Muonituslotta rakastui ambulanssikuskiin – Rintamalla veistetty patsas vie Marja-Leenan muistoihin: ”Isä antoi sen äidilleni syntymäpäivälahjaksi”

Veistetty patsas on isäni Antti Liimataisen rintamalla tekemä. Hirvi on siis jo 80 vuotta vanha. Isä antoi sen äidilleni Irenelle syntymäpäivälahjaksi 17. marraskuuta 1942. He olivat kihloissa, ja menivät vuotta myöhemmin naimisiin. Isä oli sodassa ambulanssikuski ja äiti muonituslotta. He tapasivat toisensa rintamalla.

Jatkosodassa ambulanssi­kuskina palvellut Antti Liimatainen kihlasi muonitus­lotta Irene Niemen. © Sanna Liimatainen

Mitä tiedät patsaasta?

Kannaksella asemasodan aikana miehet veistelivät korsussa kaikenlaista. Patsas on veistetty yhdestä puusta, ilmeisesti koivusta .

Sarvet on tehty eri palasista. Tummennus on tehty todennäköisesti polttamalla.

Isäni oli Viipurista kotoisin. Hänen hirvensä onkin tehty Torkkelinpuiston Jussi Mäntysen Hirvi-patsaan mukaan.

Isän hirvellä on tosi ohuet jalat! Niitä tehdessä isä on saanut olla tarkkana, etteivät ne ole menneet poikki! Voikin olla, että patsaan onnistuminen on vaatinut monia harjoituskappaleita.

Missä patsas on nykyään?

Hirvi on kotonani Espoossa kaapin päällä. Sen huomaa aina huoneessa liikkuessa. Myös lapsuudessani hirvi oli aina jossain kaapin päällä, jottei siihen päässyt kukaan kajoamaan.

Hirvipatsas on ennen kaikkea muisto. Vanhempani erosivat kun olin viisivuotias. Rintamalla solmitut liitot eivät oikein kestäneet sitä arkea sodan jälkeen.

Eron jälkeen hirvi jäi meidän huusholliimme. Vähän surullisen näköisenä se kyllä kököttää. Jokin kumppani sille pitäisi löytää!

Hirvipatsas on muuttanut monta kertaa huushollimme mukana. Kun viimeisin muuttokuorma kulki nykyiseen kotiini, sai muuttokuorman kuljettaja sairauskohtauksen ja koko lasti meni ojaan. Hirven sarvet kärsivät siinä vähän. Aion jonain päivänä liimata irronneet palaset takaisin.

Puhuiko isäsi sodasta?

Sodasta isä ei juuri puhunut. Meillä on tallessa isän tekemä valokuva-albumi sota-ajalta, johon hän on liimannut valokuvia ja kirjoitellut humoristisia pieniä tekstejä.

Mikä on paras muistosi isästä?

Isä kuoli aika nuorena. Hän jäi Vaajakoskella tavarajunan alle 49-vuotiaana. Isä oli ajamassa mopolla kotiin tehtaan yövuorosta tuttua reittiä. Isä oli ilmeisesti sen verran väsynyt, että epäsäännöllisesti kulkenut juna pääsi yllättämään.

Lapsena minulla oli aika pitkä ja ohut tukka. Elävin muistoni isästä on, kun hän otti minut polviensa väliin seisomaan ja kampasi tukkani – eikä hän ollut helläkätisin!

Sotilaskuva Antti Pakkasesta. © Sanna Liimatainen

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 12/2022.

Lue myös: Venäjä kylvi kuolemaa Helsingin taivaalla marraskuussa 1942 – Pommitus vaati lapsiuhreja, joiden kohtaloista liki vaiettiin sotasensuurin vuoksi

Ison Roobertin­kadun ja Yrjönkadun kulmatalo sai marraskuun pommituksessa lukuisia vaurioita. © SA-kuva

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti