Jussi Partanen
Tärkeät rutiinit
Kodin koristelu jouluun on Galinasta hauskaa. Kuusen hän koristelee jo joulukuun alussa. Kaunis ja aidon näköinen tekokuusi tuli taloon viisi vuotta sitten.
”Laittelen kotiin tunnelmavaloja, pieniä jouluasetelmia, paljon kynttiläryhmiä, marmeladeja kauniissa rasioissa ja tuoreita kukkia maljakoihin. Sohvilla ja tuoleilla on talviaikaan pehmeitä roosan värisiä taljoja.”
Galinan lapsenilo joulusta on säilynyt, vaikka värikäs Tiimari-joulu on muuttunut Stocka-jouluksi ja kuusi henkii trendikästä beigeä, valkoista ja ruusukultaa. Galina käy tyttärensä kanssa aina joulun alla Tampereen Stockmannilla ostamassa yhdet uudet joulupallot.
Aattoa Galina viettää miehensä ja tyttärensä kanssa.
”Juhlarutiinit ovat aina samat. Aamun riisipuuron jälkeen katsomme Joulupukin kuuman linjan, piirretyt ja joulurauhan julistuksen. Lumiukko-elokuva on tärkeä, ja joka vuosi itkemme Sofian kanssa, kun lumiukko sulaa.”
Lahjat ovat tärkeitä, ja Galina alkaa hankkia niitä jo kesällä. Hän myöntää ostavansa liikaa lahjoja.
”Myös äitini ja siskoni rakastavat suomalaista joulua. Soitamme jouluna videopuheluita. Siskon poika haluaa minun soittavan videopuhelun juuri silloin, kun avaan lahjoja. Joulustani ei puutu mitään. Se tuo minulle valtavasti iloa.”
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 12/22.
Galinan kodissa on paljon pieniä jouluasetelmia ja äidin Venäjältä tuomia ikoneita. © Jussi Partanen
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti